VUOSI 2020

 

 

Vuoden 2020 viimeinen päivä. On aika nivoa mennyt vuosi yhteen ja kirjoitella tänne bloginkin puolelle pitkästä aikaa. 

 

 

Viime kevät oli hyvää aikaa remontoida ja luoda uutta, kun ei muutakaan pystynyt tekemään koronarajoitusten vuoksi. Opintovapaani mahdollisti kotona olemisen ja remontin tekemisen, vaikkakaan se ei lasten kanssa aina niin sutjakkaasti sujunutkaan. Kuitenkin navettaan saatiin remontin myötä majoitettua uusia eläimiä ja myös ulkoaitauksia rakennettiin. Valaistusta  uusittiin ja nyt näkee illallakin puuhailla paremmin pihalla. Navettaan muutti toukokuussa kanojen ja pupujen lisäksi 5 tipua, 3 karitsaa sekä 2 ponia.

 

 

 

Tiput kuoriutuivat toukokuun puolivälissä ja pääsivät muuttamaan sisäkanalaan kesäkuussa isompien lintujen siirryttyä ulkohäkkiin kesäksi. Tipuja kuoriutui yhteensä viisi ja neljä niistä oli Plymouth Rockeja sekä yksi meidän omista munista haudottu, Prinssi - kukon jälkeläinen. Yksi Rockeista ja keltainen pikkukaveri osoittauvat kukoiksi, muut kolme rokkia olivat kanoja. Yksi rokkikanoista kuitenkin menehtyi syksyllä, joten nyt näitä nuoria itsehaudottuja lintuja on jäljellä kaksi kanaa ja kaksi kukkoa. Keltainen kukko nimettiin kerholaisemme toimesta Kunkuksi, rokkikukko Vikkeläksi ja kanat Virkuksi ja Tirpaksi. Syksyllä tipuset yhdistettiin aikuisten porukkaan ja ne ovat sopeutuneet sinne hyvin. Toistaiseksi kanalassa kolme kukkoamme tulee hyvin toimeen, Prinssin ollessa edelleen pomo.

 

Lampaat muuttivat meille kesäkuun alussa. Ne nimettiin Lumiksi, Miinaksi ja Wandaksi. Lampaiden kanssa oli haasteita alussa, sillä ne eivät halunneet pysyä aitauksessaan, vaan tulivat langoista ali joka päivä. Saman päivän aikana neljättä kertaa niitä takaisin metsästäneenä, päätin, että nyt saa riittää! Joko nämä elikot menevät sinne mistä ovat tulleet tai saavat pärjätä isossa metsälaitumessa, kunnes kasvavat hieman isommiksi. Koivikkoon ne sitten laitettiin kunnon lammasaidan taakse ja siellä ne olivatkin elokuulle saakka. Elokuussa Miina-lammas reväytti lapansa ja lampaat täytyi ottaa pienemmälle alueelle pihattoon. Tuolloin ne opetettiin uudelleen kunnioittamaan lankoja ja tämän jälkeen ovatkin kestäneet lankojen sisällä jopa ilman sähköä. Miina tuli onneksi kuntoon levon ja kipulääkkeen avulla, vaikka huolihan se emännälle kerkesi tulla. Nykyään lampaat ovat kesyyntyneet niin paljon, että niiden kanssa voi käydä metsässä retkillä ja ne kulkevat vapaana perässä. 

 

Heppatyttönä ponien saaminen omaan pihaan oli unelmien täyttymys, vaikkakin ponit tulivat meille pääasiallisesti yrityksen käyttöön. Ponit tulivat meille vuoden ylläpitosopimuksella kokeiluun, että miten he toimisivat tällaisessa hommassa. Nuoria kavereita kun ovat, niin haluttiin antaa heille aikaa tutustua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Ponit ovat osoittautuneet mahtaviksi työkavereiksi alun haasteiden jälkeen. Siiri-poni on alusta asti ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja toimiva kaikissa tilanteissa sekä ympäristöissä. Siiri on ollut luottoponi vailla vertaa! 

 

 

Zorron kanssa haasteita on tuottanut luottamuksen löytäminen ja hänen herkkä luonteensa. Luottamuksen löydyttyä poni on kuitenkin alkanut toimimaan hienosti myös asiakkaiden kanssa ja onkin aivan huippu poniagilityssa. Aloitin Zorron kanssa kesällä ajoharjoittelun uudelleen ja nyt pieni poni vetää hienosti myös kärrejä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa mennyt jo melkein parisen vuotta. Ylläpitovuotta on jäljellä 5 kuukautta ja olisi kohta aika tehdä päätös jäävätkö ponit meille pysyvästi. Luulen, ettei minun tarvitse hirveästi asiaa miettiä, sillä kyllä nämä sen verran kullanarvoisia kavereita ovat! 

 

Mennyt vuosi on ollut todella tapahtumarikas ja opettavainen kaikella tapaa. Yrittäjyyden sekä koronaviruksen myötä on pitänyt opetella sietämään epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta. Olen kuitenkin saanut kokea mahtavia onnistumisia ja uusia elämyksiä
sekä yrityspuolella kuin yksityiselämässäkin. Pientilan ja perhearjen pyörittäminen ei ole aina ollut aivan yksinkertaista. Se on vaatinut suunnittelua ja aikatauluttamista sekä myös uhrauksia. Välillä olen miettinyt onko unelmien toteuttaminen sen arvoista, mutta seuratessani sivusta koronavuoden hoitajien kasvavaa taakkaa, olen ollut iloinen valinnastani lähteä yrittäjän polulle. 

Tulevaan vuoteen lähden odottavaisin tunnelmin, sillä Koivun Lumoon on suunnitteilla uusia kivoja juttuja kaiken ikäisille asiakkaille ja ehkä myös uusia eläimiäkin on pihaan tulossa. 🙂

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Terveisin, 

Kaisu ja eläimet 💕

Koivun Lumon syntyminen

Blogini kirjoittamista aloittaessa vuosi sitten minulla ei ollut vielä tietoa tulevasta. En pienimmissäkään unelmissani ollut perustamassa yritystä, saati sitten, että minulla olisi pihassa yli 20 eläintä. Ajatuksena oli tuolloin luonto-ohjaajan (hevostoimijan suuntautuminen) opintojen avulla saatava lisäkokemus hevosista, että voisin joskus toteuttaa lapsuuden haaveeni omasta hevosesta /ponista. Kesän ja syksyn 2019 aikana kuitenkin alkoi viritä ajatus omasta yritystoiminnasta kotitilallamme.

