Jouluaatto

"Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen.
Hiljaisuuden kuulen alkaneen

Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon.

Jää kiireet, taas aattoilta on."

Meidän perheen joulun vietto on sujunut hyvin arkisissa askareissa tänä vuonna. Olemme mm. hoitaneet kanoja ja ajaneet traktorilla uuden puusäkin katoksen alle. Toki muutamia perinteitäkin joulun viettoomme kuuluu: aamulla lapset katsoivat Joulupukin kuumaa linjaa, lounaalle keitettiin riisipuuro, joulupukkikin vierailee lahjoja tuomassa jossain välissä ja syömme joulupäivällisen. Illalla vielä kahdestaan miehen kanssa pihasaunaan, kun lapset ovat menneet nukkumaan. 

Vietämme joulua tänä  vuonna oman perheen kesken kotona, sillä olen itse töissä muut joulunpyhät, niin halusimme rauhoittaa yhden päivän joulusta omalle perheelle. Joulun ruokailuissa olen yrittänyt mennä sieltä mistä aita on matalin, sillä aikaa ei ole hirveämmin ollut tässä ruokaa laitella ennakkoon. Kaupan laatikot, anopin paistama pieni kinkku, karjalanpaisti, itse savustettu lohi, rosolli ja syksyllä kerätyistä sienistä sienisalaatti (elämäni ensimmäinen) ja jälkkäriksi taatelikakkua ja pipareita. Suurimman osan ruoista voi lisäksi pakastaa, joten hävikkiäkään ei synny. Muu porukka lähtee huomenna anoppilaan, joten minulle jäisi aikamoinen urakka tuhota kaikki eväät yksin. 

Monesti joulu on ollut kiireessä paikasta toiseen ravaamista ja stressiä aikatauluista. Tänä vuonna päätän, että minun on hyvä olla. Kiedon lahjaksi lämmintä joulumieltä, kuusen tuoksua ja kynttilän valoa. Annan aikaa läheisille, lähetän lämpimiä ajatuksia ystäville.
Annan joulun tulla, ihan sydämeen asti.

Toivottavasti sinäkin teet niin!

HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE LUKIJOILLENI!

Itsenäisyyspäivä

Lapsuudessani itsenäisyyspäivät vietettiin aina samalla kaavalla: piparinpaistoa joululaulujen tahtiin ja illalla katsottiin Linnan juhlia. Kun muutin pois kotoa, kävin vielä useana vuonna äitini seurana piparkakkuja leipomassa itsenäisyyspäivinä. Vielä esikoista odottaessanikin sovin äidin kanssa pipareiden leivontatalkoot, jotka jouduin kuitenkin perumaan, sillä esikoisemme syntyi joulukuun viides päivä ja sen itsenäisyyspäivän vietin pienen nyytin kanssa synnärillä. Siitä itsenäisyyspäivästä ei jälkikäteen hirveästi muita muistoja olekaan kuin tuon pienen ihmeen tuijottelusta.

Tänä vuonna olemme nauttineet pitkästä aikaa perheen yhteisestä kiireettömästä ajasta (jota on nykyään aivan liian vähän) ja kyllähän ne piparkakutkin piti paistaa tänäkin vuonna. Linnan juhlia on tullut seurattua lähinnä toisella silmällä vilkuillen, sillä lasten iltapuuhat sattuvat samaan aikaan. Olen ollut tänä itsenäisyyspäivänä onnellinen siitä, että minulla on aivan ihana perhe, koti ja eläimet, joiden kanssa saan tehdä asioita joista aidosti nautin.

Mitä muuta itsenäisyyspäivä minulle merkitsee kuin pipareiden leipomista ja Linnan juhlien seuraamista televisiosta? Minulle on tärkeää, että saan elää itsenäisessä Suomessa ja päättää omista asioistani sekä toteuttaa unelmiani. Rakastan Suomen puhdasta luontoa sekä tilaamme, jonka ovat Karjalasta tulleet evakot kovalla työllä rakentaneet ja raivanneet. Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ja Suomea sotien jälkeen jälleenrakentamassa olleille ihmisille näistä kaikista mahdollisuuksista, joita meillä nykyaikana Suomessa on. Kiitos!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!