Kotivara: Myrsky

Minulle tarjottiin tuossa pari viikkoa sitten tilaisuutta liittyä omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien joukkoon ja päätin tarttua haasteeseen. Sarjassa mukana olevat bloggaajat kirjoittavat tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja projektiensa toteutumiseen liittyvistä aiheista aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina sekä ideoivat erilaisia yhteiskirjoituksia.Tämmöiseen yhteiskirjoitukseen liittyy myös blogini tämän kertainen aihe, joka käsittelee kotivara-asioita myrskyn sattuessa. Jokaisen yhteispostauksen lopusta löytyvät myös linkit sarjan muiden bloggaajien kirjoituksiin. Muualta somesta linkkejä kirjoituksiin voi hakea esimerkiksi tunnisteella #suuntanaomavaraisuus. Kerron ensimmäisessä "virallisessa" omavaraisuuspostauksessani maaliskuussa enemmän taustoistani, jotta uudetkin lukijat pääsevät jyvälle kuka täällä näyttöpäätteen takana häärii, mutta jos ennen sitä olet jo utelias, niin käy kurkkaamassa blogini ensimmäinen postaus täältä niin olet jo vähän paremmin kartalla.

Tässä linkissa lisää tietoa Suuntana omavaraisuus -sarjasta
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/


Omat muistoni viime aikojen myrskyistä liittyvät lähinnä Asta ja Tapani -myrskyihin. Nämä myrskyt ovat ne mitkä muistan nimeltä. Näiden jälkeen myrskyt ovat olleet myrskyjä ja nimet ovat painuneet unholaan. Asta-myrskyn raivotessa nukuin rauhallisesti rivitaloasunnossamme ja aamulla olin tyrmistynyt minkälaisia tuhoja myrsky oli aiheuttanut lähiseuduilla. Tapani-myrsky katkaisi vanhempieni omakotitalosta sähköt moneksi tunniksi siellä yöpyessämme ja he asuivat kuitenkin ihan kaupunkialueella. Mietimme jo, että pitääkö lähteä toisella puolella kaupunkia olevaan mummolaani suihkuun kun siellä oli sähköt. Tuossa tilanteessa mietin, että kaupunkialueella asuvilla ihmisillä, joilla ei ole muuta kuin sähköä vaativa lämmitysjärjestelmä ja ruoan tekoonkin tarvitsee sähköä, on aika kurjat oltavat jos sähkökatko jatkuu pidempään (varsinkin talvella). Onneksi kaupunkialueiden sähkönjakelu on nykyään varmempaa, sillä suurin osa kaapeleista on kaivettu maan sisään.

Ennen kuin muutimme pientilallemme, kosketukseni maalaiselämään oli mieheni vanhempien maalaistalon varassa. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että mehän asumme melkein kaupungissa kuitenkin, vaikka miellän itse asuvani maalla. Oikeat maalaiset kutsuisivat meitä ehkä nimellä "wannabe-maalainen". Mieheni vanhemmilla ei enää nykyään karjaa ole, mutta metsätaloustoimintaa ja pellon hoitotöitä riittää edelleen. Talo on todella kaukana kaikesta "sivistyksestä" ja sieltä ei ihan noin vain yhden maitopurkin takia viitsi lähteä ajamaan kauppaan (25 km lähimpään kauppaan). Vierailimme myös paljon läheisillä lypsykarjatiloilla ystäviemme luona ja näin sain tutustua oikeaan maalaiselämään.

Miten tämä kaikki liittyy myrskyyn? Minäpä kerron. Olimme viettämässä erästä myrskyisää uutta vuotta mieheni vanhempien luona vuosia takaperin. Tarkoituksena oli kylpeä ja juhlistaa uutta vuotta isommalla porukalla heidän luonaan, kun sähköt meni. Ja siellähän se tarkoittaa sitä, etteivät ne ihan heti ole takaisin palaamassa. Silloin heillä ei ollut vielä aggregaattia ja talossa oli pimeää kuin Turusen pyssyssä. Koko naapurusto oli myös pimeänä, joten päätimme siirtyä läheisen lypsykarjatilan isännän ja emännän hellään huomaan jatkamaan uuden vuoden viettoa, sillä se oli kylän ainoa talo, jossa valot loistivat aggregaatin ansiosta (tilalliset ovat mieheni vanhempien hyviä ystäviä). Sähköt olivat poikki tuolloin muutaman päivän siellä maalla ja kaikki myrskyn ansiosta. Talvimyrskyt kaatavat yleensä puita sähkölinjoille puissa olevan lumikuorman vuoksi, mutta tuona vuonna ei lunta juurikaan ollut, joten myrskytuuli oli kaatanut puita linjoille eri puolilla Savoa ja ongelmia oli myös muilla maalla asuvilla.

Muutamista tällaisista myrskyistä viisastuneena appiukkoni päätti ostaa myös heille aggregaatin turvaamaan sähkön saantia ja helpottamaan elämää maaseudulla.


Meillä kotona pisin sähkökatko myrskystä johtuen on kestänyt n. 5 h ajan, mutta kuten mainitsin niin asumme aivan taajama-alueen tuntumassa ja meille kaivettiin myös muutama vuosi takaperin sähkölinjat maan alle. Olemme varautuneet myrskyihin kaatamalla vanhoja ja lahoja puita talon ympäriltä, jotteivat ne kovalla tuulella kaadu talomme päälle. Polttopuita riittää aina koko talven varalle, joten niistä ei ainakaan lämmitys jää kiinni. Kotivara-asiat ovat tuntuneet aikaisemmin hyvin kaukaisilta asioilta, joten niihin en ole etukäteen varautunut taloudessamme. Ruokaa löytyy kyllä joitain säilykkeitä, pakastimesta lihaa, marjoja, leipää ja kasviksia, hiutaleita, riisiä, jauhoja yms.. Näitä emme kuitenkaan ole hankkineet ns. kotivaraa ajatellen, niitä vain aina kaapeista löytyy eli emme ole varautuneet tietoisesti. Eläimille on ruokaa pariksi kuukaudeksi eteenpäin ja tarvittavia lääkkeitä myös pahan päivän varalle. Kynttilöitä löytyy kaapeista sekä otsalamppuja ja niihin paristoja. Mitäs muuta pitäisi olla... täytynee käydä vielä itsekin lukaisemassa Marttojen kotivaraohjeet.

Meidän taloudessamme sähköttömyys toisi ongelmia peseytymiseen ja veden saantiin, sillä vetemme tulee sisälle kunnan vesijohdosta, jossa ei ilman sähköä ole painetta. Pihasaunahan meiltä löytyy, mutta senkin vesipumppu toimii sähköllä. Ainoa vaihtoehto voisi olla kantaa metsässä sijaitsevasta lähdekaivosta vettä peseytymiseen ja hankkia juomavesi muualta. Muutoinhan meillä olisi oltavat kuin herran kukkarossa, sillä talossamme on iso varaava leivinuuni ja puuhella, jossa kokkailla ruokaa. Sitten vain pakkasta syömään pikkuhiljaa tyhjäksi. Otsalamppujen ja kynttilöiden valossa pystyisimme hoitamaan eläimet (joiden juomavesi täytyisi myös hoitaa jostain ulkopuolelta). Meidän käyttöömme en vielä ainakaan lähtisi hankkimaan aggregaattia sähkönsaannin turvaamiseksi, mutta tietysti näiden äärisääolosuhteiden lisääntyessä voisin asiaa uudelleen harkita tulevina vuosina.

Oletko sinä miettinyt miten saisit oman elämäsi sujumaan pari päivää ilman sähköä?


Tässä linkit muiden bloggaajien myrskypostauksiin:



Omavarainen

Tsajut

Puutarhahetki

Avaa silmäsi ja hengitä

Rakkautta ja maanantimia

Oma tupa ja tontti

Metsäläisten elämää

Urasuunnittelua

Olen tällä hetkellä kolmannessa ammattiin valmistavassa koulutuksessani. Joku voisi ajatella, että miksi opiskella aina uutta ammattia kun entiselläkin alalla olisi töitä? Oma syyni on se, ettei elämässä ole ikinä valmis ja välillä saa muuttaa mieltään sen suhteen, mitä haluaa isona tehdä. En ole siitä vieläkään täysin varma ja mieli voi matkan varrella edelleen muuttua, mutta olen avoin muutokselle. Annan muutoksen tulla, jos sen aika on. Ennen ajattelin, että kun olen saanut vakituisen työpaikan niin sieltä en kyllä pois lähde. Se tuo taloudellista turvaa ja elämänhallintaa. Oltuani samassa paikassa töissä jo monia vuosia aloin välillä miettimään, voisinko tehdä työkseni jotain muuta. Voisinko kouluttautua lisää? Voisiko työ antaa myös itselleni enemmän?

Äitiyslomalla ja hoitovapaalla oli aikaa pohtia tilannetta tarkemmin. Ensin ajattelin lähteväni opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta jokin esti minua kuitenkin hakemasta koulutukseen. Ehkä se oli joku intuitio sisälläni, joka sanoi, ettei ole sen aika. Tämän luonto-ohjaajakoulutuksen bongasin sattumalta selailtuani eri alojen koulutussivuja. Hakemuksen tein hetken mielijohteesta, enkä asiaa ole päivääkään katunut. Olen löytänyt alan, joka kiinnostaa ja haastaa minua päivittäin miettimään myös omaa jaksamistani ja arvojani. Opintoja olisi jäljellä vielä reilut kolme kuukautta ja olen opintovapaalla tämän kevään vakituisesta lähihoitajan virastani. Opintovapaalla kului myös viime syksy, joka tarjosi mahtavia mahdollisuuksia tehdä uusia aluevaltauksia niin tallielämään kuin luontoonkin.

Mitä opintojen jälkeen? Palaanko takaisin lähihoitajan virkaani? Uskon ja toivon, ettei minun tarvitsisi, sillä olen löytänyt ammatin, jossa voisin toteuttaa itseäni sekä samalla myös antaa muille ihmisille elämyksiä ja hyvää oloa luonnon ja eläinten parissa. Yrityssuunnitelmat asian suhteen ovat vahvasti vireillä ja muutaman lisäeläimen hankinnasta tilallemme on jo sovittu. Odottavaisin mielin jään seuraamaan mitä tuleva kevät ja kesä tuovat tullessaan.


Kertoilen suunnitelmieni etenemisestä blogissani kevään mittaan lisää. Pysyhän kuulolla!

Jouluaatto

"Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen.
Hiljaisuuden kuulen alkaneen

Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon.

Jää kiireet, taas aattoilta on."

Meidän perheen joulun vietto on sujunut hyvin arkisissa askareissa tänä vuonna. Olemme mm. hoitaneet kanoja ja ajaneet traktorilla uuden puusäkin katoksen alle. Toki muutamia perinteitäkin joulun viettoomme kuuluu: aamulla lapset katsoivat Joulupukin kuumaa linjaa, lounaalle keitettiin riisipuuro, joulupukkikin vierailee lahjoja tuomassa jossain välissä ja syömme joulupäivällisen. Illalla vielä kahdestaan miehen kanssa pihasaunaan, kun lapset ovat menneet nukkumaan. 

Vietämme joulua tänä  vuonna oman perheen kesken kotona, sillä olen itse töissä muut joulunpyhät, niin halusimme rauhoittaa yhden päivän joulusta omalle perheelle. Joulun ruokailuissa olen yrittänyt mennä sieltä mistä aita on matalin, sillä aikaa ei ole hirveämmin ollut tässä ruokaa laitella ennakkoon. Kaupan laatikot, anopin paistama pieni kinkku, karjalanpaisti, itse savustettu lohi, rosolli ja syksyllä kerätyistä sienistä sienisalaatti (elämäni ensimmäinen) ja jälkkäriksi taatelikakkua ja pipareita. Suurimman osan ruoista voi lisäksi pakastaa, joten hävikkiäkään ei synny. Muu porukka lähtee huomenna anoppilaan, joten minulle jäisi aikamoinen urakka tuhota kaikki eväät yksin. 

Monesti joulu on ollut kiireessä paikasta toiseen ravaamista ja stressiä aikatauluista. Tänä vuonna päätän, että minun on hyvä olla. Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä, kuusen tuoksua ja kynttilän valoa. Annan aikaa läheisille, lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla, ihan sydämeen asti.

Toivottavasti sinäkin teet niin!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!

Itsenäisyyspäivä

Lapsuudessani itsenäisyyspäivät vietettiin aina samalla kaavalla: piparinpaistoa joululaulujen tahtiin ja illalla katsottiin Linnan juhlia. Kun muutin pois kotoa, kävin vielä useana vuonna äitini seurana piparkakkuja leipomassa itsenäisyyspäivinä. Vielä esikoista odottaessanikin sovin äidin kanssa pipareiden leivontatalkoot, jotka jouduin kuitenkin perumaan, sillä esikoisemme syntyi joulukuun viides päivä ja sen itsenäisyyspäivän vietin pienen nyytin kanssa synnärillä. Siitä itsenäisyyspäivästä ei jälkikäteen hirveästi muita muistoja olekaan kuin tuon pienen ihmeen tuijottelusta.

Tänä vuonna olemme nauttineet pitkästä aikaa perheen yhteisestä kiireettömästä ajasta (jota on nykyään aivan liian vähän) ja kyllähän ne piparkakutkin piti paistaa tänäkin vuonna. Linnan juhlia on tullut seurattua lähinnä toisella silmällä vilkuillen, sillä lasten iltapuuhat sattuvat samaan aikaan. Olen ollut tänä itsenäisyyspäivänä onnellinen siitä, että minulla on aivan ihana perhe, koti ja eläimet, joiden kanssa saan tehdä asioita joista aidosti nautin.

Mitä muuta itsenäisyyspäivä minulle merkitsee kuin pipareiden leipomista ja Linnan juhlien seuraamista televisiosta? Minulle on tärkeää, että saan elää itsenäisessä Suomessa ja päättää omista asioistani sekä toteuttaa unelmiani. Rakastan Suomen puhdasta luontoa sekä tilaamme, jonka ovat Karjalasta tulleet evakot kovalla työllä rakentaneet ja raivanneet. Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ja Suomea sotien jälkeen jälleenrakentamassa olleille ihmisille näistä kaikista mahdollisuuksista, joita meillä nykyaikana Suomessa on. Kiitos!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!

Elämänhallintaa vai täysi kaaos?

Olen viime aikoina pohtinut paljon elämässäni tällä hetkellä vallitsevaa kaaosta. Ulkopuolelle tilanne näyttää varmasti todella seesteiseltä ja rauhalliselta, mutta oman pääni sisällä kuohuu. On ollut hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa suhtautumistaan muutoksiin ja omaan elämäänsä. Olen myös huomannut, että minulle on nykyään entistä tärkeämpää vaalia asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Aikataulut metsätalousyrittäjänä työskentelevän miehen, oman opiskelun, töiden, omien ja miehen harrastusten ja lasten harrastusten välillä ovat välillä aikamoinen sekametelisoppa. Kalenteri on ollut kultaakin kalliimpi aarre tämän sopan keskellä, enkä tiedä miten tulisin ilman sitä toimeen. Liian tiukaksi en kuitenkaan halua elämääni suunnitella, eli kalenterista löytyy joka viikko myös niitä vapaapäiviä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua.


 Olen aina ollut kalenteri kädessä kulkeva ihminen. Haluan tietää mahdollisimman tarkkaan elämää eteenpäin niin pitkälle kuin se vaan on mahdollista ja suunnittelen kalenteriin paljon asioita, joiden toteutumisesta ei ole vielä edes tietoa. Mieltäni on viime aikoina eniten kuohuttanut ensi kevään koulutuksen jatkumisesta johtuvat haasteet, sillä uutta ryhmää ei aloitakaan enää ensi keväänä. Jään siis ilman opiskelukavereita. Asiaa aikamme opettajan kanssa setvittyämme, löysimme minulle sopivan ratkaisun ja uskon, että tämä ratkaisu tulee pidemmän päälle auttamaan tulevaisuuden suunnitelmiani myös jatkossa. Myös tulevaisuuden suunnitelmani oman urapolun osalta ovat hieman selkiytyneet ja olenkin menossa asian tiimoilta ensi viikolla yritysneuvojan kanssa niistä keskustelemaan.

"Älä kiiruhda niin lujaa, että unohdat matkasi merkityksen"

      - Marjo Pennanen-

Kesäkanalasta talvikanalaksi

Hommat aluillaan

Päätimme jo kesän aikana mieheni kanssa, että tämänvuotiset kanamme jäävät meille myös talveksi. Kananmunien kysyntä on myös ollut mukavasti kasvussa ja kanamme ovat tulleet perheemme jäseniksi omilla persoonallisilla kotkotuksillaan.

Talvikanalaa suunniteltiin alunperin navettamme keskiosaan, jossa on joskus tietojemme mukaan ollut hevosen karsina. Asiaa lisää pohdittuamme tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että kanat majoitetaan navetan päätyyn, johon saadaan isompi kanala heille tehtyä ja josta pääsee ikkunaluukun kautta ulkoilemaan ulkotarhaan. Talvikanalan tekeminen jäi todella viime tinkaan, vaikka sen aloittamisesta koko kesä puhuttiin. Kanat pääsivät juuri ensimmäisten kylmien säiden aikaan sisäkanalaansa yöksi suojaan. Kanalan rakentamisesta kuuluu iso kiitos mieheni isälle, joka toteutti lähes koko projektin, sillä emme omilta kiireiltämme siihen ehtineet hirveämmin avuksi.

Hirsiseinään maatilavanerit

 Navetan seiniä tasoiteltiin kanalan puolelta ja yhteen seinään laitettiin maatilavanerit hirsirungon päälle. Vanhoja ikkunoita tiivistettiin ja tehtiin yksi uusi seinä sekä ovi kanalaan. Kanala jaettiin kahteen osaan kanaverkolla, josta toinen puoli on kanojen aluetta ja toinen tarkoitettu ruokien ja pehkujen säilyttämistä varten. Kanalan ilmanvaihtoa tehostettiin tunnelipuhaltimella, jonka voi laittaa päälle katkaisijasta tarvittaessa. Mieheni rakensi kanoille hienon "munintapöydän", johon munintakopit sijoitettiin ja pöydän alle saa kätevästi pehkuja kanoille kuoputeltavaksi. Lisäksi kanoille tehtiin nukkumaorsi, jonka alle laitettiin vanerilevy kakkoja varten (helpompi siivota).

Joko siellä olisi valmista??

Kuivikkeeksi valitsimme turve-kutteri-yhdistelmän tutkisteltuani ensin eri lähteistä mikä olisi hyvä kuivikeratkaisu kanoille. Katsotaan vaihdetaanko ensi vuonna johonkin toiseen kuivikkeeseen, sillä turvepölyä on joka paikassa kun kanat kuopsuttelevat kuitenkin aika paljon. Tarkoituksena oli tehdä palava pehkupohja, mutta aikataulun ollessa todella tiukka emme sitä kerenneet tekemään.

"Munintapöytä"

Kanat ovat viihtyneet hyvin uudessa kodissaan ja osaavat kulkea ulos ja sisälle omatoimisesti ikkunan ollessa auki. Uutta ortta he eivät kuitenkaan vielä ole kelpuuttaneet nukkumapaikakseen, vaan hakeutuvat aina ikkunalaudalle nukkumaan. Nostelemme heidät siis joka ilta sieltä alas lattialle ja paimennamme orrelle nukkumaan. Edistystä asian suhteen on kuitenkin tapahtunut, sillä aikaisemmin heidät piti nostaa orrelle saakka, jos halusi heidän siellä nukkuvan. Eilen meille kotiutui neljä uutta kotkottajaa ja kanat vielä tekevät uutta nokkimisjärjestystä keskenään. Lähiaikoina  Instagramin puolelle tulossa uuden talvikanalan videoesittelyä, jossa nähdään myös uusimpia kanatulokkaitamme. Tervetuloa tutustumaan uuteen kanalaamme ja munakaupoille :)

Esittelyssä: Kämärinkoski

Olemme nyt parina vuonna retkeilleet lasten kanssa kotikaupunkimme lähiluontokohteella eli Kämärinkoskella. Kämärinkoski sijaitsee Varkaudessa ja 3 kilometrin pituinen luontopolku kiertää Ämmänkosken ja Taipaleen kanavan välissä.

Mielestäni luontopolku soveltuu mainiosti pientenkin lasten kanssa retkeilyyn, sillä se on sopivan lyhyt ja helppokulkuinen. Ainoana miinuspuolena on, ettei alueella ole erillistä laavua/tulipaikkaa, mutta onneksi muutamia penkkejä löytyy niitä tarvitseville. Vaihtoehtoisesti eväät voi syödä kiven tai kannon nokassa, kuten me teimme. Kämäri sijaitsee myös aivan Varkauden kaupungin keskustan tuntumassa, joten sinne pääsee helposti liikkumaan myös julkisilla kulkuvälineillä tai vaikka polkupyörällä.







Alue on todella kaunis luonnontilaisena säilynyt paikka, jossa vuodenaikojen vaihtelut näkyvät selvästi. Vuodenajat on myös otettava huomioon retkeilyä suunniteltaessa, sillä keväällä tulvavedet voivat nousta luontopolulle. Kämärin ja Ämmänkosken alueilla voi tavata harvinaisen vesinisäkkään eli saukon, joka on nimetty Varkauden nimikkoeläimeksi.