Oma luontosuhde

Luonto merkitsee minulle paikkaa, jossa saan rauhoittua ja kokea jokaisella aistillani asioita. Olen huomannut vasta näin 30 vuoden kypsällä iällä, miten paljon luonnossa liikkuminen ja metsän keskellä asuminen minulle merkitsee. Lapsena liikuin vanhempieni kanssa paljon luonnossa: mökkeilimme, telttailimme, veneilimme ja keräsimme marjoja sekä sieniä. Eli siis vaikka kaupunkilaistyttö olenkin, olen silti jo lapsuudesta saakka saanut kokea luonnon tarjoamia elämyksiä. Kesät vietin lapsena serkkujeni kanssa ukkini ja mummoni mökillä Saimaan rannalla. Kesää odotti aina todella paljon ja varsinkin sitä kun sai jättää lenkkarit naulaan ja juosta paljain jaloin koko kesän. Teini-iässä metsässä rämpiminen ja mökkeily alkoivat olla "pakkopullaa". Olisihan se mukavampi ollut olla kaupungissa kavereiden kanssa, eikä joka viikonloppu mökillä saaressa. Oikeastaan vasta muutettuamme asumaan tilallemme aloin jälleen nauttia metsässä liikkumisesta ja marjastamisesta. Mökkeily on taas jälleen alkanut enemmän kiinnostaa, mutta sinne ennättää nykyään turhan harvoin. Mökkimme on isäni ja sijaitsee saaressa Saimaan rannalla. Yritämme käydä siellä kuitenkin pari kertaa kesässä muutaman yön ja joskus myös talvellakin.

Mieheni perustettua oman metsäpalveluyrityksen aloin kiinnostua myös metsänhoidollisista asioista ja ymmärtämään niitä myös enemmän. Kuunneltuani mieheni juttuja työpäivistä metsässä ja hänen luontohavainnoistaan työpäivän aikana aloin miettiä, voisinko minäkin saada joskus elantoni muualta kuin lähihoitajan työstä. Mieheni houkutteli minut mukaan Metsäkeskuksen järjestämään Melua Metsään -hankkeeseen, jonka ensimmäisenä seminaaripäivänä käsiteltiin mm. luonnontuotteiden keräämistä ja niiden hyödyntämistä. Kiinnostuin asiasta toden teolla, mutta sen hetkinen terveydentilani esti minua tarttumasta "härkää sarvista" asian suhteen. Olin jo haudannut idean, mutta mieheni muistutti minua Melua Metsään -hankkeen koulutuspäivistä, joihin olimme ilmoittautuneet. Olin hieman skeptinen lähtiessäni sinne mukaan, sillä koulutuspäivän aiheena oli tuottavuuden parantaminen yritystoiminnassa. Mietin, että mitä ihmeen tuottavuutta parannan kun eihän minulla ole yritystäkään. Sain kuitenkin koulutuspäivästä irti enemmän kun olin ikinä uskaltanut odottaa. Konkreettista tietoa miten lähteä etenemään luonnontuotteiden keräämisen suhteen ja verkostoja mistä saisin lisää tietoa. Laitoin ison pyörän pyörimään: aloin kontaktoida ihmisiä, hankkimaan koulutusta itselleni ja miettimään myös mitä muuta pystyisin tekemään elantoni eteen. Isoimpana harppauksena elämänmuutokselleni oli kun sain tiedon, että pääsin opiskelemaan Luonto- ja ympäristöalan perustutkintoa. Hyppy tuntemattomaan pelottaa, mutta eipähän tarvitse ainakaan vanhana kiikkutuolissa harmitella, että unelmat jäivät tavoittelematta. En osaa sanoa tuleeko tästä ikinä minulle elinkeinoa, mutta entäpä jos kuitenkin yrittäisin?