Kuluva talvi on ollut luopumisen aikaa. Luopumista omista haaveista, omasta entisestä elämästä ja ennen kaikkea luopumista yrittäjyydestä. Yrittäjyydestä kokonaan luopuminen on ollut minulle kova pala ja olen asiaa työstänyt usean kuukauden ajan sairastumisestani lähtien. Miten saada homma kunnialla päätökseen, vaikka itse on sairaslomalla ja miten voimavarat riittävät kaikkien tarvittavien järjestelyiden sekä paperinpyörittelyn rumbaan. Yritystoiminnan päättäminen tarkoittaa kuitenkin yhden haaveen ja tärkeän kokonaisuuden päättymistä elämässä. Kuitenkin kuten viime keväänä jo kirjoitin, ajat ovat olleet vaikeat yrittäjänä taloudellisesti, eikä helpotusta ole ainakaan vielä hetkeen näköpiirissä. Lisäksi nämä terveyshaasteet ovat asettaneet minut uuden eteen tarkastelemaan myös asiaa oman hyvinvoinnin näkökulmasta.
Kun julkaisin maaliskuun alussa somessa postauksen yritystoiminnan lopettamisesta asia tuntui kovin lopulliselta ja kamalalta. Nyt kun sen päätöksen kanssa on elänyt muutaman viikon olo on lähinnä helpottunut. Olen saanut tämän kaiken sairastelun keskellä jotain aikaiseksi ja tehnyt isoja päätöksiä elämässäni. Koivun Lumo siirtyy pöytälaatikkoon maaliskuun lopussa ja jos joskus elämässä tulee olo, että toimintaa haluaa vielä jatkaa, se onnistuu samalla nimellä.
Tämän 3,5-vuoden yrittäjyys on opettanut minulle paljon uusia asioita, enkä missään nimessä kadu, että tälle polulle tuli lähdettyä. Palkkatyössä käyvän ihmisen on joskus hankala ymmärtää mistä yrityksen palvelujen hinnat koostuvat ja usein puhutaan, että "onpa kallista". Siitä summasta kuitenkin minkä sinä maksat yritykselle, yrittäjä tilittää arvonlisäveron verottajalle, maksaa mahdolliset vuokrakulut, sähkölaskut, vesilaskut, vakuutukset, eläinten kulut jne... Tämän kaiken jälkeen yrittäjän pitäisi vielä saada palkka itselleen tuosta asiakkaan maksamasta summasta. Tästä syystä arvostan todella paljon itse niitä ketkä yrittäjänä jaksavat vuodesta toiseen painaa töitä ja hankkivat sillä elantonsa.
Moni on kysynyt mitä eläimille tapahtuu yritystoiminnan lopettamisen myötä. En osaisi enää kuvitella elämää ilman eläimiämme. Ne ovat aina olleet meidän perheelle myös tärkeitä perheenjäseniä, eivätkä vain yritystoiminnan tulonlähteitä. Tämän vuoksi pidämme edelleen pihassamme ponit, kanat sekä muutaman kanin. Osa kaneistamme etsii uutta kotia, joten jos haaveena on oma kaninaaras, niin otathan yhteyttä :)
Takapihan koivikkoa katsellessa tulee onnellinen olo. Onnellisuus siitä, että on saanut tehdä tärkeää ja merkityksellistä työtä eläinten ja luonnon parissa, edistäen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Kiitän kaikkia Koivun Lumossa vierailleita asiakkaitamme, yhteistyökumppaneitamme, työntekijöitämme ja harjoittelijoitamme sekä erityisesti omaa lähipiiriäni. Ilman teitä ei olisi ollut Koivun Lumoakaan! Kiitos yhteisestä matkasta, jonka olen saanut kulkea yrittäjän taipaleella teidän kanssanne <3
Ihanaa kevään odotusta!
Terkuin,
Kaisu
P.s. Blogin kirjoittelua jatkan edelleen, mutta blogi palaa juurilleen kertomaan perheemme elämästä maatilalla eläinten ja luonnon parissa sekä omavaraisemmasta elämästä. Elämäämme pystyt edelleen seuraamaan Instagramissa @koivunjuurellablogi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti