torstai 31. joulukuuta 2020

VUOSI 2020

 

 

Vuoden 2020 viimeinen päivä. On aika nivoa mennyt vuosi yhteen ja kirjoitella tänne bloginkin puolelle pitkästä aikaa. 

 

 

Viime kevät oli hyvää aikaa remontoida ja luoda uutta, kun ei muutakaan pystynyt tekemään koronarajoitusten vuoksi. Opintovapaani mahdollisti kotona olemisen ja remontin tekemisen, vaikkakaan se ei lasten kanssa aina niin sutjakkaasti sujunutkaan. Kuitenkin navettaan saatiin remontin myötä majoitettua uusia eläimiä ja myös ulkoaitauksia rakennettiin. Valaistusta  uusittiin ja nyt näkee illallakin puuhailla paremmin pihalla. Navettaan muutti toukokuussa kanojen ja pupujen lisäksi 5 tipua, 3 karitsaa sekä 2 ponia.

 

 

 

Tiput kuoriutuivat toukokuun puolivälissä ja pääsivät muuttamaan sisäkanalaan kesäkuussa isompien lintujen siirryttyä ulkohäkkiin kesäksi. Tipuja kuoriutui yhteensä viisi ja neljä niistä oli Plymouth Rockeja sekä yksi meidän omista munista haudottu, Prinssi - kukon jälkeläinen. Yksi Rockeista ja keltainen pikkukaveri osoittauvat kukoiksi, muut kolme rokkia olivat kanoja. Yksi rokkikanoista kuitenkin menehtyi syksyllä, joten nyt näitä nuoria itsehaudottuja lintuja on jäljellä kaksi kanaa ja kaksi kukkoa. Keltainen kukko nimettiin kerholaisemme toimesta Kunkuksi, rokkikukko Vikkeläksi ja kanat Virkuksi ja Tirpaksi. Syksyllä tipuset yhdistettiin aikuisten porukkaan ja ne ovat sopeutuneet sinne hyvin. Toistaiseksi kanalassa kolme kukkoamme tulee hyvin toimeen, Prinssin ollessa edelleen pomo.

 

Lampaat muuttivat meille kesäkuun alussa. Ne nimettiin Lumiksi, Miinaksi ja Wandaksi. Lampaiden kanssa oli haasteita alussa, sillä ne eivät halunneet pysyä aitauksessaan, vaan tulivat langoista ali joka päivä. Saman päivän aikana neljättä kertaa niitä takaisin metsästäneenä, päätin, että nyt saa riittää! Joko nämä elikot menevät sinne mistä ovat tulleet tai saavat pärjätä isossa metsälaitumessa, kunnes kasvavat hieman isommiksi. Koivikkoon ne sitten laitettiin kunnon lammasaidan taakse ja siellä ne olivatkin elokuulle saakka. Elokuussa Miina-lammas reväytti lapansa ja lampaat täytyi ottaa pienemmälle alueelle pihattoon. Tuolloin ne opetettiin uudelleen kunnioittamaan lankoja ja tämän jälkeen ovatkin kestäneet lankojen sisällä jopa ilman sähköä. Miina tuli onneksi kuntoon levon ja kipulääkkeen avulla, vaikka huolihan se emännälle kerkesi tulla. Nykyään lampaat ovat kesyyntyneet niin paljon, että niiden kanssa voi käydä metsässä retkillä ja ne kulkevat vapaana perässä. 

 

Heppatyttönä ponien saaminen omaan pihaan oli unelmien täyttymys, vaikkakin ponit tulivat meille pääasiallisesti yrityksen käyttöön. Ponit tulivat meille vuoden ylläpitosopimuksella kokeiluun, että miten he toimisivat tällaisessa hommassa. Nuoria kavereita kun ovat, niin haluttiin antaa heille aikaa tutustua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Ponit ovat osoittautuneet mahtaviksi työkavereiksi alun haasteiden jälkeen. Siiri-poni on alusta asti ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja toimiva kaikissa tilanteissa sekä ympäristöissä. Siiri on ollut luottoponi vailla vertaa! 
 
 
Zorron kanssa haasteita on tuottanut luottamuksen löytäminen ja hänen herkkä luonteensa. Luottamuksen löydyttyä poni on kuitenkin alkanut toimimaan hienosti myös asiakkaiden kanssa ja onkin aivan huippu poniagilityssa. Aloitin Zorron kanssa kesällä ajoharjoittelun uudelleen ja nyt pieni poni vetää hienosti myös kärrejä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa mennyt jo melkein parisen vuotta. Ylläpitovuotta on jäljellä 5 kuukautta ja olisi kohta aika tehdä päätös jäävätkö ponit meille pysyvästi. Luulen, ettei minun tarvitse hirveästi asiaa miettiä, sillä kyllä nämä sen verran kullanarvoisia kavereita ovat! 

 

Mennyt vuosi on ollut todella tapahtumarikas ja opettavainen kaikella tapaa. Yrittäjyyden sekä koronaviruksen myötä on pitänyt opetella sietämään epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta. Olen kuitenkin saanut kokea mahtavia onnistumisia ja uusia elämyksiä
sekä yrityspuolella kuin yksityiselämässäkin. Pientilan ja perhearjen pyörittäminen ei ole aina ollut aivan yksinkertaista. Se on vaatinut suunnittelua ja aikatauluttamista sekä myös uhrauksia. Välillä olen miettinyt onko unelmien toteuttaminen sen arvoista, mutta seuratessani sivusta koronavuoden hoitajien kasvavaa taakkaa, olen ollut iloinen valinnastani lähteä yrittäjän polulle. 

Tulevaan vuoteen lähden odottavaisin tunnelmin, sillä Koivun Lumoon on suunnitteilla uusia kivoja juttuja kaiken ikäisille asiakkaille ja ehkä myös uusia eläimiäkin on pihaan tulossa. 🙂

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Terveisin, 

Kaisu ja eläimet 💕




sunnuntai 7. kesäkuuta 2020

Koivun Lumon syntyminen

Blogini kirjoittamista aloittaessa vuosi sitten minulla ei ollut vielä tietoa tulevasta. En pienimmissäkään unelmissani ollut perustamassa yritystä, saati sitten, että minulla olisi pihassa yli 20 eläintä. Ajatuksena oli tuolloin luonto-ohjaajan (hevostoimijan suuntautuminen) opintojen avulla saatava lisäkokemus hevosista, että voisin joskus toteuttaa lapsuuden haaveeni omasta hevosesta /ponista. Kesän ja syksyn 2019 aikana kuitenkin alkoi viritä ajatus omasta yritystoiminnasta kotitilallamme.

Tein työharjoittelua 2019 ja 2020 Varkauden Ratsastuskeskuksella, josta sain varmuutta hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen. Oli kuin olisin tullut pitkästä aikaa kotiin, sillä olinhan lapsena kyseisellä tallilla itsekin ratsastanut. Ihanat Satu, Jutta ja Katja varmistivat sen, että pääsin takaisin hevostelun maailmaan pitkän tauon jälkeen. Pääsin monipuolisesti oppimaan erilaisia asioita hevosista ja niiden hoidosta, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä ja nämä opit antoivat minulle rohkeutta tehdä päätös omien ponien hankinnasta. Lisäksi tiedän, etten jää yksin, jos ponien kanssa joskus ongelmia tulee, sillä hevostytöt pitävät aina yhtä.

Toinen harjoittelupaikkani oli Pieksämäellä Vaalijalan eläintoiminnan yksikössä. Eläintoiminnan kautta pääsin kiinni siihen, mitä on kuntouttava eläintoiminta. Minusta oli ihanaa päästä seuraamaan, miten monen ihmisen viikon kohokohta oli päästä hoitamaan eläimiä eläintoiminnan yksikköön. Kiitos Kati ja Enni, että pääsin tutustumaan tähän maailmaan. Eläintoiminnasta sain uskallusta ottaa meille minulle aiemmin täysin vieraan eläinlajin, eli kaneja.


Näiden oppien siivittämänä ja yrittäjäkurssin suorittaneena tein lopulta keväällä 2020 päätöksen lähteä kokeilemaan yritystoimintaa. Suurin uskallusta vaativa koetinkivi oli kuitenkin edessä, kun tuli aika sulkea ovi takanaan edellisessä työpaikassa. Pohdin monta iltaa ja yötä, voinko sanoa itseni irti vakituisesta työpaikastani ja uskallanko heittäytyä täysillä yritystoimintaan. Korona kuitenkin hieman sotki suunnitelmia, mutta vaikeuksien kautta päästiin kuitenkin siihen pisteeseen, että avaan Koivun Lumon yritystoiminnan ovet huomenna maanantaina 8.6.2020.

Ilman apujoukkoja ei tämä kuitenkaan olisi onnistunut, joten suurin kiitos kuuluu perheelleni ja ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kuunnella luomisen tuskan tuomat kipuilut ja tsempanneet vaikeissa paikoissa jatkamaan kohti unelmia. Navetan kunnostamisessa ja pihaton rakentamisessa korvaamaton apu on löytynyt mieheni isästä sekä omasta isästäni, joita ilman hommia ei olisi saatu ajoissa valmiiksi. Iso kiitos heille tästä avusta!

Tämä on ollut yksi elämäni jännittävimmistä ja antoisimmista keväistä, vaikka matkaan on mahtunut paljon kaikenlaista. On päässyt luomaan itselleen unelmatyötä ja kehittämään täysin uudenlaista palvelua Varkauden alueelle. Mahtavaa on ollut huomata miten ihmiset ovat jo alkaneet kiinnostumaan palveluistamme ja olen löytänyt myös yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pääsemme luomaan kesän / syksyn aikana ihania elämyksiä asiakkaillemme.

Ihanaa kesää kaikille ja toivottavasti tavataan Koivun Lumossa!




maanantai 4. toukokuuta 2020

Suuntanaomavaraisuus -sarja: Eläinvauvat

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -sarjan aika. Tällä kertaa sarjaan osallistuvat bloggarit kirjoittavat mm. suunnitelmiensa etenemisestä omavaraistelun saralla, pölyttäjistä ja eläinvauvoista.

Omavaraisuus-sarjaa pyörittävät Korkeala ja Tsajut. Kiitos heille siitä, että jaksavat kaiken muun hommansa ohessa meitä muita luotsata omavaraisuuden vesillä.

Itse kirjoitan tänään eläinvauvoista sekä suunnitelmien etenemisestä.

Eläinvauvat

Nuo karvaiset, untuvikot, palleroiset, pienet pallukat. No, niin lässyttämiseksihän se taas meni. Onko suloisempaa, kuin vasta syntynyt eläinvauva tai hieman isompikin eläinvauva? Ei ainakaan minun mielestäni. Miten tämä kaikki liittyy omaan elämääni?

Kerroin edellisessä omavaraisuuspostauksessa, etteivät meidän tehotyttökanaset halua hautoa munia, vaikka kukko hommiaan hoitelee kiitettävästi. Ajatuksena oli tuolloin kanojen vaihto ystävän kanssa, mutta mikä hulluus lie iskenyt, kun päädyinkin lainaamaan hautomakonetta ja tilaamaan sinne vielä toisenrotuisten kanasten siitosmunia netistä. Siitosmunat ovat siis hedelmöittyneitä munia, joita voi ostaa toisilta kanaharrastajilta. Mieheni mielestä muijalle iski vauvakuume ja tämä asia täytyi saada pois päiväjärjestyksestä. Tiedä häntä, mutta tässä sitä nyt ollaan, hautomassa ensimmäistä kertaa koneessa munia. Päiviä kuoriutumiseen olisi jäljellä 10 tällä hetkellä. Kanojen munia haudotaan hautomakoneessa 21-25 vuorokautta, jonka jälkeen niiden pitäisi kuoriutua. Läpivalaisin munat viime viikon perjantaina ja elämäähän sieltä löytyi. Jännityksellä siis odotamme mitä tuleman pitää. Lapset miettivät kuoriutuuko munista mitään ja isompi kyselee joka päivä "äiti, miten se tipu pääsee ulos sieltä munasta".

Toinen eläinvauvoihin liittyvä asia on se, että lampolasta, josta meidän on tarkoitus ottaa lampaat meille, on nyt karitsoitu. Emme ole vielä ennättäneet käydä katsomassa karitsoita, mutta puheissa on ollut, että niistä kolme muuttaisi meille emänsä kanssa kesän alussa. Eli tulossa on siis tänä vuonna pikkukaritsoita emänsä kanssa, kunhan pihattomme valmistuu.



















Suunnitelmien eteneminen

Esikasvatuksessa on avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, herneenversoa (pupuille), basilikaa ja persiljaa. Katsotaan, mitä näistä maahan asti saadaan laitettua, mutta ainakin nyt tällä hetkellä kasvavat hyvin. Kasvivalon hankkiminen menee kyllä ensi vuoden taimienkasvatuksen hankintalistalle. Innostuin myös laajentamaan kasvimaatamme kaivamalla perunamaan kasvatuslavojen viereen ja tekemällä kohopenkin kompostoiduista eläinten jätöksistä kesäkurpitsalle. Kiitos vinkeistä kanssabloggaajille!

Remonttihommien osalta pupulan remontti on valmis, ja siitä pääset lukemaan lisää tästä. Remontoimme myös navetan julkisivua poistamalla vanhoja lahoja lautoja ja korvaamalla niitä uusilla sekä pienellä rappauksen uusimisella. Positiivista oli se, ettei navetan hirsirunko lautojen alla osoittautunut niin huonoksi, kuin olin kuvitellut.  Julkisivun maalaushommia olisi tiedossa vielä kun kelit lämpenevät. Pihattoprojekti on myös hyvällä mallilla ja lattia saatiin viime viikonlopun aikana valettua. Seuraavaksi alkaa seinien ja katon levytys sekä aitojen teko. Kyllähän tässä homma riittää, mutta onneksi saan olla kotona melkein toukokuun loppuun saakka projekteja loppuun viemässä ennen paluuta vanhoihin työkuvioihin.

Näiden blogien kautta pääset tutustumaan myös muiden omavaraistelijoiden kirjoituksiin:

Tsajut
Puutarhahetki
Sorakukka
Sarin Puutarhat
Metsäläisten elämää
Javis
Luonto Anne lifestyle
Caramellia
Oma tupa, tontti ja lupa
Luomulaakso
Avaa silmäsi ja hengitä
Kalastaja kuivalla maalla
Jovela
Rakkautta ja maan antimia
Ku ite tekee

perjantai 1. toukokuuta 2020

Pupula


Aiemmassa puputekstissä kerroinkin, että puput muuttavat keväämmällä navettaan kanojen viereiseen tilaan asumaan ja heille remontoidaan sinne omat tilat. Nyt sen aika on tullut, ja muorikin voi hieman huokaista helpotuksesta, sillä kyllä ne aikalailla sisällä kerkesivät mellestää ennen muuttoaan. Puput ovat nyt asuneet uudessa pupulassaan viisi päivää ja kotiutuneet sinne hyvin. On huomattavasti kätevämpää, kun eläimet ovat samoilla nurkilla asustelemassa, niin niiden hoitaminen käy samalla kertaa kätevämmin.Puput ovat myös ilmojen lämmettyä päässeet ulkoilemaan valjaissa sekä kanojen ulkohäkissä.









Pupulan remontti aloitettiin maalamaalla seinät ja katto valkoisiksi, joka toikin tilaan avaruutta ja isomman tilan tuntua. Lapset häärivät tietenkin maalauspuuhissa apuna ja olivat itsekin aivan kauttaltaan maalissa homman jälkeen. Häkkiseinää hieman muutettiin kanojen tilapäisen oleskelun jälkeen pupuille sopivammaksi.








Päätin itse kyhätä pupuille kopin, jossa ne saisivat sitten lämpimässä olla RutiRex lämmikkeenään kylmillä säillä ensi talvena. Kyllä siinä muutama painokelvoton sana pääsi, kun koppia tein. Porakone oli tietenkin äidilläni lainassa ja naulat olivat aivan finaalissa koko huushollista. Koronakriisi oli juuri rantautunut tuolloin Suomeen, joten kauppoihin ei kahden pienen lapsen kanssa huvittanut lähteä. Mikä siis neuvoksi? Onneksi navetan sisäseinistä löytyi paljon turhia nauloja, jotka kiskoin irti ja suoristelin betonilaattaa vasten vasaralla. Tuli pula-aika mieleen (vaikken toki ole silloin elänytkään), kun nakuttelin nauloja vasaralla suoraksi.




Kannoin vielä sisältä talostamme joutavan hyllyn pupujen ruokia ja muita tarvikkeita varten sekä maalasin pupulaan johtavan oven. Appiukko uusi yhden pupulan ikkunoista, kun ikkunalasi oli rikkoutunut ulkopuolelta. Pupulasta tuli käyttötarkoitukseensa sopiva tila, jossa myöhemmin on tarkoitus myös säilyttää muitakin varusteita.

Tulossa kevään mittaan uusia eläimiä taloon ja myös syy siihen, miksi eläimiä pihaamme haalin, selviää lukijoillenikin tässä kevään edetessä. Pysyhän kuulolla!




maanantai 6. huhtikuuta 2020

Suuntanaomavaraisuus -sarja: Hygienia

On tullut taas aika kirjoittaa Suuntana omavaraisuuus -yhteispostaussarjaan. Sarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja suurempien ja pienempien projektien toteutuksista sekä kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua. Tällä kertaa sarjan aiheena on suunnitelmien eteneminen ja hygienia. Pientilamme sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 3 ja tilastamme pääset lukemaan lisää täältä. Omavaraisuussarjasta pääset lukemaan lisää tästä.

SUUNNITELMIEN ETENEMINEN

Itsellä omavaraisuussuunnitelmissa on tänä vuonna ollut tipujen kasvattaminen, taimien esikasvatus ja lampaiden hankkiminen. Lisäksi tänä vuonna aion kerätä enemmän villiyrttejä, sillä niille on tänä talvena ollut paljon käyttöä ja ne ovat päässeet jo melkein loppumaan. Aion myös istuttaa pihaamme marjapensaita ja hedelmäpuita. Haaveena olisi myös se kasvihuone, mutta luulen, etten ennätä tänä vuonna sellaista rakentamaan, sillä pihaton rakentaminen on tämän vuoden the project.

Tuloksia tähän mennessä:

1. Tipujen kasvattaminen

Kukko tekee työnsä, mutta kanoja ei kiinnosta hautoa. Hautomakonetta en halua ostaa, sillä haluan, että asiat tapahtuvat mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kaverin kanssa ollaan puhuttu kanojen vaihtamisesta niin, että saisin häneltä muutaman hautojan ja hän saisi meiltä muutaman munijan. Mennään nyt ensin pääsiäisen yli, sillä kananmunista on näin pääsiäisen alla niin kova kysyntä, ettei voi yhtään munaa edes itse käyttää (en kuitenkaan kaupastakaan meille osta). Tämän vuoksi myös lisäkanat olisivat meille tarpeellisia, kun munia tuntuu kaupaksi hyvin menevän. Hautokaa kanatuiset, hautokaa...


2. Taimien esikasvatus

Myönnän olleeni hieman laiska asian suhteen. Ei ole olevinaan ollut aikaa tai aina on kaikkea muuta tärkeämpää kuin heittää siemenet multaan. Nyt aion ryhdistäytyä ja käydä istuttamassa siemenet heti tämän kirjoituksen jälkeen! Eli taimettumaan ovat menossa kesäkurpitsa, avomaankurkku ja sipuli. Olen basilikan istuttanut aikaisemmin, mutten ole oikein varma mitä hennoille versoille tulisi seuraavaksi tehdä? Auttakaa ensikertalaista mäessä!


3. Lampaiden hankkiminen

Kävimme katsomassa lampaita tätini luona reilu kuukausi sitten lasten kanssa. Tarkoitus oli heiltä ostaa muutamia karitsoja toukokuussa. Katsotaan miten pihaton valmistuminen etenee kaiken koronahässäkän keskellä, että milloin lampaat meille saapuvat.





4. Villiyrttien kerääminen

Mahlaa pääsee pian valuttamaan koivuista ja sitä aion kerätä pakkaseen viimevuotiseen tapaan. Myös pihlajansilmuja täytyy käydä ahkerasti tarkkailemassa, sillä niiden satokausi saattaa mennä huonolla tuurilla jopa yhdessä päivässä ohi. Pakastimessa onneksi on vielä hieman viime vuotisia silmuja. Nokkosta aion kerätä tänä  vuonna reilummin sekä hyödyntää maitohorsman versoja ja vuohenputkea enemmän ruoan valmistuksessa.





 HYGIENIA

Sitten aiheeseen hygienia, joka tässä ajassa on kaikkien huulilla oleva aihe. Olen mielestäni hyvin siisti ihminen, välillä turhankin tarkka siisteydestä ja hygieniasta. Hoitoalan koulutus ja siellä pöpöjen keskellä työskentely on tuonut kuitenkin rutiinia aiheeseen, enkä koe mitenkään ahdistavana hygienia-asioita. Nyt jos koskaan on ollut tärkeää kaupassa käydessään huolehtia käsihygieniasta kotiin palatessaan ja olenkin asioinut kaupassa aina hanskat kädessä ja jättänyt ne autoon sen jälkeen. Kotona aina hyvät saippuapesut käsille ja käsidesit päälle. Olen varmaan monen mielestä turhankin tarkka asian suhteen, mutta jos pystyn omilla toimillani estämään koronaviruksen leviämisen meille kotiin käsistäni, niin olen onnistunut tavoitteessani. Meillä lapset eivät käy nyt korona-aikana kaupassa ollenkaan mukanamme, vaan kaupassa käy joko minä tai mieheni yksin. Pyrimme ostamaan aina viikon ostokset kerrallaan, ettei turhia asiointeja tarvitsisi tehdä ja näin minimoimme ihmiskontaktien määrää.

Kanat ovat ahkeria auttajia siivouksessa
Hygienia on myös tärkeää eläimiä hoitaessamme, ettemme levitä tauteja eläimille tai saa niiltä itse mitään tautia. Kanalassa jokaisella perheenjäsenellä on omat kanalasaappaansa, joita käytetään ainoastaan kanalan puolella. Lisäksi olen tarkka siitä, että lapset pesevät aina kätensä kanalasta pois tullessaan huolellisesti saippualla (toki myös itsekin pesen). Haluan myös siivota aina hyvin kanojen ulosteen pinnoilta pois, ettei uloste jää kanojen jalkoihin tai pyrstösulkiin kiinni. Tyhjennämme kerran  vuodessa koko kanalan ja desinfioimme sen Virkonilla. Myös kanojen ulkoaitaus vaatii oman huoltotyönsä, ettei maaperässä pääse öttiäiset lisääntymään. Poistamme pintamaakerroksen näin keväisin ja levitämme tuhkaa sekä kalkkia pinnalle. Kanamme pidetään sisällä 1.3. -31.5 välisenä aikana lintuinfluenssariskin vuoksi. Testaamme kanat salmonellan varalta kerran vuodessa Ruokaviraston ohjeistuksen mukaisesti.

Kanit asuvat tällä hetkellä meillä sisällä ja minua on kieltämättä alkanut ottaa päähän jatkuva siivoaminen, ne kun levittävät kuiviketta ja heinää ympäriinsä. Onneksi pupula valmistuu navettaan pääsiäisen tienoilla ja pääsemme lämmittämään tilaa, joten ei olisi enää pitkä aika kestää epäsiisteyttä. Kaneista lähtee myös karvaa aikamoisesti, joten ohutta karvapölyä leijailee ympäri asuntoa. Rakastan eläimiä, mutta en sitä, että ne karvaavat kotimme. Meille onkin mieheni allergian vuoksi valikoitunut eläimiä, joita voidaan pitää ulkona. Kanien sisällä oleilu oli suunniteltu tilapäiseksi muutenkin.

Eläinten ulosteiden varastointi ja poiskuljettaminen on tullut mietintään isompaa eläinmäärää miettiessäni. Millaisia ratkaisuja muilla on tähän p*skaongelmaan ja voisiko sen hyödyntää jotenkin myös omassa käytössä ilman suuria investointeja?


Tässä linkkejä muiden omavaraistelijoiden postauksiin aiheesta:

Urban Farming
Tsajut
Harmaa Torppa
Puutarhahetki
Caramellia
Omavarainen
Iso-Orvokkiniitty
Javis
Sarin Puutarhat
Oma tupa, tontti ja lupa
Korkeala
Rouva Yrttinen
Metsäläisten elämää
Rakkautta ja maan antimia
Airot Ulapalla









maanantai 16. maaliskuuta 2020

COVID19

Ajattelin pitäväni blogini korona-virus vapaana alueena, mutta tänään tuntui siltä, että on pakko kirjoittaa aiheesta omasta näkövinkkelistä. Kukapa olisi arvannut lukiessaan Kiinan ongelmista, että korona meillekin rantautuu ja mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaan ja myös yksilötasolla. Jätän politikoinnin asian suhteen hallitukselle, mutta haluaisin kuitenkin, että jokainen miettii omalla kohdallaan jättääkö varatut koti -ja ulkomaanmatkat tekemättä? Viekö lapsia hoitoon tai kouluun? Voisiko kaupassa käyntiä ja ystävien luona vierailuja vähentää? Onko harrastuksiin pakko päästä?

Virus on osoittautunut todella helposti tarttuvaksi ja leviäväksi, joten ainakin omassa perheessämme kontaktit ulkomaailmaan aiotaan minimoida mahdollisimman pieneksi. Emme ole asian suhteen hysteerisiä tai haalineet vessapaperia kahmalokaupalla, mutta on hyvä tiedostaa olemassa olevat riskit asian suhteen. Lähipiirissämme on monia riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden näkemistä aiomme välttää korona-virus epidemian ajan. Puhelimitse ja skypen kautta pystyy pitämään läheisiin yhteyttä, vaikka ei heitä hetkeen näkisikään. Nyt on myös hyvä hetki soittaa sille mummolle tai ukille, jota et ole hetkeen tavannut ja päivittää kuulumisia, koska virus on osoittautunut olevan kaikista vaarallisin ikäihmisille.

Omassa taloudessamme korona virus alkoi näkyä viime viikolla ollessamme Porissa yhdistetyllä työ /lomareissulla. Matkan aikana kiirivät uutiset uusista tartunnoista saivat meidätkin tehostamaan käsihygieniaa. Vietimme kuitenkin parin päivän lomamme normaalisti, mutta palatessamme kotiin päätimme heti seuraavana päivänä täydentää ruokavarastojamme niin, että pärjäisimme niillä pari viikkoa tarvittaessa, jos joudumme olemaan karanteenissa viruksen vuoksi tai viruksen riehuessa ei tarvitsisi lähteä kauppoihin sitä hakemaan. Hankimme säilykkeitä, leipää, lihaa, kanaa, perunoita, makaroonia jne.. Hankimme myös eläimille lisää ruokaa. Oli hyvä, että kävimme torstaina kaupassa, sillä jo perjantaina facebookissa levisivät kuvat tyhjistä kaupan hyllyistä (toki ne täydentyvät joka päivä). Päätimme ottaa myös lapset pois hoidosta, sillä he olivat hieman räkäisiä. Onneksi opintovapaani mahdollisti sen, että pystyn hoitamaan lapsia kotona (toki omien opintojeni kustannuksella). Peruimme myös tulevana viikonloppuna järjestettävät kuopuksen syntymäpäiväjuhlat, jotka aiomme viettää vain oman perheen kesken. Säästetään isovanhemmat ja muut sukulaiset isolta joukkokohtaamiselta ja vältetään tartuntoja.

Mistä tekemistä lapsille kotiin? Meillä lapset onnistuivat hajottamaan telkkarin perjantaina, joten ei ole tarvinnut nyt sitäkään katsoa. Toki katsomme sitä muutenkin todella vähän, lähinnä lapset katsovat Pikku Kakkosta ja Muumeja. Viikonlopun olin itse tallihommissa ja mieheni oli lasten kanssa kotona. He olivat olleet paljon ulkona ja keksineet mukavia leikkejä yhdessä sisällä. Esikoisen kanssa tehtiin lauantaina yhdessä iltatalli ja hän pääsi myös ratsastamaan.  Olen itse nyt alkuviikon lasten kanssa kotona. Tänään vesisateen takia aamupäivä meni sisähommissa. Leivottiin sämpylöitä lasten kanssa ja tehtiin iltapäivälle ruoka valmiiksi, että kun päiväunien jälkeen on luvannut parempaa säätä päästäisiin ulkoilemaan. Lapset ovat autelleet kotiaskareissa ja leikkineet omia leikkejään. Huomenna, jos sää sallii, aiomme ulkoilla paljon ja aloitella navetassa "pupujen koti" projektia. Hommat ei lasten kanssa aina suju yhtä sutjakkaasti, kuin yksin, mutta en ole nähnyt ongelmana, että teen nyt tämän korona-virus ajan heidän kanssa hommiani kotona. Toki mieheni on lasten kanssa välillä kotona, kun minä käyn tekemässä tallitöitä. Mieheni metsurintyö takaa myös sen, ettei hän työpaikaltaan kanna tautia kotiin. Opintojani teen verkossa lähinnä lasten päiväuniaikaan ja iltaisin mieheni tullessa kotiin töistä. Onneksi opinnot alkavat olla jo loppusuoralla, joten en ota paineita niistä tässä ajassa. Mennään hetki kerrallaan ja nähtäväksi jää miten kauan tätä epidemiaa kestää sekä mitkä ovat Suomen valtion lisäkeinot sen hillitsemiseksi.


sunnuntai 8. maaliskuuta 2020

Kanit

Joku tarkkasilmäinen on varmaan huomannut Instagramin stooreistani, että meille on muuttanut kaneja. Ihan hetken mielijohteesta ei pupusia meille otettu, vaan punnitsin asiaa monesta näkökulmasta. Eläinhankintojani ohjaa tulevan yritystoimintani tarpeet ja sen vuoksi puput meille muuttivatkin. Pohdiskelin tuossa alkutalvesta minkälaista eläimistöä voisin yritystoiminnassani hyödyntää, ja kanit tulivat ensimmäisenä mieleen. Kokemusta minulla ei kanien hoidosta aikaisemmin ole, jos ei lasketa Vaalijalan eläintoiminnan harjoitteluani viime syksyltä, johon kuului yhtenä osana kanien hoitaminen. Tämän vuoksi päätin hankkia kodinvaihtajakaneja, jotka ovat jo siis aikuisia ja ns. koulutettuja yksilöitä.


Törmäsin tori.fi -sivustolla ilmoitukseen kahdesta naaraskanista, jotka etsivät uutta kotia omistajan pahentuneen astman vuoksi. Kanien kanssa oli lenkkeilty ulkona valjaissa ja toisen kanssa käyty kaniagilitykilpailuissakin. Kanit olivat myös vierailleet vanhusten palvelutaloissa siliteltävinä. Ilmoitus osui kuin nokka päähän ja pienten järjestelyiden jälkeen kävin kanit meille hakemassa Iisalmesta. Kanit ovat asuneet nyt meillä reilun viikon ja kotiutuneet hyvin.

Nuppu on 4-vuotias luppakorvaristeytyskani, hieman varauksellinen ja tykkää rapsutuksista. Nuppu on käynyt aikaisemman omistajansa kanssa kanien estekisoissa. Lilla on kohta kaksivuotias risteytyskani, luonteeltaan hyvin utelias ja aktiivinen.





Kanit asuvat tällä hetkellä sisällä kotonamme. Olemma aidanneet heille häkin ympärille isomman alueen, jossa he saavat jaloitella. Kotona ollessamme pidämme kaneja vapaana myös asunnossamme. Kaneille on tarkoitus rakentaa navettaamme tilat kevään tullessa ja ulos myös ulkoaitaus kesää varten.

Kanien koulutusta aloitan myös tuossa kevään korvalla kunhan he ovat ensin meille kunnolla kotiutuneet. Lapsiin kanit ainakin nyt tottuvat kunnolla omien lastemme kautta.