Olen viime aikoina pohtinut paljon elämässäni tällä hetkellä vallitsevaa kaaosta. Ulkopuolelle tilanne näyttää varmasti todella seesteiseltä ja rauhalliselta, mutta oman pääni sisällä kuohuu. On ollut hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa suhtautumistaan muutoksiin ja omaan elämäänsä. Olen myös huomannut, että minulle on nykyään entistä tärkeämpää vaalia asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Aikataulut metsätalousyrittäjänä työskentelevän miehen, oman opiskelun, töiden, omien ja miehen harrastusten ja lasten harrastusten välillä ovat välillä aikamoinen sekametelisoppa. Kalenteri on ollut kultaakin kalliimpi aarre tämän sopan keskellä, enkä tiedä miten tulisin ilman sitä toimeen. Liian tiukaksi en kuitenkaan halua elämääni suunnitella, eli kalenterista löytyy joka viikko myös niitä vapaapäiviä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua.Olen aina ollut kalenteri kädessä kulkeva ihminen. Haluan tietää mahdollisimman tarkkaan elämää eteenpäin niin pitkälle kuin se vaan on mahdollista ja suunnittelen kalenteriin paljon asioita, joiden toteutumisesta ei ole vielä edes tietoa. Mieltäni on viime aikoina eniten kuohuttanut ensi kevään koulutuksen jatkumisesta johtuvat haasteet, sillä uutta ryhmää ei aloitakaan enää ensi keväänä. Jään siis ilman opiskelukavereita. Asiaa aikamme opettajan kanssa setvittyämme, löysimme minulle sopivan ratkaisun ja uskon, että tämä ratkaisu tulee pidemmän päälle auttamaan tulevaisuuden suunnitelmiani myös jatkossa. Myös tulevaisuuden suunnitelmani oman urapolun osalta ovat hieman selkiytyneet ja olenkin menossa asian tiimoilta ensi viikolla yritysneuvojan kanssa niistä keskustelemaan.
"Älä kiiruhda niin lujaa, että unohdat matkasi merkityksen"
- Marjo Pennanen-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti