sunnuntai 22. elokuuta 2021

Kompostoinnin aloittaminen

Bongasin kesällä sattumalta Mansikka ry:n Facebook postauksesta, että he etsivät kotitalouksia, jotka ovat innokkaita kokeilemaan kompostointia sekä halukkaita jakamaan kokemuksiaan asian tiimoilta. Juttelin asiasta hetken mieheni kanssa ja hän lämpeni ajatukselle heti, sillä olimmehan pitkään jo pohtineet oman kompostorin hankkimista. Halusin myös, että yritykseni Koivun Lumo pystyisi myös omalta osaltaan kestävään kehitykseen osallistumaan tälläkin saralla. Lisäksi vielä kokeiluun osallistuvat saisivat jäteyhtiön sponssaaman lämpökompostorin omakseen. Mielestämme homma kuulosti hyvältä, joten tuumasta toimeen ja hakemusta raapustelemaan.

EKOTEKOja -hankkeen taustalla on kehittämisyhdistys Mansikka ry:n sekä alueen jäteyhtiöiden Jätekukko Oy:n sekä Keski-Savon Jätehuollon yhteinen halu edistää biojätteen kompostointia maaseudun taajamissa ja haja-asutusalueilla. Hankkeeseen mukaan oli hakenut yli 70 perhettä ja onneksemme meidät valittiin kahden muun perheen kanssa mukaan. Tarkoituksenamme on jakaa kokemuksiamme biojätteen kompostoinnista puolen vuoden ajan eri kanavilla. Meidän kokemuksia pääset lukemaan täältä blogin puolelta kuukausittain. 


Ensimmäisessä kompostointi tekstissä pureudutaan kompostoinnin aloittamiseen. 

Kompostointi sopii hyvin perheellemme, sillä biojätettä syntyy paljon ja kierrätämme muutenkin kaikki jätteemme. Biojäte on ainoa, jota emme ole tähän saakka kierrättäneet, vaan se on päätynyt sekajätteeseen. Kasvatamme pienimuotoisesti kasvatuslavoissa omaan tarpeeseen vihanneksia ja olisi mahtavaa saada multa omasta takaa niihin. 

Biolan Pikakompostori toimitettiin hankkeen puolesta Keski-Savon Jätehuollon toimesta kotipihaamme ja valitsimme sille paikaksi lavakaulusten vierustan. Siihen on lyhyt matka tyhjentämään biojäteastia ja lisäksi mullat saa melkein suoraan penkkiin kompostista. Sijoituspaikkaa suunnitellessa huomioitiin myös talven kulkureitit ja tästä kohtaa pidämme muutoinkin tien auki, kun tuhkien säilytyspöntöt löytyvät vierestä. Kompostissa oli selkeät käyttöohjeet mukana, jonka avulla pääsimme alkuun. Mieheni laittoi muutaman osan paikoilleen ja komposti oli käyttövalmis. Kompostin pohjalle piti laittaa ensiksi 20 litraa Biolan komposti -ja huussikuiviketta, jota tuli myös muutama pussi kompostin mukana meille. Tämän jälkeen kompostiin lisätään biohajoavia jätteitä ja väliin aina kuiviketta. Alussa kuiviketta suositellaan käytettävän reilummin, kuin myöhemmässä vaiheessa.

Meillä syntyy paljon biojätettä, sillä lapsilta jää ruokaa usein syömättä ja lisäksi syömme paljon kasviksia ja hedelmiä, jonka kuoria biojätteeseen menee. Toki kanasemme syövät osan biojätteestämme, mutta ei niillekään aivan kaikkea voi syöttää. Hankimme biojätteelle kannellisen pienen astian, ettei jätteet alkaisi haisemaan ja lisäksi tyhjennysväli olisi riittävän lyhyt. Kompostorin ohjeessa näet sanottiin, että jätettä tulisi viedä kompostoriin useita kertoja viikossa. Biojäteastia sijoitettiin keittiön roskakaappiin, josta löytyy myös astiat sekajäteelle, metallille ja muoville. Lasten kierrättämistä helpottamaan liimasimme lasten valitseman tarran biojäteastian päälle. 

Tästä onkin hyvä lähteä kompostointia kokeilemaan ja teille lukijoille kokemuksia jakamaan.


