Let the dreams come true

Pienenä tyttönä minulla oli unelma. Unelma omasta ponista, omassa pihassa. Harrastin aktiivisesti ratsastusta ratsastuskoululla ja kukapa heppatyttö ei haaveilisi omasta ponista? Unelman toteutuminen ei vaan näyttänyt kovinkaan todelliselta, sillä asuimme koko lapsuuteni pienen kaupungin omakotitalolähiössä. Teini-iässä ratsastus ei enää ollut sitä ”kuuminta hottia” ja lopetin koko touhun. Välillä kavereiden kanssa tuli käytyä issikkavaelluksilla, mutta suurimmalta osin hevoset jäivät unholaan.

Kunnes löysimme mieheni kanssa unelmiemme kodin, johon asetuimme asumaan. Tilan osto oli kompromissi, sillä mieheni maalaistalon poikana ei halunnut muuttaa kaupunkiin vaan kaipasi johonkin syrjempää asumaan. Itse en taas ollut valmis mihinkään ”korpeen” muuttamaan. Kauppaan kuului siis talo, vanha navetta, vanha pihasauna ja 6 ha metsämaata. Tällöin jo ajatuksiini hiipi pieni toivonkipinä, entä jos joskus jotain eläimiä?? Elämäntilanteeseemme ei tuolloin vielä kuitenkaan eläintenhankintaa mahtunut. Esikoisemme syntymä ja äitinä olo vei minut mukanaan. Syntyi myös toinen lapsi ja hänen ensimmäisenä kesänään ajattelimme kokeilla kesäkanojen hoitoa. Kanat olivat mukavia otuksia ja myös huomasimme miten esikoisemme nautti niiden kanssa puuhailusta. Kuopuksemme ollessa vuoden aloin miettiä, miten paljon molemmat lapsemme nauttivat eläinten kanssa olemisesta, kun jossain kyläilemässä niitä näkivät. Siitä syntyi ajatus eläinten hankkimisesta, luonnonantimien hyödyntämisestä ja lasten luontosuhteen vahvistamisesta. Blogini kertoo tämän projektin etenemisestä.