Pyhäinpäivä

En ole kyennyt aiemmin kertomaan syksyn ajan kuolemantapauksista eläntemme osalta, sillä ne ovat koskettaneet minua kanaharrastajana ja lintujenkasvattajana syvästi. Nyt kuitenkin pyhäinpäivän kunniaksi haluan heitä muistella tämän tekstin myötä. Ja haluan puhua "heistä", vaikka osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei eläimiä voida kutsua sillä termillä. Jokainen tilallamme asuva ja syntynyt eläin on minulle arvokas ja tärkeä omalla tavallaan. Jonkun tietyn eläimen merkityksen yleensä ymmärtää vasta kun sen menettää.

Syksyn kuluessa useampi kananuorikoistamme alkoi saada yksi kerrallaan hermosto-oireita, jotka johtivat siihen, että heidät täytyi laskea paremmille matomaille. Kyse oli ilmeisesti Marekin-taudista, joka aiheuttaa kanalle muutoksia hermoissa ja/tai aivoissa ja/tai kasvaimia eri elimissä. Tartunta tapahtuu ensimmäisten elinviikkojen aikana, mutta tauti puhkeaa vasta viikkojen kuluttua. Vain osa tartunnan saaneista kananpojista sairastuu Marekin tautiin. Näin sitten kävi meidän neljälle viimeisimmäksi keväällä kuoriutuneelle kanasellemme. Menetimme siis koko parven, sillä yksi pienistä samaan porukkaan kuuluneista kukoista hävisi mystisesti kesällä (varmaan, jonkun pedon suuhun puolustaessaan kanalaumaansa). Jokainen itse koneella haudottu lintu on omalla tavallaan erityinen, sillä onhan niitä joutunut pienenä hoitamaan erilailla, kuin ne olisivat kanan alta kuoriutuneet. Odotin myös paljon Vikkelä-kukon jälkeläiseltä "Nokilta", sillä hän olisi ollut ainoa Plymouth Rock -rotuinen kana, Vikkelä-kukon lisäksi ja tuonut porukkaan uutta väriä.

Pari viikkoa sitten jouduimme hyvästelemään myös pitkäaikaisen ystävän, koko kanalan kingin ja mahtavan kanalaumamme puolustajan Prinssi-kukon. Prinssi alkoi syksyn mittaan laihtumaan ja hengaili tavallista enemmän orrella nukkumassa myös päiväsaikaan. Tämän ajattelimme johtuvan tavallista rankemmasta sulkasadosta. Kuitenkin Prinssiä vaivasi todennäköisesti myös jokin sairaus ja jouduimme hänestäkin luopumaan. Prinssi oli omalaatuinen tapaus, joka ei koskaan ottanut kontaktia ihmiseen ja mielummin väisti, kuin tuli kohti. Kuitenkin hänen uljas olemuksensa ja herrasmiesmäinen tapa kohdella kanoja sai koko tilamme väen ja myös asiakkaat hänestä erityisestä pitämään. Prinssin poika Kunkku-kukko jatkaa nyt isänsä jalanjäljissä, nimensä mukaisesti, kanalan kinginä.

Kaikista vaikeinta on ollut tehdä päätös eläimen puolesta, onko hänestä jatkamaan elämää vai onko jo aika päästää irti ja laskea vihreämmille laitumille ja matomaille. Tämän päätöksen olen joutunut tekemään aivan liian usein viimeisten kuukausien kuluessa. Siltikään siihen ei koskaan totu (onneksi) ja olen myös itse lopettanut jokaisen linnun, josta olemme joutuneet luopumaan tänä syksynä. Useimmat asiasta tietävät kysyvät usein, kuinka pystyn siihen. En pystyisikään ellei olisi pakko. Aina ei ole isäntä kotona asiaa hoitamassa ja vaikka olisikin, olen halunnut itse olla vastuussa omista eläimistäni loppuun saakka, tuntuipa se sitten kuinka pahalta tahansa. Usein sitten hautakuoppaa kaivaessani itsekseni tirautankin ne kyyneleet kaikilta piilossa ja sen jälkeen elämä jatkuu. Olen huomannut, että on ollut helpompaa päästää irti ja käsitellä asiat, kun kaiken tekee alusta loppuun saakka itse.

Tänään Pyhäinpäivänä muistelemme ihmisten lisäksi myös kaikkia rakkaita edesmenneitä eläinystäviämme. 

On tilaa taivahalla.
On äärtä yllä, alla.
Tuul’ viuhuu siivissäni mun
ja aurinko on mun.

Mun silmäni ei pettäneet
ma vaikka katsoin aurinkoon,
mun siipeni ei uupuneet
vaikk’ yli vuorten noussut oon.

Aaro Hellaakoski: Elegiasta oodiin, 1921

Kesäkanalasta talvikanalaksi

Hommat aluillaan

Päätimme jo kesän aikana mieheni kanssa, että tämänvuotiset kanamme jäävät meille myös talveksi. Kananmunien kysyntä on myös ollut mukavasti kasvussa ja kanamme ovat tulleet perheemme jäseniksi omilla persoonallisilla kotkotuksillaan.

Talvikanalaa suunniteltiin alunperin navettamme keskiosaan, jossa on joskus tietojemme mukaan ollut hevosen karsina. Asiaa lisää pohdittuamme tulimme kuitenkin siihen lopputulokseen, että kanat majoitetaan navetan päätyyn, johon saadaan isompi kanala heille tehtyä ja josta pääsee ikkunaluukun kautta ulkoilemaan ulkotarhaan. Talvikanalan tekeminen jäi todella viime tinkaan, vaikka sen aloittamisesta koko kesä puhuttiin. Kanat pääsivät juuri ensimmäisten kylmien säiden aikaan sisäkanalaansa yöksi suojaan. Kanalan rakentamisesta kuuluu iso kiitos mieheni isälle, joka toteutti lähes koko projektin, sillä emme omilta kiireiltämme siihen ehtineet hirveämmin avuksi.

Hirsiseinään maatilavanerit

 Navetan seiniä tasoiteltiin kanalan puolelta ja yhteen seinään laitettiin maatilavanerit hirsirungon päälle. Vanhoja ikkunoita tiivistettiin ja tehtiin yksi uusi seinä sekä ovi kanalaan. Kanala jaettiin kahteen osaan kanaverkolla, josta toinen puoli on kanojen aluetta ja toinen tarkoitettu ruokien ja pehkujen säilyttämistä varten. Kanalan ilmanvaihtoa tehostettiin tunnelipuhaltimella, jonka voi laittaa päälle katkaisijasta tarvittaessa. Mieheni rakensi kanoille hienon "munintapöydän", johon munintakopit sijoitettiin ja pöydän alle saa kätevästi pehkuja kanoille kuoputeltavaksi. Lisäksi kanoille tehtiin nukkumaorsi, jonka alle laitettiin vanerilevy kakkoja varten (helpompi siivota).

Joko siellä olisi valmista??

Kuivikkeeksi valitsimme turve-kutteri-yhdistelmän tutkisteltuani ensin eri lähteistä mikä olisi hyvä kuivikeratkaisu kanoille. Katsotaan vaihdetaanko ensi vuonna johonkin toiseen kuivikkeeseen, sillä turvepölyä on joka paikassa kun kanat kuopsuttelevat kuitenkin aika paljon. Tarkoituksena oli tehdä palava pehkupohja, mutta aikataulun ollessa todella tiukka emme sitä kerenneet tekemään.

"Munintapöytä"

Kanat ovat viihtyneet hyvin uudessa kodissaan ja osaavat kulkea ulos ja sisälle omatoimisesti ikkunan ollessa auki. Uutta ortta he eivät kuitenkaan vielä ole kelpuuttaneet nukkumapaikakseen, vaan hakeutuvat aina ikkunalaudalle nukkumaan. Nostelemme heidät siis joka ilta sieltä alas lattialle ja paimennamme orrelle nukkumaan. Edistystä asian suhteen on kuitenkin tapahtunut, sillä aikaisemmin heidät piti nostaa orrelle saakka, jos halusi heidän siellä nukkuvan. Eilen meille kotiutui neljä uutta kotkottajaa ja kanat vielä tekevät uutta nokkimisjärjestystä keskenään. Lähiaikoina  Instagramin puolelle tulossa uuden talvikanalan videoesittelyä, jossa nähdään myös uusimpia kanatulokkaitamme. Tervetuloa tutustumaan uuteen kanalaamme ja munakaupoille :)

Kanojen elämää

Tämänvuotiset kanamme ovat osoittautuneet aivan mahtaviksi tapauksiksi. Ne ovat todella sosiaalisia ja tulevatkin aina tekemään lähempää tuttavuutta ihmisten kanssa. Kanat saa myös helposti otettua syliin ja siliteltyä niitä. Oikeita terapiakanoja siis! Viimevuotisiin kanoihin verrattuna nämä ovat myös rauhallisempia, eivätkä noki esim. lasten sormia niin paljon.

Kanat pääsevät  ulkoilemaan päivittäin pihallemme vapaana, kun olemme kotona. Viime vuonna emme uskaltaneet antaa kanojen olla vapaana ellemme itse koko ajan vahtineet niitä, sillä ne oli todella vaikea saada häkkiinsä takaisin. Nyt olemme kuitenkin antaneet kanojen rauhassa kuopsutella pihamaalla ilman valvovaa silmää, sillä nämä kanat juoksevat, muutaman tunnin ulkoiltuaan, minun perässäni kiltisti takaisin häkkiin. Kanat kulkevat perässä pihalla muutenkin joka paikkaan mm. pari kanaa kävi meidän kanssa pari päivää sitten grillaamassa kodalla. Lampaisiinkin he ovat tutustuneet aidan takaa meidän perässä kulkiessaan. Perheemme ollessa sisällä kanat viihtyvät usein talomme terassin alla ja terassilla nukkumassa. Välillä meillä on ollut hieman erimielisyyksiä kanojen kanssa siitä, saako kasvimaalle mennä kuopsuttelemaan, mutta yleensä ne eivät sinne eksy, jos ei itse liiku niillä nurkilla kanojen ollessa vapaana. Yöksi otamme kanat aina takaisin omaan häkkiinsä, elleivät ne ole sinne itse hakeutuneet ja laitamme oven kiinni.

Perheemme biojäteongelmat on myös kanojen myötä taas selätetty, sillä kanoille pystyy syöttämään lähes kaikki ruuantähteet. Ainoat mitä kanoille ei suositella syötettäväksi ovat avokado, sipuli ja mausteiset ruoat. Näin kesäaikaan grillattavista eväistä kanojen herkkua ovat olleet maissintähkien jämät, joita ne nokkivat hirmuisella vauhdilla. Munatuotanto alkoi kanojen oltua meillä parisen viikkoa, joten kananmunia on jo saatu runsaasti. Jokainen kana pyöräyttää munan/päivä (6 kanaa), joten kananmunia alkaa meille siunaantua aikamoinen määrä. Tämän vuoksi ilmoittaudun kananmunien alkutuottajaksi ja tänään lähetin laboratorioon salmonellanäytteet tutkittavaksi, että munia saa luvallisesti luovuttaa/myydä eteenpäin kotitilalta. Ilman salmonellanäytteiden ottamista ei kotikanalastakaan saa munia eteenpäin luovuttaa. Omaan käyttöön munia saa toki käyttää.

Mikä ero meidän kanojen munilla on kaupassa myytäviin kananmuniin? Minäpä kerron. Meidän kanathan munivat ainoastaan ruskeita munia, ruskeita maatiaiskanoja kun ovat. Ruskeat kananmunat ovat kaupasta ostettaessa yleensä kalliimpia kuin valkoiset hybridikanojen munat. Huomattavin ero on kuitenkin munien rakenteessa: munien kuoret ovat oikeasti kovat, eivätkä säry pienestä napsautuksesta, munien keltuainen on todella keltainen ja se ei hajoa niin helposti esim. paistettaessa pannulla. Lisäksi munat vatkautuvat paremmin ja eron huomaa myös esim. leivonnaisten kuohkeudessa. Tällaisia asioita ei tule ajatelleeksi, ennen kuin ne itse kokee. Mitä mieltä te olette? Onko munalla väliä? :)