Kuusenkerkät

Kuusenkerkkäkausi alkaa olla lopuillaan tämän kevään/kesän osalta täällä Savon alueella. Vielä kuitenkin joiltain varjoisimmilta paikoilta ennättää talteen kerkkää kerätä. Kuusenkerkät ovat kuusen vaalenvihreitä versoja eli vuosikasvaimia, joissa on paljon C-vitamiinia (enemmän kuin appelsiinimehussa). Kuusenkerkkä on parhaimmillaan alkukesästä eli ennen juhannusta, ennen kuin neulaset muuttuvat tummemmiksi ja kovemmiksi. Parhaimmat kerkät saadaan valoisalta ja rehevältä kasvupaikalta. Kuusenkerkän kerääminen vaatii kuitenkin aina maanomistajan luvan.

Kuusenkerkkiä on nautittu perinteisesti rohdoksena. Niitä on käytetty mm. keuhkoputkentulehduksen hoitoon ja yskän lievittämiseen. Kuusenkerkät sisältävät paljon antibakteerisia eteerisiä öljyjä, jotka irroittavat limaa ja lievittävät tulehdusta. Aikamoinen luonnon oma yskänlääke siis. Ennen hammasharjojen aikaa vanha kansa pureskeli kerkkiä myös pitääkseen huolta suun ja hampaiden hyvinvoinnista. Kuusenkerkissä on hartsia, joten sille allergisten on syytä jättää kerkät väliin. Kerkät saattavat aiheuttaa allergisia reaktioita myös henkilöille, joilla on astma tai hinkuyskä.

Kuusenkerkät soveltuvat myös erinomaisesti ruuanvalmistukseen. Itse olen laittanut kuusenkerkkiä salaattiin, smoothieen ja pihvien lisukkeeksi, tehnyt kuusenkerkkä-mahlalemonadea  ja valmistanut kuusenkerkkäsiirappia. Internet on pullollaan erilaisia kuusenkerkän käyttöohjeita ja sieltä löytyykin mainioita reseptejä kerkän käytöstä. Muista kuitenkin, että jos haluat säilyttää ruuissa ja juomissa kuusenkerkän arvokkaat ravinteet, vältä kerkkien ylenmääräistä kuumentamista. Tämän vuoksi mm. itse teen kuusenkerkkäsiirappia lasipurkissa (ohje alla).


 Kuusenkerkkäsiirappi

Puhdas lasipurkki laitetaan puolilleen kuusenkerkkiä (painellaan tiiviisti). Kerkkien päälle kaadetaan sokeria (mikä tahansa sokeri käy). Purkki nostetaan aurinkoiselle ikkunalaudalle ja laitetaan purkin kansi kiinni/lautanen kanneksi. Aurinko lämmittää purkkia ja sokeri alkaa sulaa. Voisiko tämän helpompaa siirapin tekeminen olla? Sulaessaan sokeri valuu kerkkien läpi ja imee maut niistä mukaansa. Siirapin voi siivilöidä puhtaaseen purkkiin, kun kaikki sokeri on sulanut. Kuusenkerkkäsiirappi säilyy jopa pari vuotta jääkaapissa.


Metsälemonade

Tein Aarre-lehden ohjeella herkullista juomaa kuumaan kesäpäivään kuusenkerkästä ja mahlasta:

(3 l valmista juomaa)
2 sitruunaa
1,5 l kuusenkerkkiä
1 dl sokeria
1 l vettä
2 l koivunmahlaa

Huuhtele kuusenkerkät. Pese sitruunat huolellisesti juuresharjalla ja kuumalla vedellä. Viipaloi sitruunat ohuiksi siivuiksi ja poimi siemenet pois.
Pane kuusenkerkät, sitruunaviipaleet ja sokeri suureen astiaan. Hierrä niitä esimerkiksi puisella paistinlastalla tai perunanuijalla, kunnes kerkkien ja sitruunoiden rakenne on rikki.
Kiehauta vesi ja kaada kuumana sitruuna-kuusenkerkkäseoksen päälle. Anna muhia parin tunnin ajan.
Lisää jäähtyneeseen seokseen koivunmahla, sekoita ja anna tekeytyä mieluusti yön yli.
Siivilöi valmis juoma ensin siivilän läpi, sitten vielä harsokankaan läpi. Tarkista maku ja lisää sokeria, jos kaipaat makeampaa juomaa. Pullota ja säilytä viileässä. Metsälemonade säilyy jääkaapissa muutaman päivän ajan.
Jos mahlaa ei ole saatavilla, voit valmistaa lemonaden myös ilman sitä. Korvaa mahlan osuus keitetyllä vedellä ja lisää tarpeen mukaan makeutta.
Vinkki! Juhlahetkenä voit tehdä lemonadesta kuohuvan maljan yhdistämällä siihen puolet kuohuviiniä.

Voikukkasiirappi

Minulle avautui tuossa muutama päivä sitten tilaisuus kerätä voikukkaa kahmalokaupalla pellosta. Olimme mieheni vanhempien luona yötä ja heidän vanhat viljelyspeltonsa olivat täynnä kauniin keltaisia voikukkia. Olin aikaisemmin lukenut netistä voikukkasiirapista ja halusin kokeilla tätä ihmettä myös itse kun raaka-ainetta oli saatavilla runsainmitoin. Voikukkasiirappia voi käyttää esimerkiksi vaniljajäätelön, lettujen tai vaikka maustamattoman jogurtin päällä. Voikukkasiirapissa on hunajainen maku ja mitä aikaisemmin kesällä kukat on kerätty, sitä parempaa siirapista tulee. Kukissa on kuitenkin paljon siitepölyä, joka allergisten kannattaa ottaa huomioon.







Esikoiseni halusi ehdottomasti päästä auttamaan äitiä voikukkien keräämisessä, joten eikun tuumasta toimeen: kori mukaan ja voikukkapellolle. Keräsimme voikukasta vain kukkaosat talteen ja kohta olikin jo kori täynnä. Sitten työläimpään vaiheeseen, kukista piti nyppiä kannat pois. Pelkät keltaiset kukat käytettiin siirapin valmistukseen. Olen lukenut joistain ohjeista, että siirapista tulee kitkerää, jos vihreitä osia menee yhtään sen sekaan, mutta en kyllä itse havainnut erikoista kitkeryyttä, vaikka muutamia vihreitä seassa olikin.






Tein siirapin Kotilieden ohjeella hieman mukailtuna, sillä kaikkia raaka-aineita ei ollut aivan niin paljoa. Minkähän aikaa ohjeessa sanottuun siirapin sakenemiseen kuluu? Täällä malttamattomana odottelen, milloin tätä herkkua pääsisi johonkin ruokaan sekoittamaan.

Voikukkasiirappi 

3 litraa voikukan kukintoja

1 litra vettä

2 sitruunaa

1 kg sokeria

1. Kerää voikukan kukinnot puhtaalta paikalta. Levittele kukat noin tunniksi varjoon paperin päälle, jotta ne puhdistuvat hyönteisistä ennen keittämistä.
2. Huuhtele kukinnot siivilässä. Kaada kukat kattilaan ja peitä vedellä. Leikkaa sitruuna isoiksi viipaleiksi ja lisää ne kattilaan. Lisää vettä tarvittaessa.
3. Keitä kukintoja 15 minuuttia. Nosta kattila liedeltä ja anna liemen kukintoineen jäähtyä noin puoli tuntia.
4. Siivilöi kukkaliemi tiheän kankaan tai siivilän läpi ja purista kukista kaikki neste mukaan.
5. Kaada liemi kattilaan, lisää sokeri ja anna kiehua hiljalleen välillä sekoitellen noin tunnin.
6. Purkita siirappi puhtaisiin lasitölkkeihin ja säilytä jääkaapissa. Siirappi säilyy pitkään ja sakenee vähitellen.

Villiyrtit

Ihmisten kiinnostus luonnonyttejä kohtaan on kasvussa ja jokamiehenoikeuksien ansiosta jokaisella on oikeus kerätä yrttejä luonnosta. Yrteillä onkin pitkät perinteet suomalaisessa ruokakulttuurissa ja rohtoina. Kasvien mehevät juuret, lehdet, silmut ja hedelmät ovat olleet ihmisten ravintoa kautta aikojen. Vanhimmat tiedot Suomesa vanhoista lääkintätavoista ovat luettavissa Kalevalassa, jossa on mainittu rohtoina vesi, hunaja, tammen kuori, suon sammaleet, heinän helppeet ja erilaiset ruohot. Yrttejä on käytetty tuhansia vuosia rohdoksina sairauksien hoitoon ja niiden ehkäisyyn. Elias Lönnrot oli Suomessa yksi tärkeimpiä luonnonkasvien rohdoskäytön perinteen tallettajia. Meillä yrttiperinne ennätti lähes katketa 1960- ja 1970- luvuilla, sillä esim. halpa pippuri syrjäytti monet hienot yrttimaan antimet ja yrttien käyttö unohtui.

Villiyrttejä käytetään nykyään kotikeittiöissä, ravintoloissa, hyvinvointi- ja kosmetiikkatuotteissa, tuoksuina, väriaineina, koristeina sekä lemmikkieläintuotteissa ja lääke- eli rohdoskasveina. Useissa analyyseissa luonnonyrttien on todettu olevan vähäenergisiä, mutta runsaskuituisia. Lisäksi ne sisältävät paljon vitamiineja sekä kivennäis- ja hivenaineita. 

Kasvit sisältävät usein myös ihmisille haitallisia aineita. Jotkut aineet ovat kasveissa luonnostaan, jotkut taas kertyvät ympäristöstä kasviin. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää tietää mitkä kasvit ovat turvallisia syötäväksi kerättäviä ja mistä alueilta kasveja kannattaa kerätä. Jotkin yrtit aiheuttavat niitä käsitellessä allergisia reaktioita, kuten heinänuhaa, astmaa ja iho-oireita. 

Yleissääntöinä yrttien keräämiselle:

* kerätään puhtaaseen ja ilmavaan koriin
* puhtaat kädet
* kerättävä puhtailta kasvupaikoilta
* ei kerätä runsastyppisiltä kasvupaikoilta (navettojen ja karjasuojien läheisyys)
* kasveista otetaan vaan tarvittava osa, muu jätetään kasvamaan
* puuvartisten kasvien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa (kuusenkerkkä, koivunlehti jne.)
* paras keruusää on kuiva ja aurinkoinen


Blogiini tulossa myöhemmin kokemuksiani eri villiyrttien käytöstä (mm. nokkonen, vuohenputki, pihlajansilmu, kuusenkerkkä, maitohorsma, voikukka).

Pakuri

Lupailin tuolla instagram-tilini puolella tehdä blogiin tekstin pakurista ja sen käytöstä. Pakurikääpä on koivunlahottajasieni ja pakurisienen aiheuttama kasvannainen, joka muodostuu koivun kylkeen mustana epämuodostuneena liikakasvuna. Pakurin talteenottoon tarvitaan maanomistajan lupa, koska irroitettava osa sijaitsee puuvartisessa kasvissa. Meillä mieheni Mikko löysi oman metsän puista pakuria useammastakin, mutta keräsi sitä vain vähän, sillä yksi keskikokoinen pakuri riittää yhden henkilön teetarpeiksi vuoden ajaksi. Pakurin irroitimme koivusta puukolla, mutta irroittamiseen voi käyttää myös kirvestä tai vesuria. Pakuri pilkotaan paloiksi keräämisen jälkeen, jonka jälkeen se on helpompi kuivata. Yleensä käytetään kasvikuivuria kuivaamiseen, mutta sen puuttuessa tein testin miten leivinuunia pystyy hyödyntämään kuivaukseen. Leivinuunin etureunassa oli n. 40-50 C lämpötila, kun laitoin pakurit kuivumaan sinne. Vuorokauden ajan pakuripalat olivat lautasen päällä leivinuunissa ja sen jälkeen ne olivat kuivia. Osan pakurista jauhoin heti blenderissä ja osan jätin kuivaan ja viileään paikkaan odottamaan käyttötarkoitustaan.