Muiden perheiden kokemuksia kompostoinnista pääset seuraamaan:

Facebook: @mansikkary #kotikomposti 

YouTube: Pohjois-Savo HighwaySavo

Instagram: Villa_Lemmetynniemi

 


 



sunnuntai 1. elokuuta 2021

Asiaa heinästä

Heinä on heinäkasvien tai muiden ruohovartisten kasvien korsiintunutta, kuivatettua kasvismassaa, jota käytetään pääasiassa eläinten rehuna. Kuivaheinä on heinää, jonka yleensä on annettu kasvaa niin vanhaksi, että se korsiintuu. Heinähään meillä kasvaa appiukkoni pelloilla Leppävirran Haapamäessä ja ostamme paalauksen tutuiltamme, jotka pyörittävät omaa lypsykarjatilaa samalla kylällä. Meillä heinää syöviä elämiä ovat puput, ponit ja lampaat. Eri eläinlajeillamme on eri mieltymykset ja tarpeet heinän suhteen, mikä asettaa haasteita meidän toiminnassamme. 

Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät vähäisetkin ruohotupsut. Ne ovat oivallisia puskanraivaajia ja ruohonleikkureita. Kesällä lampaat laiduntavat koivikossamme sekä myös pihamaallamme vapaasti. Tämän lisäksi joudumme välillä antamaan kuivaheinää, sillä lampaat ovat ronkeleita kavereita heinänsä suhteen eivätkä kelpuuta kaikkea vihreää mitä maassa kasvaa. Lampaat syövät n. 2-3 kg heinää / vuorokausi ja sitä tulee olla niille tarjolla koko ajan. Lampaille tehdyn kuivaheinän tulisi olla mahdollisimman aikaisin paalattua eikä siinä saisi olla korsia juurikaan. Viime talvena heinää meni tämän vuoksi hukkaan hirmuiset määrät, sillä lampaat valitsivat vain parhaat heinät häkistään ja levittelivät kortiset eväät heinähäkin ympärille. Sieltä jokapäivä noukin niitä talteen ponien ravinnoksi, sillä heille kelpaa mikä vain. Toki hukkaa tuli silti, sillä eihän pissittyjä ja kakkaisia heiniä kellekään kehtaa enää syöttää. Osan heinästä pystyimme käyttämään talvikaudella lampaiden kuivikkeina. 

Poneillamme heinä eli karkearehu on niiden ainoa rehu, koska ne tekevät niin vähän töitä ja ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Siksi niiden ruokinnassa riittää energia-, valkuais- ja sokeriarvoiltaan ”köyhempi” karkearehu. Sitä voidaan annostella runsasenergistä rehua enemmän, jolloin ne saavat rehustaan riittävästi pureskeltavaa. Ponimme saavat kesäisin laiduntaa n.4-8 tuntia päivässä ja lopun aikaa ne ovat pihattotarhassaan ja syövät kuivaheinää annostellusti. Ponien hyvän rehunkäyttöominaisuuden vuoksi ne lihovat herkästi ja ovat myös sen myötä alttiimpia saamaan kaviokuumeen. Laidunnurmessa on enemmän sokeria kuin kuivaheinässä, minkä vuoksi ne syövät sitä suuria määriä laiduntaessaan vapaana, joka nostaa niiden riskiä sairastua. Ponien vuoksi viime talvena meidän kuivaheinä oli kortista ja vähäsokerista. 

Heinä on ainoa ravinto, mitä pitää olla kanien saatavilla aina. Heinä on tärkeä ruuansulatuksen lisäksi myös hampaiden kannalta. Heinää syödessä kanin hampaat liikkuvat ylhäältä alas mutta myös sivuttain, jolloin hampaat kestävät oikean mittaisena. Kanit pitävät pehmeämmästä heinästä, mutta myös kortinen heinä heille tuntuu maistuvan. Pupusemme saavat kesäisin laiduntaa omassa siirrettävässä ulkotarhassaan ja syödä vihreää päivisin. Yöksi heillä on aina vapaasti tarjolla kuivaheinää heinähäkissä. Kaneiltakin heinää menee jonkin verran hukkaan, kun sitä revitään maahan ja pissitään päälle. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä heidän hukkansa ei ole lähellekään lampaiden tasoa.

Comme ci comme ça eli niin tai näin olen pohtinut paalaisimmeko lampaille omat heinät jatkossa. Tänä vuonna se ei vielä ole kannattavaa, sillä osa pelloistamme on uudistuksessa ja lohko jolta paalataan on vanhaa uudistamatonta heinää. Ensi talvena siis vielä tuusaamme heinien kanssa. Ehkä seuraavana kesänä teemme lampaille omat paalit nuorta heinää ja poneille vähän myöhemmin omat paalinsa. Heinäasioissa kun ei kannata säästää! 

 

Mukavaa elokuuta!

T: Kaisu ja eläimet :)


perjantai 2. heinäkuuta 2021

Vuosi Yrittäjänä

Vuosi yrittäjänä on tullut täyteen. Tosin tuli jo kesäkuun alussa, mutta koska alkukesä on ollut niin hektistä työrintamalla en ole ennättänyt blogia kirjoittelemaan. Blogin kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt viime aikoina muutenkin, mutta nyt oli hetki aikaa ja päätin alkaa jälleen kirjoittelemaan. Toivotaan, että ennätän työhommiltani aina välillä tännekin kuulumisia ja mietteitäni raapustella lukijoideni iloksi. 

Vuodessa on ennättänyt tapahtua paljon. Olen kasvanut tänä aikana ihmisenä, yrittäjänä sekä äitinä ja opetellut elämään uudenlaista elämää. Paljon olen tehnyt töitä Koivun Lumon eteen vuoden aikana, mutta enemmän se on antanut kuin ottanut. On ollut mahtavaa saada tehdä omannäköistä työtä juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Varkauden Ratsastuskeskuksella tallihommien tekeminen sekä Kuntorannassa liikunnanohjaukset ovat tuoneet työhöni mukavan lisän ja mielenvirkistystä. Olen huomannut etten ole kuitenkaan sellainen ihminen, että viihtyisin pelkästään kotona töitä tehden. Itsestään löytää aivan uusia puolia kun menee hetkeksi epämukavuusaluelleen ja opettelee uusia asioita.

Talvella tuskastelin töiden vähyyden kanssa. Haasteet toki olin tiedostanut jo yritystä perustaessani, mutta kun kassa alkoi näyttämään tyhjältä rupesi paniikki hiipimään mieleen. Miten saan lainat maksettua? Millä ruokitaan eläimet? Onko tässä touhussa mitään järkeä? Onneksi hiljaista aikaa kesti vain hetken ja maaliskuussa alkoikin töitä jo olla taas mukavasti. Olen oppinut vuoden aikana myös sen, että vapaata on pidettävä sekä lomia, vaikka rahakirstu miten huonolta näyttäisi. Tein parhaimmillaan töitä kahdessa eri paikassa päivän aikana ja tunteja kertyi työpäivään yli 12. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei tämä tie tule kantamaan minua pitkälle ja siitä kärsii myös perheeni. Tuolloin apu oli lähempänä kuin arvasinkaan, sillä minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa työkokeilija yritykseeni. Työkokeilu kestikin peräti kuusi kuukautta ja Carita oli kultaakin kalliimpi apukäsi aloittelevalle yritykselleni sekä omalle jaksamiselleni. Kesän tullessa hän kuitenkin lähti toisiin kuvioihin ja oltiin taas päätöksen edessä. Teenkö koko kesän itsekseni hullun lailla töitä vai olisiko minun mahdollista palkata työntekijää. Onnekseni työntekijä löytyikin ponejamme keväällä vuokranneesta Viivistä, joka on myös aivan mahtava tyyppi sekä luotettava työntekijä! Olen ollut todella onnekas, kun olen löytänyt tiimiimme näin mahtavia ihmisiä joille voin eläinten hyvinvoinnin sekä asiakkaiden ohjauksen avaimet luottaa. 

Tipusia
Kevään mittaan haudoimme kaksi eri tipuparvea koneella; osan asiakkaiden kanssa ja osan omien lasteni kanssa. Lisäki kanijengiämme täydentämään saapui Myski (Myssy) -pupu. Menyksiäkin olemme kokeneet kanojen osalta vuoden aikana, sillä vanhoja rouvia olemme joutuneet lopettamaan niiden sairastumisen myötä. Suurimman aukon sydämeeni sekä myös monen kerholaisemme sydämeen jätti kuitenkin Tirppa-kana, joka omalla sympaattisuudellaan kerkesi hurmata koko tilan väen.

Lepää rauhassa Tirppa
Myssy-pupu
 

Eläinmäärä tilallamme on tällä hetkellä sulkapeitteiset ja karvaiset ystävät yhteenlaskien 30 eläintä. Määrä on tällä hetkellä meille sopiva, eikä lisää eläimiä ole ainakaan hetkeen tulossa. Haaveita uusista elämistä toki on olemassa, joten eihän sitä koskaan tiedä milloin ne päätän toteuttaa. Haaveita on hyvä olla, sillä ilman niitä ja pientä hyppyä tuntemattomaan Koivun Lumokin olisi jäänyt perustamatta. 


Ihanaa Heinäkuuta kaikille!