Voikukkasiirappi

Minulle avautui tuossa muutama päivä sitten tilaisuus kerätä voikukkaa kahmalokaupalla pellosta. Olimme mieheni vanhempien luona yötä ja heidän vanhat viljelyspeltonsa olivat täynnä kauniin keltaisia voikukkia. Olin aikaisemmin lukenut netistä voikukkasiirapista ja halusin kokeilla tätä ihmettä myös itse kun raaka-ainetta oli saatavilla runsainmitoin. Voikukkasiirappia voi käyttää esimerkiksi vaniljajäätelön, lettujen tai vaikka maustamattoman jogurtin päällä. Voikukkasiirapissa on hunajainen maku ja mitä aikaisemmin kesällä kukat on kerätty, sitä parempaa siirapista tulee. Kukissa on kuitenkin paljon siitepölyä, joka allergisten kannattaa ottaa huomioon.







Esikoiseni halusi ehdottomasti päästä auttamaan äitiä voikukkien keräämisessä, joten eikun tuumasta toimeen: kori mukaan ja voikukkapellolle. Keräsimme voikukasta vain kukkaosat talteen ja kohta olikin jo kori täynnä. Sitten työläimpään vaiheeseen, kukista piti nyppiä kannat pois. Pelkät keltaiset kukat käytettiin siirapin valmistukseen. Olen lukenut joistain ohjeista, että siirapista tulee kitkerää, jos vihreitä osia menee yhtään sen sekaan, mutta en kyllä itse havainnut erikoista kitkeryyttä, vaikka muutamia vihreitä seassa olikin.






Tein siirapin Kotilieden ohjeella hieman mukailtuna, sillä kaikkia raaka-aineita ei ollut aivan niin paljoa. Minkähän aikaa ohjeessa sanottuun siirapin sakenemiseen kuluu? Täällä malttamattomana odottelen, milloin tätä herkkua pääsisi johonkin ruokaan sekoittamaan.

Voikukkasiirappi 

3 litraa voikukan kukintoja

1 litra vettä

2 sitruunaa

1 kg sokeria

1. Kerää voikukan kukinnot puhtaalta paikalta. Levittele kukat noin tunniksi varjoon paperin päälle, jotta ne puhdistuvat hyönteisistä ennen keittämistä.
2. Huuhtele kukinnot siivilässä. Kaada kukat kattilaan ja peitä vedellä. Leikkaa sitruuna isoiksi viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Lisää vettä tarvittaessa.
3. Keitä kukintoja 15 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja anna liemen kukintoineen jäähtyä noin puoli tuntia.
4. Siivilöi kukkaliemi tiheän kankaan tai siivilän läpi ja purista kukista kaikki neste mukaan.
5. Kaada liemi kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin tunnin.
6. Purkita siirappi puhtaisiin lasitölkkeihin ja säilytä jääkaapissa. Siirappi säilyy pitkään ja sakenee vähitellen.

Villiyrtit

Ihmisten kiinnostus luonnonyttejä kohtaan on kasvussa ja jokamiehenoikeuksien ansiosta jokaisella on oikeus kerätä yrttejä luonnosta. Yrteillä onkin pitkät perinteet suomalaisessa ruokakulttuurissa ja rohtoina. Kasvien mehevät juuret, lehdet, silmut ja hedelmät ovat olleet ihmisten ravintoa kautta aikojen. Vanhimmat tiedot Suomesa vanhoista lääkintätavoista ovat luettavissa Kalevalassa, jossa on mainittu rohtoina vesi, hunaja, tammen kuori, suon sammaleet, heinän helppeet ja erilaiset ruohot. Yrttejä on käytetty tuhansia vuosia rohdoksina sairauksien hoitoon ja niiden ehkäisyyn. Elias Lönnrot oli Suomessa yksi tärkeimpiä luonnonkasvien rohdoskäytön perinteen tallettajia. Meillä yrttiperinne ennätti lähes katketa 1960- ja 1970- luvuilla, sillä esim. halpa pippuri syrjäytti monet hienot yrttimaan antimet ja yrttien käyttö unohtui.

Villiyrttejä käytetään nykyään kotikeittiöissä, ravintoloissa, hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteissa, tuoksuina, väriaineina, koristeina sekä lemmikkieläintuotteissa ja lääke- eli rohdoskasveina. Useissa analyyseissa luonnonyrttien on todettu olevan vähäenergisiä, mutta runsaskuituisia. Lisäksi ne sisältävät paljon vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. 

Kasvit sisältävät usein myös ihmisille haitallisia aineita. Jotkut aineet ovat kasveissa luonnostaan, jotkut taas kertyvät ympäristöstä kasviin. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää tietää mitkä kasvit ovat turvallisia syötäväksi kerättäviä ja mistä alueilta kasveja kannattaa kerätä. Jotkin yrtit aiheuttavat niitä käsitellessä allergisia reaktioita, kuten heinänuhaa, astmaa ja iho-oireita. 

Yleissääntöinä yrttien keräämiselle:

* kerätään puhtaaseen ja ilmavaan koriin
* puhtaat kädet
* kerättävä puhtailta kasvupaikoilta
* ei kerätä runsastyppisiltä kasvupaikoilta (navettojen ja karjasuojien läheisyys)
* kasveista otetaan vaan tarvittava osa, muu jätetään kasvamaan
* puuvartisten kasvien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa (kuusenkerkkä, koivunlehti jne.)
* paras keruusää on kuiva ja aurinkoinen


Blogiini tulossa myöhemmin kokemuksiani eri villiyrttien käytöstä (mm. nokkonen, vuohenputki, pihlajansilmu, kuusenkerkkä, maitohorsma, voikukka).