VUOSI 2020

 

 

Vuoden 2020 viimeinen päivä. On aika nivoa mennyt vuosi yhteen ja kirjoitella tänne bloginkin puolelle pitkästä aikaa. 

 

 

Viime kevät oli hyvää aikaa remontoida ja luoda uutta, kun ei muutakaan pystynyt tekemään koronarajoitusten vuoksi. Opintovapaani mahdollisti kotona olemisen ja remontin tekemisen, vaikkakaan se ei lasten kanssa aina niin sutjakkaasti sujunutkaan. Kuitenkin navettaan saatiin remontin myötä majoitettua uusia eläimiä ja myös ulkoaitauksia rakennettiin. Valaistusta  uusittiin ja nyt näkee illallakin puuhailla paremmin pihalla. Navettaan muutti toukokuussa kanojen ja pupujen lisäksi 5 tipua, 3 karitsaa sekä 2 ponia.

 

 

 

Tiput kuoriutuivat toukokuun puolivälissä ja pääsivät muuttamaan sisäkanalaan kesäkuussa isompien lintujen siirryttyä ulkohäkkiin kesäksi. Tipuja kuoriutui yhteensä viisi ja neljä niistä oli Plymouth Rockeja sekä yksi meidän omista munista haudottu, Prinssi - kukon jälkeläinen. Yksi Rockeista ja keltainen pikkukaveri osoittauvat kukoiksi, muut kolme rokkia olivat kanoja. Yksi rokkikanoista kuitenkin menehtyi syksyllä, joten nyt näitä nuoria itsehaudottuja lintuja on jäljellä kaksi kanaa ja kaksi kukkoa. Keltainen kukko nimettiin kerholaisemme toimesta Kunkuksi, rokkikukko Vikkeläksi ja kanat Virkuksi ja Tirpaksi. Syksyllä tipuset yhdistettiin aikuisten porukkaan ja ne ovat sopeutuneet sinne hyvin. Toistaiseksi kanalassa kolme kukkoamme tulee hyvin toimeen, Prinssin ollessa edelleen pomo.

 

Lampaat muuttivat meille kesäkuun alussa. Ne nimettiin Lumiksi, Miinaksi ja Wandaksi. Lampaiden kanssa oli haasteita alussa, sillä ne eivät halunneet pysyä aitauksessaan, vaan tulivat langoista ali joka päivä. Saman päivän aikana neljättä kertaa niitä takaisin metsästäneenä, päätin, että nyt saa riittää! Joko nämä elikot menevät sinne mistä ovat tulleet tai saavat pärjätä isossa metsälaitumessa, kunnes kasvavat hieman isommiksi. Koivikkoon ne sitten laitettiin kunnon lammasaidan taakse ja siellä ne olivatkin elokuulle saakka. Elokuussa Miina-lammas reväytti lapansa ja lampaat täytyi ottaa pienemmälle alueelle pihattoon. Tuolloin ne opetettiin uudelleen kunnioittamaan lankoja ja tämän jälkeen ovatkin kestäneet lankojen sisällä jopa ilman sähköä. Miina tuli onneksi kuntoon levon ja kipulääkkeen avulla, vaikka huolihan se emännälle kerkesi tulla. Nykyään lampaat ovat kesyyntyneet niin paljon, että niiden kanssa voi käydä metsässä retkillä ja ne kulkevat vapaana perässä. 

 

Heppatyttönä ponien saaminen omaan pihaan oli unelmien täyttymys, vaikkakin ponit tulivat meille pääasiallisesti yrityksen käyttöön. Ponit tulivat meille vuoden ylläpitosopimuksella kokeiluun, että miten he toimisivat tällaisessa hommassa. Nuoria kavereita kun ovat, niin haluttiin antaa heille aikaa tutustua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Ponit ovat osoittautuneet mahtaviksi työkavereiksi alun haasteiden jälkeen. Siiri-poni on alusta asti ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja toimiva kaikissa tilanteissa sekä ympäristöissä. Siiri on ollut luottoponi vailla vertaa! 

 

 

Zorron kanssa haasteita on tuottanut luottamuksen löytäminen ja hänen herkkä luonteensa. Luottamuksen löydyttyä poni on kuitenkin alkanut toimimaan hienosti myös asiakkaiden kanssa ja onkin aivan huippu poniagilityssa. Aloitin Zorron kanssa kesällä ajoharjoittelun uudelleen ja nyt pieni poni vetää hienosti myös kärrejä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa mennyt jo melkein parisen vuotta. Ylläpitovuotta on jäljellä 5 kuukautta ja olisi kohta aika tehdä päätös jäävätkö ponit meille pysyvästi. Luulen, ettei minun tarvitse hirveästi asiaa miettiä, sillä kyllä nämä sen verran kullanarvoisia kavereita ovat! 

 

Mennyt vuosi on ollut todella tapahtumarikas ja opettavainen kaikella tapaa. Yrittäjyyden sekä koronaviruksen myötä on pitänyt opetella sietämään epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta. Olen kuitenkin saanut kokea mahtavia onnistumisia ja uusia elämyksiä
sekä yrityspuolella kuin yksityiselämässäkin. Pientilan ja perhearjen pyörittäminen ei ole aina ollut aivan yksinkertaista. Se on vaatinut suunnittelua ja aikatauluttamista sekä myös uhrauksia. Välillä olen miettinyt onko unelmien toteuttaminen sen arvoista, mutta seuratessani sivusta koronavuoden hoitajien kasvavaa taakkaa, olen ollut iloinen valinnastani lähteä yrittäjän polulle. 

Tulevaan vuoteen lähden odottavaisin tunnelmin, sillä Koivun Lumoon on suunnitteilla uusia kivoja juttuja kaiken ikäisille asiakkaille ja ehkä myös uusia eläimiäkin on pihaan tulossa. 🙂

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Terveisin, 

Kaisu ja eläimet 💕