perjantai 31. toukokuuta 2019

Voikukkasiirappi


Minulle avautui tuossa muutama päivä sitten tilaisuus kerätä voikukkaa kahmalokaupalla pellosta. Olimme mieheni vanhempien luona yötä ja heidän vanhat viljelyspeltonsa olivat täynnä kauniin keltaisia voikukkia. Olin aikaisemmin lukenut netistä voikukkasiirapista ja halusin kokeilla tätä ihmettä myös itse kun raaka-ainetta oli saatavilla runsainmitoin. Voikukkasiirappia voi käyttää esimerkiksi vaniljajäätelön, lettujen tai vaikka maustamattoman jogurtin päällä. Voikukkasiirapissa on hunajainen maku ja mitä aikaisemmin kesällä kukat on kerätty, sitä parempaa siirapista tulee. Kukissa on kuitenkin paljon siitepölyä, joka allergisten kannattaa ottaa huomioon.







Esikoiseni halusi ehdottomasti päästä auttamaan äitiä voikukkien keräämisessä, joten eikun tuumasta toimeen: kori mukaan ja voikukkapellolle. Keräsimme voikukasta vain kukkaosat talteen ja kohta olikin jo kori täynnä. Sitten työläimpään vaiheeseen, kukista piti nyppiä kannat pois. Pelkät keltaiset kukat käytettiin siirapin valmistukseen. Olen lukenut joistain ohjeista, että siirapista tulee kitkerää, jos vihreitä osia menee yhtään sen sekaan, mutta en kyllä itse havainnut erikoista kitkeryyttä, vaikka muutamia vihreitä seassa olikin.






Tein siirapin Kotilieden ohjeella hieman mukailtuna, sillä kaikkia raaka-aineita ei ollut aivan niin paljoa. Minkähän aikaa ohjeessa sanottuun siirapin sakenemiseen kuluu? Täällä malttamattomana odottelen, milloin tätä herkkua pääsisi johonkin ruokaan sekoittamaan.











Voikukkasiirappi 
3 litraa voikukan kukintoja
1 litra vettä
2 sitruunaa
1 kg sokeria
  1. Kerää voikukan kukinnot puhtaalta paikalta. Levittele kukat noin tunniksi varjoon paperin päälle, jotta ne puhdistuvat hyönteisistä ennen keittämistä.
  2. Huuhtele kukinnot siivilässä. Kaada kukat kattilaan ja peitä vedellä. Leikkaa sitruuna isoiksi viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Lisää vettä tarvittaessa.
  3. Keitä kukintoja 15 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja anna liemen kukintoineen jäähtyä noin puoli tuntia.
  4. Siivilöi kukkaliemi tiheän kankaan tai siivilän läpi ja purista kukista kaikki neste mukaan.
  5. Kaada liemi kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin tunnin.
  6. Purkita siirappi puhtaisiin lasitölkkeihin ja säilytä jääkaapissa. Siirappi säilyy pitkään ja sakenee vähitellen.

sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Villiyrtit

Ihmisten kiinnostus luonnonyttejä kohtaan on kasvussa ja jokamiehenoikeuksien ansiosta jokaisella on oikeus kerätä yrttejä luonnosta. Yrteillä onkin pitkät perinteet suomalaisessa ruokakulttuurissa ja rohtoina. Kasvien mehevät juuret, lehdet, silmut ja hedelmät ovat olleet ihmisten ravintoa kautta aikojen. Vanhimmat tiedot Suomesa vanhoista lääkintätavoista ovat luettavissa Kalevalassa, jossa on mainittu rohtoina vesi, hunaja, tammen kuori, suon sammaleet, heinän helppeet ja erilaiset ruohot. Yrttejä on käytetty tuhansia vuosia rohdoksina sairauksien hoitoon ja niiden ehkäisyyn. Elias Lönnrot oli Suomessa yksi tärkeimpiä luonnonkasvien rohdoskäytön perinteen tallettajia. Meillä yrttiperinne ennätti lähes katketa 1960- ja 1970- luvuilla, sillä esim. halpa pippuri syrjäytti monet hienot yrttimaan antimet ja yrttien käyttö unohtui.

Villiyrttejä käytetään nykyään kotikeittiöissä, ravintoloissa, hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteissa, tuoksuina, väriaineina, koristeina sekä lemmikkieläintuotteissa ja lääke- eli rohdoskasveina. Useissa analyyseissa luonnonyrttien on todettu olevan vähäenergisiä, mutta runsaskuituisia. Lisäksi ne sisältävät paljon vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. 

Kasvit sisältävät usein myös ihmisille haitallisia aineita. Jotkut aineet ovat kasveissa luonnostaan, jotkut taas kertyvät ympäristöstä kasviin. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää tietää mitkä kasvit ovat turvallisia syötäväksi kerättäviä ja mistä alueilta kasveja kannattaa kerätä. Jotkin yrtit aiheuttavat niitä käsitellessä allergisia reaktioita, kuten heinänuhaa, astmaa ja iho-oireita. 

Yleissääntöinä yrttien keräämiselle:

* kerätään puhtaaseen ja ilmavaan koriin
* puhtaat kädet
* kerättävä puhtailta kasvupaikoilta
* ei kerätä runsastyppisiltä kasvupaikoilta (navettojen ja karjasuojien läheisyys)
* kasveista otetaan vaan tarvittava osa, muu jätetään kasvamaan
* puuvartisten kasvien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa (kuusenkerkkä, koivunlehti jne.)
* paras keruusää on kuiva ja aurinkoinen


Blogiini tulossa myöhemmin kokemuksiani eri villiyrttien käytöstä (mm. nokkonen, vuohenputki, pihlajansilmu, kuusenkerkkä, maitohorsma, voikukka).



maanantai 13. toukokuuta 2019

Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, hevostoimija

Viime viikko on ollut kiireinen, sillä aloitin kouluhommat, enkä sen vuoksi ole kerennyt kirjoitella blogia. Päivät ovat menneet tiukasti koulussa tallihommissa ja illat perheen parissa kotona.

Hain kouluun, sillä halusin muutosta elämääni ja myös lisätietoa luonto-alasta sekä tämän myötä mahdollisuuksia toimia itsenäisenä yrittäjänä alalla. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja minulla on virka vanhusten palveluasumisessa, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla lasten kanssa. Olen jo pitkään miettinyt uutta suuntaa koulutusasioissa ja nyt oli oikea hetki tehdä tuo suunnan muutos. Hoitovapaalla ollessani olen kerennyt miettiä mitä haluaisin isona tehdä. Liekö myös osittain jotain kolmenkympin kriisiä tämä elämänmuutos? Kouluun hain vähän sillä mentaliteetilla, että en minä sinne kuitenkaan pääse, kun ei tuo hevoskokemus niin vankkaa ole. Seuraavalla viikolla hakupapereiden laittamisesta sain jo puhelun opettajaltamme, että minut on hyväksytty koulutukseen. Koulutus on monimuotona toteutettavaa ja sinne oli jatkuva haku.

Ensimmäistä kouluviikkoani vietinkin jo viime viikolla ns. "heppaviikolla". Kyllähän tuo vähän arvelutti, miten osaa enää mitään heppahommia tai että muut ovat paljon parempia kuin minä, kun ovat aloittaneet jo tammikuussa koulutuksen. Nopeasti viikon edetessä ennakko asenteet kuitenkin karisivat ja minut otettiin lämpimästi vastaan, niin opettajien kuin opiskelijoiden taholta. Ensimmäinen kouluviikkoni aloitettiinkin heti rytinällä, sillä meidän piti suunnitella tänä keväänä valmistuvalle luonto-opiskelijaryhmälle TYHY-päivä hevosten kanssa. Saimme hyvin opiskelijakollegoideni kanssa paketoitua aamupäivän aikana seuraavan päivän suunnitelman, joka sitten vielä päivän aikana hioutui muotoonsa. Iltapäivällä meillä oli ratsastustunti, jota jännitin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ratsastustaustaahan minulta löytyy lähes kymmenen vuoden ajalta ratsastuskoulusta, mutta siitä on jo aikaa 15 vuotta. Aikuisiällä ratsastaminen on keskittynyt lähinnä islanninhevosvaelluksiin pari kertaa vuodessa ja lasten talutusratsastukseen. Ratsastustunti sujui hyvin siihen nähden, ettei satulassa oltu moneen vuoteen tehty muuta kuin matkustettu. Pohkeenväistöt ja laukka-avutkin löytyivät jostain takataskusta pienillä ratsastuksenopettajan muistutuksilla. Ensimmäisen päivän jälkeen kotiin palasi iloinen ja väsynyt nainen, joka tunsi jälleen elävänsä myös omaa elämäänsä.

Seuraavina koulupäivinämme toteutimme mm. TYHY-päivän, harjoittelimme juoksutusta ja ohjasajoa, teimme muutaman aamutallin, kävimme maastossa ratsastamassa, harjoittelimme valjastusta ja ajamista sekä ratsastimme ratsastuksenopettajan ohjauksessa maneesissa. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen olen todella onnellinen, että olen hakeutunut koulutukseen, vaikka välillä iskeekin hirveä paniikki kun moodle on täynnä tekemättömiä tehtäviä, mitä pitäisi tehdä. Koetan kuitenkin muistutella itselleni, että olen vasta aloittanut opiskelun ja aikaa opiskella on vielä vuoden verran, joten aikaa tehtävien tekoon vielä on. Onhan tämä opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen aikamoista taiteilua vielä kun lapset eivät ole hoidossa, mutta kyllä se syksyllä varmasti helpottaa kun aloitan opintovapaan ja lapset menevät päivähoitoon. Opinnoista kerron jatkossakin blogissa sekä instagramin puolella: @koivunjuurellablogi.




perjantai 10. toukokuuta 2019

Pakuri

Lupailin tuolla instagram-tilini puolella tehdä blogiin tekstin pakurista ja sen käytöstä. Pakurikääpä on koivunlahottajasieni ja pakurisienen aiheuttama kasvannainen, joka muodostuu koivun kylkeen mustana epämuodostuneena liikakasvuna. Pakurin talteenottoon tarvitaan maanomistajan lupa, koska irroitettava osa sijaitsee puuvartisessa kasvissa. Meillä mieheni Mikko löysi oman metsän puista pakuria useammastakin, mutta keräsi sitä vain vähän, sillä yksi keskikokoinen pakuri riittää yhden henkilön teetarpeiksi vuoden ajaksi. Pakurin irroitimme koivusta puukolla, mutta irroittamiseen voi käyttää myös kirvestä tai vesuria. Pakuri pilkotaan paloiksi keräämisen jälkeen, jonka jälkeen se on helpompi kuivata. Yleensä käytetään kasvikuivuria kuivaamiseen, mutta sen puuttuessa tein testin miten leivinuunia pystyy hyödyntämään kuivaukseen. Leivinuunin etureunassa oli n. 40-50 C lämpötila, kun laitoin pakurit kuivumaan sinne. Vuorokauden ajan pakuripalat olivat lautasen päällä leivinuunissa ja sen jälkeen ne olivat kuivia. Osan pakurista jauhoin heti blenderissä ja osan jätin kuivaan ja viileään paikkaan odottamaan käyttötarkoitustaan.

Pakuri vaikuttaa uusimpien tutkimusten perusteella vastustukykyä parantavasti ja edistää aineenvaihduntaa. Lisäksi se vahvistaa yleiskuntoa, sisältää runsaasti vitamiineja ja energiaa sekä parantaa ruokahalua. Pakurista teimme teetä, jonka maustoin hunajalla, sillä pelkkä pakurin maku ei minua viehättänyt. Monet käyttävät pakuria flunssan iskiessä, joten se onkin seuraavaksi kokeilulistalla, jos meinaa alkaa nenä vuotamaan. Pakuriteetä voi myös käyttää esim. smoothiepohjaan. Jotkut kokit käyttävät pakuria ruuan valmistukseen, mutta siihen en ole vielä kerennyt perehtyä.



perjantai 3. toukokuuta 2019

Lammasaitojen rakentaminen

Lammasaidat: minkälaiset pitää olla, mistä niitä saa ja kaikista tärkein kysymys paljonko ne maksaa? Tämmöisiä kysymyksiä pyörittelin mielessäni kun ajatus lampaiden hankkimisesta kesäksi virisi. Äkkiä kuitenkin huomasimme mieheni kanssa, että talomme tonttia ympäröivä aita, jonka entiset omistajat olivat rakentaneet koirille aidaksi, osoittautuikin lammasaidaksi. Aita vaan oli laitettu kahteen tasoon koiria varten. Lampailla käytetään yleensä verkkoaitaa (jossa alimmat silmät ovat pienempiä) tai sähköpaimenta. Verkkoaitaa käytetään paikoissa, joissa aidan pitävyyteen tulee pystyä luottamaan. Tämä valinta tehtiin siis myös naapureita ajatellen, etteivät lampaamme karkaile niin helposti naapurien kukkapenkkeihin tai tielle. Lampaille tarkoitettu alue on meillä n. 1 ha kokoinen ja aitaamme uloimman kehän verkkoaidalla ja jaamme sen pienempiin lohkoihin paimenlangalla. Näin saamme lampaat tehokkaammin hyödyntämään koko alan, ennen kuin osa alueista kasvaa liian pitkiksi ja korsiintuu.

Aloitimme lammasaidan rakentamisen siis entisten aitojen purkamisella, joka osoittautui hikiseksi ja aikaa vieväksi puuhaksi. Osa aidoista oli kasvanut kiinni puihin tai puut olivat kasvaneet läpi aitojen raoista. Joissain paikoissa puutolpat olivat niin lahoja, että ne kaatuilivat kun irrotimme aspeja tolpista tai aspit olivat niin tiukassa kiinni, että sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta ne lähtivät irti. Viime viikkojen aikana on siis hikeä valutettu. Pikkuapurimme osallistuivat tietenkin myös aidan purkuun, pienempi keikkuen usein kantorepussa selässäni. Purimme myös vanhan portin, joka johti pihaamme ja ajattelimme käyttää sitä lammasaitauksen porttina jatkossa (pienellä entrauksella tosin). Aitojen teon aloitimme vappua edeltävällä viikolla ja jatkoa olisi luvassa tulevana viikonloppuna kun saamme useamman ihmisen voimin aitoja pystyyn sekä lapsille hoitajan. Lasten kanssa muutamana iltana aitoja tehneenä todettakoon, ettei se kovin nopeaa heidän kanssaan ole.

Mainittakoon vielä, että lampaiden hankintaan tulikin muutama mutka matkaan, mutta koska aidan tekoa edelleen jatketaan on meillä vahva usko siihen, että lampaita meille ensi kesäksi tulee pusikoita raivaamaan.