Urasuunnittelua

Olen tällä hetkellä kolmannessa ammattiin valmistavassa koulutuksessani. Joku voisi ajatella, että miksi opiskella aina uutta ammattia kun entiselläkin alalla olisi töitä? Oma syyni on se, ettei elämässä ole ikinä valmis ja välillä saa muuttaa mieltään sen suhteen, mitä haluaa isona tehdä. En ole siitä vieläkään täysin varma ja mieli voi matkan varrella edelleen muuttua, mutta olen avoin muutokselle. Annan muutoksen tulla, jos sen aika on. Ennen ajattelin, että kun olen saanut vakituisen työpaikan niin sieltä en kyllä pois lähde. Se tuo taloudellista turvaa ja elämänhallintaa. Oltuani samassa paikassa töissä jo monia vuosia aloin välillä miettimään, voisinko tehdä työkseni jotain muuta. Voisinko kouluttautua lisää? Voisiko työ antaa myös itselleni enemmän?

Äitiyslomalla ja hoitovapaalla oli aikaa pohtia tilannetta tarkemmin. Ensin ajattelin lähteväni opiskelemaan terveydenhoitajaksi, mutta jokin esti minua kuitenkin hakemasta koulutukseen. Ehkä se oli joku intuitio sisälläni, joka sanoi, ettei ole sen aika. Tämän luonto-ohjaajakoulutuksen bongasin sattumalta selailtuani eri alojen koulutussivuja. Hakemuksen tein hetken mielijohteesta, enkä asiaa ole päivääkään katunut. Olen löytänyt alan, joka kiinnostaa ja haastaa minua päivittäin miettimään myös omaa jaksamistani ja arvojani. Opintoja olisi jäljellä vielä reilut kolme kuukautta ja olen opintovapaalla tämän kevään vakituisesta lähihoitajan virastani. Opintovapaalla kului myös viime syksy, joka tarjosi mahtavia mahdollisuuksia tehdä uusia aluevaltauksia niin tallielämään kuin luontoonkin.

Mitä opintojen jälkeen? Palaanko takaisin lähihoitajan virkaani? Uskon ja toivon, ettei minun tarvitsisi, sillä olen löytänyt ammatin, jossa voisin toteuttaa itseäni sekä samalla myös antaa muille ihmisille elämyksiä ja hyvää oloa luonnon ja eläinten parissa. Yrityssuunnitelmat asian suhteen ovat vahvasti vireillä ja muutaman lisäeläimen hankinnasta tilallemme on jo sovittu. Odottavaisin mielin jään seuraamaan mitä tuleva kevät ja kesä tuovat tullessaan.


Kertoilen suunnitelmieni etenemisestä blogissani kevään mittaan lisää. Pysyhän kuulolla!

Elämänhallintaa vai täysi kaaos?

Olen viime aikoina pohtinut paljon elämässäni tällä hetkellä vallitsevaa kaaosta. Ulkopuolelle tilanne näyttää varmasti todella seesteiseltä ja rauhalliselta, mutta oman pääni sisällä kuohuu. On ollut hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa suhtautumistaan muutoksiin ja omaan elämäänsä. Olen myös huomannut, että minulle on nykyään entistä tärkeämpää vaalia asioita, jotka ovat itselle merkityksellisiä ja tärkeitä. Aikataulut metsätalousyrittäjänä työskentelevän miehen, oman opiskelun, töiden, omien ja miehen harrastusten ja lasten harrastusten välillä ovat välillä aikamoinen sekametelisoppa. Kalenteri on ollut kultaakin kalliimpi aarre tämän sopan keskellä, enkä tiedä miten tulisin ilman sitä toimeen. Liian tiukaksi en kuitenkaan halua elämääni suunnitella, eli kalenterista löytyy joka viikko myös niitä vapaapäiviä, jolloin ei tarvitse tehdä mitään jos ei halua.


 Olen aina ollut kalenteri kädessä kulkeva ihminen. Haluan tietää mahdollisimman tarkkaan elämää eteenpäin niin pitkälle kuin se vaan on mahdollista ja suunnittelen kalenteriin paljon asioita, joiden toteutumisesta ei ole vielä edes tietoa. Mieltäni on viime aikoina eniten kuohuttanut ensi kevään koulutuksen jatkumisesta johtuvat haasteet, sillä uutta ryhmää ei aloitakaan enää ensi keväänä. Jään siis ilman opiskelukavereita. Asiaa aikamme opettajan kanssa setvittyämme, löysimme minulle sopivan ratkaisun ja uskon, että tämä ratkaisu tulee pidemmän päälle auttamaan tulevaisuuden suunnitelmiani myös jatkossa. Myös tulevaisuuden suunnitelmani oman urapolun osalta ovat hieman selkiytyneet ja olenkin menossa asian tiimoilta ensi viikolla yritysneuvojan kanssa niistä keskustelemaan.

"Älä kiiruhda niin lujaa, että unohdat matkasi merkityksen"

      - Marjo Pennanen-