Tein työharjoittelua 2019 ja 2020 Varkauden Ratsastuskeskuksella, josta sain varmuutta hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen. Oli kuin olisin tullut pitkästä aikaa kotiin, sillä olinhan lapsena kyseisellä tallilla itsekin ratsastanut. Ihanat Satu, Jutta ja Katja varmistivat sen, että pääsin takaisin hevostelun maailmaan pitkän tauon jälkeen. Pääsin monipuolisesti oppimaan erilaisia asioita hevosista ja niiden hoidosta, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä ja nämä opit antoivat minulle rohkeutta tehdä päätös omien ponien hankinnasta. Lisäksi tiedän, etten jää yksin, jos ponien kanssa joskus ongelmia tulee, sillä hevostytöt pitävät aina yhtä.

Toinen harjoittelupaikkani oli Pieksämäellä Vaalijalan eläintoiminnan yksikössä. Eläintoiminnan kautta pääsin kiinni siihen, mitä on kuntouttava eläintoiminta. Minusta oli ihanaa päästä seuraamaan, miten monen ihmisen viikon kohokohta oli päästä hoitamaan eläimiä eläintoiminnan yksikköön. Kiitos Kati ja Enni, että pääsin tutustumaan tähän maailmaan. Eläintoiminnasta sain uskallusta ottaa meille minulle aiemmin täysin vieraan eläinlajin, eli kaneja.


Näiden oppien siivittämänä ja yrittäjäkurssin suorittaneena tein lopulta keväällä 2020 päätöksen lähteä kokeilemaan yritystoimintaa. Suurin uskallusta vaativa koetinkivi oli kuitenkin edessä, kun tuli aika sulkea ovi takanaan edellisessä työpaikassa. Pohdin monta iltaa ja yötä, voinko sanoa itseni irti vakituisesta työpaikastani ja uskallanko heittäytyä täysillä yritystoimintaan. Korona kuitenkin hieman sotki suunnitelmia, mutta vaikeuksien kautta päästiin kuitenkin siihen pisteeseen, että avaan Koivun Lumon yritystoiminnan ovet huomenna maanantaina 8.6.2020.

Ilman apujoukkoja ei tämä kuitenkaan olisi onnistunut, joten suurin kiitos kuuluu perheelleni ja ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kuunnella luomisen tuskan tuomat kipuilut ja tsempanneet vaikeissa paikoissa jatkamaan kohti unelmia. Navetan kunnostamisessa ja pihaton rakentamisessa korvaamaton apu on löytynyt mieheni isästä sekä omasta isästäni, joita ilman hommia ei olisi saatu ajoissa valmiiksi. Iso kiitos heille tästä avusta!

Tämä on ollut yksi elämäni jännittävimmistä ja antoisimmista keväistä, vaikka matkaan on mahtunut paljon kaikenlaista. On päässyt luomaan itselleen unelmatyötä ja kehittämään täysin uudenlaista palvelua Varkauden alueelle. Mahtavaa on ollut huomata miten ihmiset ovat jo alkaneet kiinnostumaan palveluistamme ja olen löytänyt myös yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pääsemme luomaan kesän / syksyn aikana ihania elämyksiä asiakkaillemme.

Ihanaa kesää kaikille ja toivottavasti tavataan Koivun Lumossa!

Suuntanaomavaraisuus -sarja: Eläinvauvat

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -sarjan aika. Tällä kertaa sarjaan osallistuvat bloggarit kirjoittavat mm. suunnitelmiensa etenemisestä omavaraistelun saralla, pölyttäjistä ja eläinvauvoista.

Omavaraisuus-sarjaa pyörittävät Korkeala ja Tsajut. Kiitos heille siitä, että jaksavat kaiken muun hommansa ohessa meitä muita luotsata omavaraisuuden vesillä.

Itse kirjoitan tänään eläinvauvoista sekä suunnitelmien etenemisestä.

Eläinvauvat

Nuo karvaiset, untuvikot, palleroiset, pienet pallukat. No, niin lässyttämiseksihän se taas meni. Onko suloisempaa, kuin vasta syntynyt eläinvauva tai hieman isompikin eläinvauva? Ei ainakaan minun mielestäni. Miten tämä kaikki liittyy omaan elämääni?

Kerroin edellisessä omavaraisuuspostauksessa, etteivät meidän tehotyttökanaset halua hautoa munia, vaikka kukko hommiaan hoitelee kiitettävästi. Ajatuksena oli tuolloin kanojen vaihto ystävän kanssa, mutta mikä hulluus lie iskenyt, kun päädyinkin lainaamaan hautomakonetta ja tilaamaan sinne vielä toisenrotuisten kanasten siitosmunia netistä. Siitosmunat ovat siis hedelmöittyneitä munia, joita voi ostaa toisilta kanaharrastajilta. Mieheni mielestä muijalle iski vauvakuume ja tämä asia täytyi saada pois päiväjärjestyksestä. Tiedä häntä, mutta tässä sitä nyt ollaan, hautomassa ensimmäistä kertaa koneessa munia. Päiviä kuoriutumiseen olisi jäljellä 10 tällä hetkellä. Kanojen munia haudotaan hautomakoneessa 21-25 vuorokautta, jonka jälkeen niiden pitäisi kuoriutua. Läpivalaisin munat viime viikon perjantaina ja elämäähän sieltä löytyi. Jännityksellä siis odotamme mitä tuleman pitää. Lapset miettivät kuoriutuuko munista mitään ja isompi kyselee joka päivä "äiti, miten se tipu pääsee ulos sieltä munasta".

Toinen eläinvauvoihin liittyvä asia on se, että lampolasta, josta meidän on tarkoitus ottaa lampaat meille, on nyt karitsoitu. Emme ole vielä ennättäneet käydä katsomassa karitsoita, mutta puheissa on ollut, että niistä kolme muuttaisi meille emänsä kanssa kesän alussa. Eli tulossa on siis tänä vuonna pikkukaritsoita emänsä kanssa, kunhan pihattomme valmistuu.

Suunnitelmien eteneminen

Esikasvatuksessa on avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, herneenversoa (pupuille), basilikaa ja persiljaa. Katsotaan, mitä näistä maahan asti saadaan laitettua, mutta ainakin nyt tällä hetkellä kasvavat hyvin. Kasvivalon hankkiminen menee kyllä ensi vuoden taimienkasvatuksen hankintalistalle. Innostuin myös laajentamaan kasvimaatamme kaivamalla perunamaan kasvatuslavojen viereen ja tekemällä kohopenkin kompostoiduista eläinten jätöksistä kesäkurpitsalle. Kiitos vinkeistä kanssabloggaajille!

Remonttihommien osalta pupulan remontti on valmis, ja siitä pääset lukemaan lisää tästä. Remontoimme myös navetan julkisivua poistamalla vanhoja lahoja lautoja ja korvaamalla niitä uusilla sekä pienellä rappauksen uusimisella. Positiivista oli se, ettei navetan hirsirunko lautojen alla osoittautunut niin huonoksi, kuin olin kuvitellut.  Julkisivun maalaushommia olisi tiedossa vielä kun kelit lämpenevät. Pihattoprojekti on myös hyvällä mallilla ja lattia saatiin viime viikonlopun aikana valettua. Seuraavaksi alkaa seinien ja katon levytys sekä aitojen teko. Kyllähän tässä homma riittää, mutta onneksi saan olla kotona melkein toukokuun loppuun saakka projekteja loppuun viemässä ennen paluuta vanhoihin työkuvioihin.

Näiden blogien kautta pääset tutustumaan myös muiden omavaraistelijoiden kirjoituksiin:

Tsajut
Puutarhahetki
Sorakukka
Sarin Puutarhat
Metsäläisten elämää
Javis
Luonto Anne lifestyle
Caramellia
Oma tupa, tontti ja lupa
Luomulaakso
Avaa silmäsi ja hengitä
Kalastaja kuivalla maalla
Jovela
Rakkautta ja maan antimia
Ku ite tekee

Pupula

Aiemmassa puputekstissä kerroinkin, että puput muuttavat keväämmällä navettaan kanojen viereiseen tilaan asumaan ja heille remontoidaan sinne omat tilat. Nyt sen aika on tullut, ja muorikin voi hieman huokaista helpotuksesta, sillä kyllä ne aikalailla sisällä kerkesivät mellestää ennen muuttoaan. Puput ovat nyt asuneet uudessa pupulassaan viisi päivää ja kotiutuneet sinne hyvin. On huomattavasti kätevämpää, kun eläimet ovat samoilla nurkilla asustelemassa, niin niiden hoitaminen käy samalla kertaa kätevämmin.Puput ovat myös ilmojen lämmettyä päässeet ulkoilemaan valjaissa sekä kanojen ulkohäkissä.









Pupulan remontti aloitettiin maalamaalla seinät ja katto valkoisiksi, joka toikin tilaan avaruutta ja isomman tilan tuntua. Lapset häärivät tietenkin maalauspuuhissa apuna ja olivat itsekin aivan kauttaltaan maalissa homman jälkeen. Häkkiseinää hieman muutettiin kanojen tilapäisen oleskelun jälkeen pupuille sopivammaksi.








Päätin itse kyhätä pupuille kopin, jossa ne saisivat sitten lämpimässä olla RutiRex lämmikkeenään kylmillä säillä ensi talvena. Kyllä siinä muutama painokelvoton sana pääsi, kun koppia tein. Porakone oli tietenkin äidilläni lainassa ja naulat olivat aivan finaalissa koko huushollista. Koronakriisi oli juuri rantautunut tuolloin Suomeen, joten kauppoihin ei kahden pienen lapsen kanssa huvittanut lähteä. Mikä siis neuvoksi? Onneksi navetan sisäseinistä löytyi paljon turhia nauloja, jotka kiskoin irti ja suoristelin betonilaattaa vasten vasaralla. Tuli pula-aika mieleen (vaikken toki ole silloin elänytkään), kun nakuttelin nauloja vasaralla suoraksi.




Kannoin vielä sisältä talostamme joutavan hyllyn pupujen ruokia ja muita tarvikkeita varten sekä maalasin pupulaan johtavan oven. Appiukko uusi yhden pupulan ikkunoista, kun ikkunalasi oli rikkoutunut ulkopuolelta. Pupulasta tuli käyttötarkoitukseensa sopiva tila, jossa myöhemmin on tarkoitus myös säilyttää muitakin varusteita.

Tulossa kevään mittaan uusia eläimiä taloon ja myös syy siihen, miksi eläimiä pihaamme haalin, selviää lukijoillenikin tässä kevään edetessä. Pysyhän kuulolla!

Suuntanaomavaraisuus -sarja: Hygienia

On tullut taas aika kirjoittaa Suuntana omavaraisuuus -yhteispostaussarjaan. Sarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja suurempien ja pienempien projektien toteutuksista sekä kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua. Tällä kertaa sarjan aiheena on suunnitelmien eteneminen ja hygienia. Pientilamme sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 3 ja tilastamme pääset lukemaan lisää täältä. Omavaraisuussarjasta pääset lukemaan lisää tästä.

SUUNNITELMIEN ETENEMINEN

Itsellä omavaraisuussuunnitelmissa on tänä vuonna ollut tipujen kasvattaminen, taimien esikasvatus ja lampaiden hankkiminen. Lisäksi tänä vuonna aion kerätä enemmän villiyrttejä, sillä niille on tänä talvena ollut paljon käyttöä ja ne ovat päässeet jo melkein loppumaan. Aion myös istuttaa pihaamme marjapensaita ja hedelmäpuita. Haaveena olisi myös se kasvihuone, mutta luulen, etten ennätä tänä vuonna sellaista rakentamaan, sillä pihaton rakentaminen on tämän vuoden the project.

Tuloksia tähän mennessä:

1. Tipujen kasvattaminen

Kukko tekee työnsä, mutta kanoja ei kiinnosta hautoa. Hautomakonetta en halua ostaa, sillä haluan, että asiat tapahtuvat mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kaverin kanssa ollaan puhuttu kanojen vaihtamisesta niin, että saisin häneltä muutaman hautojan ja hän saisi meiltä muutaman munijan. Mennään nyt ensin pääsiäisen yli, sillä kananmunista on näin pääsiäisen alla niin kova kysyntä, ettei voi yhtään munaa edes itse käyttää (en kuitenkaan kaupastakaan meille osta). Tämän vuoksi myös lisäkanat olisivat meille tarpeellisia, kun munia tuntuu kaupaksi hyvin menevän. Hautokaa kanatuiset, hautokaa...


2. Taimien esikasvatus

Myönnän olleeni hieman laiska asian suhteen. Ei ole olevinaan ollut aikaa tai aina on kaikkea muuta tärkeämpää kuin heittää siemenet multaan. Nyt aion ryhdistäytyä ja käydä istuttamassa siemenet heti tämän kirjoituksen jälkeen! Eli taimettumaan ovat menossa kesäkurpitsa, avomaankurkku ja sipuli. Olen basilikan istuttanut aikaisemmin, mutten ole oikein varma mitä hennoille versoille tulisi seuraavaksi tehdä? Auttakaa ensikertalaista mäessä!


3. Lampaiden hankkiminen

Kävimme katsomassa lampaita tätini luona reilu kuukausi sitten lasten kanssa. Tarkoitus oli heiltä ostaa muutamia karitsoja toukokuussa. Katsotaan miten pihaton valmistuminen etenee kaiken koronahässäkän keskellä, että milloin lampaat meille saapuvat.





4. Villiyrttien kerääminen

Mahlaa pääsee pian valuttamaan koivuista ja sitä aion kerätä pakkaseen viimevuotiseen tapaan. Myös pihlajansilmuja täytyy käydä ahkerasti tarkkailemassa, sillä niiden satokausi saattaa mennä huonolla tuurilla jopa yhdessä päivässä ohi. Pakastimessa onneksi on vielä hieman viime vuotisia silmuja. Nokkosta aion kerätä tänä  vuonna reilummin sekä hyödyntää maitohorsman versoja ja vuohenputkea enemmän ruoan valmistuksessa.





 HYGIENIA

Sitten aiheeseen hygienia, joka tässä ajassa on kaikkien huulilla oleva aihe. Olen mielestäni hyvin siisti ihminen, välillä turhankin tarkka siisteydestä ja hygieniasta. Hoitoalan koulutus ja siellä pöpöjen keskellä työskentely on tuonut kuitenkin rutiinia aiheeseen, enkä koe mitenkään ahdistavana hygienia-asioita. Nyt jos koskaan on ollut tärkeää kaupassa käydessään huolehtia käsihygieniasta kotiin palatessaan ja olenkin asioinut kaupassa aina hanskat kädessä ja jättänyt ne autoon sen jälkeen. Kotona aina hyvät saippuapesut käsille ja käsidesit päälle. Olen varmaan monen mielestä turhankin tarkka asian suhteen, mutta jos pystyn omilla toimillani estämään koronaviruksen leviämisen meille kotiin käsistäni, niin olen onnistunut tavoitteessani. Meillä lapset eivät käy nyt korona-aikana kaupassa ollenkaan mukanamme, vaan kaupassa käy joko minä tai mieheni yksin. Pyrimme ostamaan aina viikon ostokset kerrallaan, ettei turhia asiointeja tarvitsisi tehdä ja näin minimoimme ihmiskontaktien määrää.

Kanat ovat ahkeria auttajia siivouksessa

Hygienia on myös tärkeää eläimiä hoitaessamme, ettemme levitä tauteja eläimille tai saa niiltä itse mitään tautia. Kanalassa jokaisella perheenjäsenellä on omat kanalasaappaansa, joita käytetään ainoastaan kanalan puolella. Lisäksi olen tarkka siitä, että lapset pesevät aina kätensä kanalasta pois tullessaan huolellisesti saippualla (toki myös itsekin pesen). Haluan myös siivota aina hyvin kanojen ulosteen pinnoilta pois, ettei uloste jää kanojen jalkoihin tai pyrstösulkiin kiinni. Tyhjennämme kerran  vuodessa koko kanalan ja desinfioimme sen Virkonilla. Myös kanojen ulkoaitaus vaatii oman huoltotyönsä, ettei maaperässä pääse öttiäiset lisääntymään. Poistamme pintamaakerroksen näin keväisin ja levitämme tuhkaa sekä kalkkia pinnalle. Kanamme pidetään sisällä 1.3. -31.5 välisenä aikana lintuinfluenssariskin vuoksi. Testaamme kanat salmonellan varalta kerran vuodessa Ruokaviraston ohjeistuksen mukaisesti.

Kanit asuvat tällä hetkellä meillä sisällä ja minua on kieltämättä alkanut ottaa päähän jatkuva siivoaminen, ne kun levittävät kuiviketta ja heinää ympäriinsä. Onneksi pupula valmistuu navettaan pääsiäisen tienoilla ja pääsemme lämmittämään tilaa, joten ei olisi enää pitkä aika kestää epäsiisteyttä. Kaneista lähtee myös karvaa aikamoisesti, joten ohutta karvapölyä leijailee ympäri asuntoa. Rakastan eläimiä, mutta en sitä, että ne karvaavat kotimme. Meille onkin mieheni allergian vuoksi valikoitunut eläimiä, joita voidaan pitää ulkona. Kanien sisällä oleilu oli suunniteltu tilapäiseksi muutenkin.

Eläinten ulosteiden varastointi ja poiskuljettaminen on tullut mietintään isompaa eläinmäärää miettiessäni. Millaisia ratkaisuja muilla on tähän p*skaongelmaan ja voisiko sen hyödyntää jotenkin myös omassa käytössä ilman suuria investointeja?


Tässä linkkejä muiden omavaraistelijoiden postauksiin aiheesta:

Urban Farming
Tsajut
Harmaa Torppa
Puutarhahetki
Caramellia
Omavarainen
Iso-Orvokkiniitty
Javis
Sarin Puutarhat
Oma tupa, tontti ja lupa
Korkeala
Rouva Yrttinen
Metsäläisten elämää
Rakkautta ja maan antimia
Airot Ulapalla

COVID19

Ajattelin pitäväni blogini korona-virus vapaana alueena, mutta tänään tuntui siltä, että on pakko kirjoittaa aiheesta omasta näkövinkkelistä. Kukapa olisi arvannut lukiessaan Kiinan ongelmista, että korona meillekin rantautuu ja mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaan ja myös yksilötasolla. Jätän politikoinnin asian suhteen hallitukselle, mutta haluaisin kuitenkin, että jokainen miettii omalla kohdallaan jättääkö varatut koti -ja ulkomaanmatkat tekemättä? Viekö lapsia hoitoon tai kouluun? Voisiko kaupassa käyntiä ja ystävien luona vierailuja vähentää? Onko harrastuksiin pakko päästä?

Virus on osoittautunut todella helposti tarttuvaksi ja leviäväksi, joten ainakin omassa perheessämme kontaktit ulkomaailmaan aiotaan minimoida mahdollisimman pieneksi. Emme ole asian suhteen hysteerisiä tai haalineet vessapaperia kahmalokaupalla, mutta on hyvä tiedostaa olemassa olevat riskit asian suhteen. Lähipiirissämme on monia riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden näkemistä aiomme välttää korona-virus epidemian ajan. Puhelimitse ja skypen kautta pystyy pitämään läheisiin yhteyttä, vaikka ei heitä hetkeen näkisikään. Nyt on myös hyvä hetki soittaa sille mummolle tai ukille, jota et ole hetkeen tavannut ja päivittää kuulumisia, koska virus on osoittautunut olevan kaikista vaarallisin ikäihmisille.

Omassa taloudessamme korona virus alkoi näkyä viime viikolla ollessamme Porissa yhdistetyllä työ /lomareissulla. Matkan aikana kiirivät uutiset uusista tartunnoista saivat meidätkin tehostamaan käsihygieniaa. Vietimme kuitenkin parin päivän lomamme normaalisti, mutta palatessamme kotiin päätimme heti seuraavana päivänä täydentää ruokavarastojamme niin, että pärjäisimme niillä pari viikkoa tarvittaessa, jos joudumme olemaan karanteenissa viruksen vuoksi tai viruksen riehuessa ei tarvitsisi lähteä kauppoihin sitä hakemaan. Hankimme säilykkeitä, leipää, lihaa, kanaa, perunoita, makaroonia jne.. Hankimme myös eläimille lisää ruokaa. Oli hyvä, että kävimme torstaina kaupassa, sillä jo perjantaina facebookissa levisivät kuvat tyhjistä kaupan hyllyistä (toki ne täydentyvät joka päivä). Päätimme ottaa myös lapset pois hoidosta, sillä he olivat hieman räkäisiä. Onneksi opintovapaani mahdollisti sen, että pystyn hoitamaan lapsia kotona (toki omien opintojeni kustannuksella). Peruimme myös tulevana viikonloppuna järjestettävät kuopuksen syntymäpäiväjuhlat, jotka aiomme viettää vain oman perheen kesken. Säästetään isovanhemmat ja muut sukulaiset isolta joukkokohtaamiselta ja vältetään tartuntoja.

Mistä tekemistä lapsille kotiin? Meillä lapset onnistuivat hajottamaan telkkarin perjantaina, joten ei ole tarvinnut nyt sitäkään katsoa. Toki katsomme sitä muutenkin todella vähän, lähinnä lapset katsovat Pikku Kakkosta ja Muumeja. Viikonlopun olin itse tallihommissa ja mieheni oli lasten kanssa kotona. He olivat olleet paljon ulkona ja keksineet mukavia leikkejä yhdessä sisällä. Esikoisen kanssa tehtiin lauantaina yhdessä iltatalli ja hän pääsi myös ratsastamaan.  Olen itse nyt alkuviikon lasten kanssa kotona. Tänään vesisateen takia aamupäivä meni sisähommissa. Leivottiin sämpylöitä lasten kanssa ja tehtiin iltapäivälle ruoka valmiiksi, että kun päiväunien jälkeen on luvannut parempaa säätä päästäisiin ulkoilemaan. Lapset ovat autelleet kotiaskareissa ja leikkineet omia leikkejään. Huomenna, jos sää sallii, aiomme ulkoilla paljon ja aloitella navetassa "pupujen koti" projektia. Hommat ei lasten kanssa aina suju yhtä sutjakkaasti, kuin yksin, mutta en ole nähnyt ongelmana, että teen nyt tämän korona-virus ajan heidän kanssa hommiani kotona. Toki mieheni on lasten kanssa välillä kotona, kun minä käyn tekemässä tallitöitä. Mieheni metsurintyö takaa myös sen, ettei hän työpaikaltaan kanna tautia kotiin. Opintojani teen verkossa lähinnä lasten päiväuniaikaan ja iltaisin mieheni tullessa kotiin töistä. Onneksi opinnot alkavat olla jo loppusuoralla, joten en ota paineita niistä tässä ajassa. Mennään hetki kerrallaan ja nähtäväksi jää miten kauan tätä epidemiaa kestää sekä mitkä ovat Suomen valtion lisäkeinot sen hillitsemiseksi.

Kanit

Joku tarkkasilmäinen on varmaan huomannut Instagramin stooreistani, että meille on muuttanut kaneja. Ihan hetken mielijohteesta ei pupusia meille otettu, vaan punnitsin asiaa monesta näkökulmasta. Eläinhankintojani ohjaa tulevan yritystoimintani tarpeet ja sen vuoksi puput meille muuttivatkin. Pohdiskelin tuossa alkutalvesta minkälaista eläimistöä voisin yritystoiminnassani hyödyntää, ja kanit tulivat ensimmäisenä mieleen. Kokemusta minulla ei kanien hoidosta aikaisemmin ole, jos ei lasketa Vaalijalan eläintoiminnan harjoitteluani viime syksyltä, johon kuului yhtenä osana kanien hoitaminen. Tämän vuoksi päätin hankkia kodinvaihtajakaneja, jotka ovat jo siis aikuisia ja ns. koulutettuja yksilöitä.


Törmäsin tori.fi -sivustolla ilmoitukseen kahdesta naaraskanista, jotka etsivät uutta kotia omistajan pahentuneen astman vuoksi. Kanien kanssa oli lenkkeilty ulkona valjaissa ja toisen kanssa käyty kaniagilitykilpailuissakin. Kanit olivat myös vierailleet vanhusten palvelutaloissa siliteltävinä. Ilmoitus osui kuin nokka päähän ja pienten järjestelyiden jälkeen kävin kanit meille hakemassa Iisalmesta. Kanit ovat asuneet nyt meillä reilun viikon ja kotiutuneet hyvin.

Nuppu on 4-vuotias luppakorvaristeytyskani, hieman varauksellinen ja tykkää rapsutuksista. Nuppu on käynyt aikaisemman omistajansa kanssa kanien estekisoissa. Lilla on kohta kaksivuotias risteytyskani, luonteeltaan hyvin utelias ja aktiivinen.





Kanit asuvat tällä hetkellä sisällä kotonamme. Olemma aidanneet heille häkin ympärille isomman alueen, jossa he saavat jaloitella. Kotona ollessamme pidämme kaneja vapaana myös asunnossamme. Kaneille on tarkoitus rakentaa navettaamme tilat kevään tullessa ja ulos myös ulkoaitaus kesää varten.

Kanien koulutusta aloitan myös tuossa kevään korvalla kunhan he ovat ensin meille kunnolla kotiutuneet. Lapsiin kanit ainakin nyt tottuvat kunnolla omien lastemme kautta.

Suuntana omavaraisuus -sarja: Raha

 Suuntana omavaraisuus - sarjan ensimmäinen virallinen postaukseni lähtee nyt tulille. Eli joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, mukana olevat bloggaajat julkaisevat blogeissaan omavaraisuutta käsittelevän kirjoituksen ja linkittävät loppuun kaikki muut mukana olevat blogit. Yleensä on jokin yhteinen aihe, josta jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Tässä kuussa aiheena on raha omavaraistelussa. Tässä linkki omavaraisuus-sarjan "äidin" ja "isän" blogiin, jossa pääset tutustumaan paremmin mikä on homman nimi: Tsajut ja Korkeala

Aloitan tämänkertaisen postaukseni esittelemällä itseni vielä. Eli olen kahden lapsen äiti ja lähihoitaja, joka opiskelee tällä hetkellä luonto-ohjaajaksi (hevostoimijan suuntautuminen). Mukana menossa on myös mieheni, joka tekee metsurin töitä omassa yrityksessään. Ostimme pientilamme vuonna 2014, ennen lasten syntymää.  Tilamme on aikanaan sotien jälkeen annettu Karjalan evakoille ns. kylmänä tilana, eli he ovat raivanneet tänne alusta asti kaiken itse. Kylmä tila oli vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain mukainen asutustila, jolla ei ollut kunnollisia rakennuksia. Jos haluat lukea enemmän tilastamme niin siihen löytyy oman postauksensa täältä. Asumme kasvuvyöhykkeellä III.

Omavaraisuudesta kiinnostuin heti ensimmäisinä vuosina tilamme ostettuamme ja aloin haaveilla omasta kasvimaasta. Kasvatuslaatikot laitettiinkin heti seuraavana vuonna tilan ostamisesta pihaan ja siellä kasvatan itse erilaisia vihanneksia ja yrttejä kesäisin. Innostuimme mieheni kanssa pari vuotta sitten myös hankkimaan kesäkanoja, joiden munia syömme itse. Kana innostus ei tietenkään jäänyt pelkkiin kesäkanoihin, vaan kanat asuvat meillä nykyään ympärivuotisesti. Kanoista ja niiden osalta omavaraisuussuunnitelmistani voi lukea tästä. Muniahan tilaltamme riittää myös myyntiin, joten yli omavaraisuudenkin tässä "harrastuksessa" on jo menty. Kesälampaita meillä oli myös viime kesänä ja harkinnassa olisi ottaa ensi kesäksi omia lampaita, joiden villaa ja lihaa saisi hyödynnettyä omaan käyttöön. Talomme lämpeää puulla ja senkin suhteen olemme omavaraisia kun saamme puun omasta metsästä.



Haaveenani olisi kasvihuone, jossa voisin kasvattaa myös kylmänarkoja vihanneksia ja hedelmiä sekä enenevissä määrin olla omavaraisempi kaikessa ruuan tuotannossa.

Mutta sitten asiaan raha. Raha on tärkeä osa arkea, sillä se helpottaa huomattavasti elämää. Opintojeni aikana olen jälleen päässyt siihen fiilikseen kun rahaa ei hirveämmin ole ja se mitä on menee nopeammin kuin kerkeää tilille kilahtaa. Harkitsen tarkkaan kaupassa mitä ostan ja onko minulla oikeasti tarvetta ostaa tätä tuotetta. Kuitenkin perheessämme on tietyt arvot, jonka perusteella esimerkiksi ruokaa ostetaan: suosi suomalaista ja lähituotteita/tuottajia. Vaikkakin tiedän, ettei nämä tuotteet ole aina sieltä edullisimmasta päästä, niin silti valitsen mielummin antavani vähän roposeni lähialueen tuottajille kuin tukevani jotain isoa ketjuyritystä, jonka rahat uppoavat ulkomaille.

 
Pystyykö omavaraistelemalla vähentämään rahan kulutusta? Ehkä, mutta se vaatii enemmän omaa työpanosta. Itse otan tänä vuonna raha-asiat huomioon tarkemmin omavaraistelussa. Aion kokeilla kasvattaa itse avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimet, kun aiempina vuosina olen ne ostanut aina kaupasta. Meinasin kokeilla myös uusia lajeja, sillä olen havainnut, ettei lavakauluksellinen tilliä tai persiljaa mene pakkaseen saakka. Kananmunien suhteen ei tarvitse raha-asioita miettiä, sillä olemme täysin omavaraisia niiden suhteen (kunnes rouvat päättävät lysähtää hautomaan). Villiyrttejä aion myös kerätä enemmän tulevana kautena, sillä tänä vuonna ne pääsivät loppumaan kesken aivan liian aikaisin. Nokkosletut nimittäin ovat lastemme herkkua ja niissä on todella hyvä rautapitoisuus kasvikunnan tuotteeksi. Kaikki naispuoliset perheenjäsenemme kun ovat kärsineet raudanpuutteesta, niin saadaan myös raudanlähteitä omasta takaa, eikä tarvitse aina ostaa apteekista. Kotivaralehmää en sentään vielä ole hankkimassa, vaikka jotkut omavaraistelijat jo sitä suunnittelevatkin. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan (ensi vuonna pihassa varmaan se lehmäkin).









Miten sinä pystyisit vähentämään rahankulutustasi omavaraistelemalla?












Linkit muiden bloggaajien teksteihin:

Urban Farming
Tsajut
Puutarhahetki 
Sorakukka
Metsäläisten elämää
Korkeala
Stellan kolmas luonto
Rakkautta ja maan antimia
Oma tupa, tontti ja lupa
Sarin Puutarhat
Laura eli Javis
Rouva Yrttinen 
Harmaa Torppa 

Kotivara: Myrsky

Minulle tarjottiin tuossa pari viikkoa sitten tilaisuutta liittyä omavaraisuudesta kirjoittavien bloggaajien joukkoon ja päätin tarttua haasteeseen. Sarjassa mukana olevat bloggaajat kirjoittavat tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja projektiensa toteutumiseen liittyvistä aiheista aina kuukauden ensimmäisenä maanantaina sekä ideoivat erilaisia yhteiskirjoituksia.Tämmöiseen yhteiskirjoitukseen liittyy myös blogini tämän kertainen aihe, joka käsittelee kotivara-asioita myrskyn sattuessa. Jokaisen yhteispostauksen lopusta löytyvät myös linkit sarjan muiden bloggaajien kirjoituksiin. Muualta somesta linkkejä kirjoituksiin voi hakea esimerkiksi tunnisteella #suuntanaomavaraisuus. Kerron ensimmäisessä "virallisessa" omavaraisuuspostauksessani maaliskuussa enemmän taustoistani, jotta uudetkin lukijat pääsevät jyvälle kuka täällä näyttöpäätteen takana häärii, mutta jos ennen sitä olet jo utelias, niin käy kurkkaamassa blogini ensimmäinen postaus täältä niin olet jo vähän paremmin kartalla.

Tässä linkissa lisää tietoa Suuntana omavaraisuus -sarjasta
https://tsajut.fi/suuntanaomavaraisuus-sarja/


Omat muistoni viime aikojen myrskyistä liittyvät lähinnä Asta ja Tapani -myrskyihin. Nämä myrskyt ovat ne mitkä muistan nimeltä. Näiden jälkeen myrskyt ovat olleet myrskyjä ja nimet ovat painuneet unholaan. Asta-myrskyn raivotessa nukuin rauhallisesti rivitaloasunnossamme ja aamulla olin tyrmistynyt minkälaisia tuhoja myrsky oli aiheuttanut lähiseuduilla. Tapani-myrsky katkaisi vanhempieni omakotitalosta sähköt moneksi tunniksi siellä yöpyessämme ja he asuivat kuitenkin ihan kaupunkialueella. Mietimme jo, että pitääkö lähteä toisella puolella kaupunkia olevaan mummolaani suihkuun kun siellä oli sähköt. Tuossa tilanteessa mietin, että kaupunkialueella asuvilla ihmisillä, joilla ei ole muuta kuin sähköä vaativa lämmitysjärjestelmä ja ruoan tekoonkin tarvitsee sähköä, on aika kurjat oltavat jos sähkökatko jatkuu pidempään (varsinkin talvella). Onneksi kaupunkialueiden sähkönjakelu on nykyään varmempaa, sillä suurin osa kaapeleista on kaivettu maan sisään.

Ennen kuin muutimme pientilallemme, kosketukseni maalaiselämään oli mieheni vanhempien maalaistalon varassa. Ja mainittakoon tässä kohtaa, että mehän asumme melkein kaupungissa kuitenkin, vaikka miellän itse asuvani maalla. Oikeat maalaiset kutsuisivat meitä ehkä nimellä "wannabe-maalainen". Mieheni vanhemmilla ei enää nykyään karjaa ole, mutta metsätaloustoimintaa ja pellon hoitotöitä riittää edelleen. Talo on todella kaukana kaikesta "sivistyksestä" ja sieltä ei ihan noin vain yhden maitopurkin takia viitsi lähteä ajamaan kauppaan (25 km lähimpään kauppaan). Vierailimme myös paljon läheisillä lypsykarjatiloilla ystäviemme luona ja näin sain tutustua oikeaan maalaiselämään.

Miten tämä kaikki liittyy myrskyyn? Minäpä kerron. Olimme viettämässä erästä myrskyisää uutta vuotta mieheni vanhempien luona vuosia takaperin. Tarkoituksena oli kylpeä ja juhlistaa uutta vuotta isommalla porukalla heidän luonaan, kun sähköt meni. Ja siellähän se tarkoittaa sitä, etteivät ne ihan heti ole takaisin palaamassa. Silloin heillä ei ollut vielä aggregaattia ja talossa oli pimeää kuin Turusen pyssyssä. Koko naapurusto oli myös pimeänä, joten päätimme siirtyä läheisen lypsykarjatilan isännän ja emännän hellään huomaan jatkamaan uuden vuoden viettoa, sillä se oli kylän ainoa talo, jossa valot loistivat aggregaatin ansiosta (tilalliset ovat mieheni vanhempien hyviä ystäviä). Sähköt olivat poikki tuolloin muutaman päivän siellä maalla ja kaikki myrskyn ansiosta. Talvimyrskyt kaatavat yleensä puita sähkölinjoille puissa olevan lumikuorman vuoksi, mutta tuona vuonna ei lunta juurikaan ollut, joten myrskytuuli oli kaatanut puita linjoille eri puolilla Savoa ja ongelmia oli myös muilla maalla asuvilla.

Muutamista tällaisista myrskyistä viisastuneena appiukkoni päätti ostaa myös heille aggregaatin turvaamaan sähkön saantia ja helpottamaan elämää maaseudulla.


Meillä kotona pisin sähkökatko myrskystä johtuen on kestänyt n. 5 h ajan, mutta kuten mainitsin niin asumme aivan taajama-alueen tuntumassa ja meille kaivettiin myös muutama vuosi takaperin sähkölinjat maan alle. Olemme varautuneet myrskyihin kaatamalla vanhoja ja lahoja puita talon ympäriltä, jotteivat ne kovalla tuulella kaadu talomme päälle. Polttopuita riittää aina koko talven varalle, joten niistä ei ainakaan lämmitys jää kiinni. Kotivara-asiat ovat tuntuneet aikaisemmin hyvin kaukaisilta asioilta, joten niihin en ole etukäteen varautunut taloudessamme. Ruokaa löytyy kyllä joitain säilykkeitä, pakastimesta lihaa, marjoja, leipää ja kasviksia, hiutaleita, riisiä, jauhoja yms.. Näitä emme kuitenkaan ole hankkineet ns. kotivaraa ajatellen, niitä vain aina kaapeista löytyy eli emme ole varautuneet tietoisesti. Eläimille on ruokaa pariksi kuukaudeksi eteenpäin ja tarvittavia lääkkeitä myös pahan päivän varalle. Kynttilöitä löytyy kaapeista sekä otsalamppuja ja niihin paristoja. Mitäs muuta pitäisi olla... täytynee käydä vielä itsekin lukaisemassa Marttojen kotivaraohjeet.

Meidän taloudessamme sähköttömyys toisi ongelmia peseytymiseen ja veden saantiin, sillä vetemme tulee sisälle kunnan vesijohdosta, jossa ei ilman sähköä ole painetta. Pihasaunahan meiltä löytyy, mutta senkin vesipumppu toimii sähköllä. Ainoa vaihtoehto voisi olla kantaa metsässä sijaitsevasta lähdekaivosta vettä peseytymiseen ja hankkia juomavesi muualta. Muutoinhan meillä olisi oltavat kuin herran kukkarossa, sillä talossamme on iso varaava leivinuuni ja puuhella, jossa kokkailla ruokaa. Sitten vain pakkasta syömään pikkuhiljaa tyhjäksi. Otsalamppujen ja kynttilöiden valossa pystyisimme hoitamaan eläimet (joiden juomavesi täytyisi myös hoitaa jostain ulkopuolelta). Meidän käyttöömme en vielä ainakaan lähtisi hankkimaan aggregaattia sähkönsaannin turvaamiseksi, mutta tietysti näiden äärisääolosuhteiden lisääntyessä voisin asiaa uudelleen harkita tulevina vuosina.

Oletko sinä miettinyt miten saisit oman elämäsi sujumaan pari päivää ilman sähköä?


Tässä linkit muiden bloggaajien myrskypostauksiin:



Omavarainen

Tsajut

Puutarhahetki

Avaa silmäsi ja hengitä

Rakkautta ja maanantimia

Oma tupa ja tontti

Metsäläisten elämää

Urasuunnittelua

Olen tällä hetkellä kolmannessa ammattiin valmistavassa koulutuksessani. Joku voisi ajatella, että miksi opiskella aina uutta ammattia kun entiselläkin alalla olisi töitä? Oma syyni on se, ettei elämässä ole ikinä valmis ja välillä saa muuttaa mieltään sen suhteen, mitä haluaa isona tehdä. En ole siitä vieläkään täysin varma ja mieli voi matkan varrella edelleen muuttua, mutta olen avoin muutokselle. Annan muutoksen tulla, jos sen aika on. Ennen ajattelin, että kun olen saanut vakituisen työpaikan niin sieltä en kyllä pois lähde. Se tuo taloudellista turvaa ja elämänhallintaa. Oltuani samassa paikassa töissä jo monia vuosia aloin välillä miettimään, voisinko tehdä työkseni jotain muuta. Voisinko kouluttautua lisää? Voisiko työ antaa myös itselleni enemmän?

Äitiyslomalla ja hoitovapaalla oli aikaa pohtia tilannetta tarkemmin. Ensin ajattelin lähteväni opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta jokin esti minua kuitenkin hakemasta koulutukseen. Ehkä se oli joku intuitio sisälläni, joka sanoi, ettei ole sen aika. Tämän luonto-ohjaajakoulutuksen bongasin sattumalta selailtuani eri alojen koulutussivuja. Hakemuksen tein hetken mielijohteesta, enkä asiaa ole päivääkään katunut. Olen löytänyt alan, joka kiinnostaa ja haastaa minua päivittäin miettimään myös omaa jaksamistani ja arvojani. Opintoja olisi jäljellä vielä reilut kolme kuukautta ja olen opintovapaalla tämän kevään vakituisesta lähihoitajan virastani. Opintovapaalla kului myös viime syksy, joka tarjosi mahtavia mahdollisuuksia tehdä uusia aluevaltauksia niin tallielämään kuin luontoonkin.

Mitä opintojen jälkeen? Palaanko takaisin lähihoitajan virkaani? Uskon ja toivon, ettei minun tarvitsisi, sillä olen löytänyt ammatin, jossa voisin toteuttaa itseäni sekä samalla myös antaa muille ihmisille elämyksiä ja hyvää oloa luonnon ja eläinten parissa. Yrityssuunnitelmat asian suhteen ovat vahvasti vireillä ja muutaman lisäeläimen hankinnasta tilallemme on jo sovittu. Odottavaisin mielin jään seuraamaan mitä tuleva kevät ja kesä tuovat tullessaan.


Kertoilen suunnitelmieni etenemisestä blogissani kevään mittaan lisää. Pysyhän kuulolla!