Pakuri vaikuttaa uusimpien tutkimusten perusteella vastustukykyä parantavasti ja edistää aineenvaihduntaa. Lisäksi se vahvistaa yleiskuntoa, sisältää runsaasti vitamiineja ja energiaa sekä parantaa ruokahalua. Pakurista teimme teetä, jonka maustoin hunajalla, sillä pelkkä pakurin maku ei minua viehättänyt. Monet käyttävät pakuria flunssan iskiessä, joten se onkin seuraavaksi kokeilulistalla, jos meinaa alkaa nenä vuotamaan. Pakuriteetä voi myös käyttää esim. smoothiepohjaan. Jotkut kokit käyttävät pakuria ruuan valmistukseen, mutta siihen en ole vielä kerennyt perehtyä.

Koivunmahlan valutus

Ihana auringonpaiste helli pääsiäisen aikaan ja lumet alkoivat pikkuhiljaa sulaa. Päätimme kokeilla mahlan valutusta koivusta ensimmäistä kertaa. Mahlaa alkaa koivuista valua keväällä kun ilman lämpötila nousee ja maa sulaa, eli hetki oli valutukselle otollinen. Teimme yhteen koivuistamme desinfioidulla poranterällä reiän n. 30cm korkeudelle maasta. Puun valitsimme sen mukaan, että se olisi polttopuuksi poistettavana kuitenkin muutaman vuoden kuluttua, sillä mahlan valutus aiheuttaa tummentuman reiän kohdalle ja puu alkaa lahota pikkuhiljaa. Valutusastiaksi valitsimme pakastepullot, jonka korkkiin porasimme valutusletkun mentävän reiän. Letkun desinfioimme ja laitoimme suoraan valutusreikään. Letkuna käytimme elintarvikehyväksyttyä valutusletkua.

Mahlaa saimmekin jo ensimmäisen vuorokauden aikana litran verrran. Sitten pullo vaihtoon ja päätimme myös porata toisen reiän koivuun, jotta saisimme enemmän mahlaa valutettua kerralla. Mahla on todella helposti pilaantuvaa, joten vuorasimme keräyspullojen ympärykset lumella. Koivu onneksi tuottaa suurimman osan mahlasta yöllä, joka parantaa myös mahlan säilyvyyttä, sillä yöllä on viileämpää. Kolmevuotias esikoisemme osallistui myös innokkaasti mahlan valutukseen ja tykkäsi myös mahlan mausta todella paljon. Valutimme mahlaa yhteensä 10 litraa viiden päivän aikana. Enemmänkin olisi tuona aikana tullut, sillä pullot olivat usein ääriään myöden täynnä mennessämme niitä tyhjentämään. Ensi vuonna on siis hankittava isommat astiat mahlan keräykseen.

Mahla säilyy jääkaappilämpötilassa n. kaksi vuorokautta, joten suurimman osan mahlasta pakastimme. Ajattelimme kokeilla mahlasta tehdä simaa vapuksi ja kesällä käyttää sitä boolin ainesosana. Oletko sinä koskaan kokeillut mahlan valutusta?

P.S. Muistathan, että mahlan valutus vaatii aina maanomistajan luvan.