Lapsuudessani itsenäisyyspäivät vietettiin aina samalla kaavalla: piparinpaistoa joululaulujen tahtiin ja illalla katsottiin Linnan juhlia. Kun muutin pois kotoa, kävin vielä useana vuonna äitini seurana piparkakkuja leipomassa itsenäisyyspäivinä. Vielä esikoista odottaessanikin sovin äidin kanssa pipareiden leivontatalkoot, jotka jouduin kuitenkin perumaan, sillä esikoisemme syntyi joulukuun viides päivä ja sen itsenäisyyspäivän vietin pienen nyytin kanssa synnärillä. Siitä itsenäisyyspäivästä ei jälkikäteen hirveästi muita muistoja olekaan kuin tuon pienen ihmeen tuijottelusta.
Tänä vuonna olemme nauttineet pitkästä aikaa perheen yhteisestä kiireettömästä ajasta (jota on nykyään aivan liian vähän) ja kyllähän ne piparkakutkin piti paistaa tänäkin vuonna. Linnan juhlia on tullut seurattua lähinnä toisella silmällä vilkuillen, sillä lasten iltapuuhat sattuvat samaan aikaan. Olen ollut tänä itsenäisyyspäivänä onnellinen siitä, että minulla on aivan ihana perhe, koti ja eläimet, joiden kanssa saan tehdä asioita joista aidosti nautin.
Mitä muuta itsenäisyyspäivä minulle merkitsee kuin pipareiden leipomista ja Linnan juhlien seuraamista televisiosta? Minulle on tärkeää, että saan elää itsenäisessä Suomessa ja päättää omista asioistani sekä toteuttaa unelmiani. Rakastan Suomen puhdasta luontoa sekä tilaamme, jonka ovat Karjalasta tulleet evakot kovalla työllä rakentaneet ja raivanneet. Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ja Suomea sotien jälkeen jälleenrakentamassa olleille ihmisille näistä kaikista mahdollisuuksista, joita meillä nykyaikana Suomessa on. Kiitos!
Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti