Heinä on heinäkasvien tai muiden ruohovartisten kasvien korsiintunutta, kuivatettua kasvismassaa, jota käytetään pääasiassa eläinten rehuna. Kuivaheinä on heinää, jonka yleensä on annettu kasvaa niin vanhaksi, että se korsiintuu. Heinähään meillä kasvaa appiukkoni pelloilla Leppävirran Haapamäessä ja ostamme paalauksen tutuiltamme, jotka pyörittävät omaa lypsykarjatilaa samalla kylällä. Meillä heinää syöviä elämiä ovat puput, ponit ja lampaat. Eri eläinlajeillamme on eri mieltymykset ja tarpeet heinän suhteen, mikä asettaa haasteita meidän toiminnassamme.
Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät vähäisetkin ruohotupsut. Ne ovat oivallisia puskanraivaajia ja ruohonleikkureita. Kesällä lampaat laiduntavat koivikossamme sekä myös pihamaallamme vapaasti. Tämän lisäksi joudumme välillä antamaan kuivaheinää, sillä lampaat ovat ronkeleita kavereita heinänsä suhteen eivätkä kelpuuta kaikkea vihreää mitä maassa kasvaa. Lampaat syövät n. 2-3 kg heinää / vuorokausi ja sitä tulee olla niille tarjolla koko ajan. Lampaille tehdyn kuivaheinän tulisi olla mahdollisimman aikaisin paalattua eikä siinä saisi olla korsia juurikaan. Viime talvena heinää meni tämän vuoksi hukkaan hirmuiset määrät, sillä lampaat valitsivat vain parhaat heinät häkistään ja levittelivät kortiset eväät heinähäkin ympärille. Sieltä jokapäivä noukin niitä talteen ponien ravinnoksi, sillä heille kelpaa mikä vain. Toki hukkaa tuli silti, sillä eihän pissittyjä ja kakkaisia heiniä kellekään kehtaa enää syöttää. Osan heinästä pystyimme käyttämään talvikaudella lampaiden kuivikkeina.
Poneillamme heinä eli karkearehu on niiden ainoa rehu, koska ne tekevät niin vähän töitä ja ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Siksi niiden ruokinnassa riittää energia-, valkuais- ja sokeriarvoiltaan ”köyhempi” karkearehu. Sitä voidaan annostella runsasenergistä rehua enemmän, jolloin ne saavat rehustaan riittävästi pureskeltavaa. Ponimme saavat kesäisin laiduntaa n.4-8 tuntia päivässä ja lopun aikaa ne ovat pihattotarhassaan ja syövät kuivaheinää annostellusti. Ponien hyvän rehunkäyttöominaisuuden vuoksi ne lihovat herkästi ja ovat myös sen myötä alttiimpia saamaan kaviokuumeen. Laidunnurmessa on enemmän sokeria kuin kuivaheinässä, minkä vuoksi ne syövät sitä suuria määriä laiduntaessaan vapaana, joka nostaa niiden riskiä sairastua. Ponien vuoksi viime talvena meidän kuivaheinä oli kortista ja vähäsokerista.
Heinä on ainoa ravinto, mitä pitää olla kanien saatavilla aina. Heinä on tärkeä ruuansulatuksen lisäksi myös hampaiden kannalta. Heinää syödessä kanin hampaat liikkuvat ylhäältä alas mutta myös sivuttain, jolloin hampaat kestävät oikean mittaisena. Kanit pitävät pehmeämmästä heinästä, mutta myös kortinen heinä heille tuntuu maistuvan. Pupusemme saavat kesäisin laiduntaa omassa siirrettävässä ulkotarhassaan ja syödä vihreää päivisin. Yöksi heillä on aina vapaasti tarjolla kuivaheinää heinähäkissä. Kaneiltakin heinää menee jonkin verran hukkaan, kun sitä revitään maahan ja pissitään päälle. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä heidän hukkansa ei ole lähellekään lampaiden tasoa.
Comme ci comme ça eli niin tai näin olen pohtinut paalaisimmeko lampaille omat heinät jatkossa. Tänä vuonna se ei vielä ole kannattavaa, sillä osa pelloistamme on uudistuksessa ja lohko jolta paalataan on vanhaa uudistamatonta heinää. Ensi talvena siis vielä tuusaamme heinien kanssa. Ehkä seuraavana kesänä teemme lampaille omat paalit nuorta heinää ja poneille vähän myöhemmin omat paalinsa. Heinäasioissa kun ei kannata säästää!
Mukavaa elokuuta!
T: Kaisu ja eläimet :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti