Itsenäisyyspäivä

Lapsuudessani itsenäisyyspäivät vietettiin aina samalla kaavalla: piparinpaistoa joululaulujen tahtiin ja illalla katsottiin Linnan juhlia. Kun muutin pois kotoa, kävin vielä useana vuonna äitini seurana piparkakkuja leipomassa itsenäisyyspäivinä. Vielä esikoista odottaessanikin sovin äidin kanssa pipareiden leivontatalkoot, jotka jouduin kuitenkin perumaan, sillä esikoisemme syntyi joulukuun viides päivä ja sen itsenäisyyspäivän vietin pienen nyytin kanssa synnärillä. Siitä itsenäisyyspäivästä ei jälkikäteen hirveästi muita muistoja olekaan kuin tuon pienen ihmeen tuijottelusta.

Tänä vuonna olemme nauttineet pitkästä aikaa perheen yhteisestä kiireettömästä ajasta (jota on nykyään aivan liian vähän) ja kyllähän ne piparkakutkin piti paistaa tänäkin vuonna. Linnan juhlia on tullut seurattua lähinnä toisella silmällä vilkuillen, sillä lasten iltapuuhat sattuvat samaan aikaan. Olen ollut tänä itsenäisyyspäivänä onnellinen siitä, että minulla on aivan ihana perhe, koti ja eläimet, joiden kanssa saan tehdä asioita joista aidosti nautin.

Mitä muuta itsenäisyyspäivä minulle merkitsee kuin pipareiden leipomista ja Linnan juhlien seuraamista televisiosta? Minulle on tärkeää, että saan elää itsenäisessä Suomessa ja päättää omista asioistani sekä toteuttaa unelmiani. Rakastan Suomen puhdasta luontoa sekä tilaamme, jonka ovat Karjalasta tulleet evakot kovalla työllä rakentaneet ja raivanneet. Olen kiitollinen sotiemme veteraaneille ja Suomea sotien jälkeen jälleenrakentamassa olleille ihmisille näistä kaikista mahdollisuuksista, joita meillä nykyaikana Suomessa on. Kiitos!

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille lukijoilleni!

Esittelyssä: Kämärinkoski

Olemme nyt parina vuonna retkeilleet lasten kanssa kotikaupunkimme lähiluontokohteella eli Kämärinkoskella. Kämärinkoski sijaitsee Varkaudessa ja 3 kilometrin pituinen luontopolku kiertää Ämmänkosken ja Taipaleen kanavan välissä.

Mielestäni luontopolku soveltuu mainiosti pientenkin lasten kanssa retkeilyyn, sillä se on sopivan lyhyt ja helppokulkuinen. Ainoana miinuspuolena on, ettei alueella ole erillistä laavua/tulipaikkaa, mutta onneksi muutamia penkkejä löytyy niitä tarvitseville. Vaihtoehtoisesti eväät voi syödä kiven tai kannon nokassa, kuten me teimme. Kämäri sijaitsee myös aivan Varkauden kaupungin keskustan tuntumassa, joten sinne pääsee helposti liikkumaan myös julkisilla kulkuvälineillä tai vaikka polkupyörällä.







Alue on todella kaunis luonnontilaisena säilynyt paikka, jossa vuodenaikojen vaihtelut näkyvät selvästi. Vuodenajat on myös otettava huomioon retkeilyä suunniteltaessa, sillä keväällä tulvavedet voivat nousta luontopolulle. Kämärin ja Ämmänkosken alueilla voi tavata harvinaisen vesinisäkkään eli saukon, joka on nimetty Varkauden nimikkoeläimeksi.

Esittelyssä: Etelä-Konneveden kansallispuisto

Vierailimme viime viikolla Etelä-Konneveden kansallispuistossa kouluhommieni tiimoilta. Etelä-Konneveden kansallispuisto sijaitsee Konneveden ja Rautalammin kunnissa ja on verrattain uusi kansallispuisto, sillä se on perustettu virallisesti vasta vuonna 2014. Kansallispuistossa aava järviluonto kohtaa pohjoissavolaiset kalliot. Kalliorantojen taakse kätkeytyykin reheviä lehtonotkelmia, joissa kasvaa valtavia arvokkaita vanhoja haapoja. Kansallispuiston alue on kalasääsken pesimäaluetta.

Kansallispuiston maasto on osin jyrkkäpiirteistä, mutta esimerkiksi Vuori-Kalajan alueella pääsee liikkumaan pyörätuolilla (300 m) avustajan kanssa. Kauniit vesireitit puolestaan houkuttelevat melojia ja veneilijöitä. Etelä-Konneveden kansallispuistossa on useampia reittejä, joiden pituus vaihtelee 300 m - 14 km välillä.

Me kävimme kiertämässä Kalajan kierroksen, jossa kiipesimme jyrkän nousun aina Kalajanvuoren huipulle saakka. Sieltä avautuikin huikeat näkymät koko kansallispuiston alueelle. Matkalla ihastelimme kirkasvetistä Vuori-Kalajan lampea sekä hienoja lehtometsiä ja niiden runsasta lajistoa. Lammen rannalla oli mökki, jossa hevosensa kanssa asunut mies oli aikoinaan suojellut vanhoja metsiä. 

Lisää tietoa Etelä-Konneveden kansallispuistosta löydät osoitteesta https://www.luontoon.fi/etela-konnevesi

Erätaitoja opettelemassa

Olimme luonto-ohjaajaopiskelijakollegoideni kanssa tällä viikolla metsäleirillä erätaitoja opettelemassa yhden yön ja kaksi päivää. Leirin teemana oli opetella erätaitoja, tutustua luontoon ja harjoitella tunnistamaan eri kasvupaikkatyyppejä maastosta. Leiri järjestettiin Majatuvan ympäristössä Suonenjoella, joten käytössämme oli myös koulun omistama mökki. Ideana oli kuitenkin harjoitella erätaitoja, joten majoituimme puolijoukkueteltassa ja ruoan valmistimme trangialla tai avotulella (viimeistä lounasta lukuunottamatta). Toki näin ensi kertaa pj-teltassa majoittuneelle oli mukavampaa kun vieressä oli ulkohuussi ja mökissä sauna, jossa pääsi peseytymään. Leirielämän "ihanuudet" kuitenkin meille avautuivat, sillä pj-teltassamme ei ollut kamiinaa (lämpimän sään vuoksi) ja olimme unohtaneet ottaa mukaan, jotain millä tukimme kamiinan reiän teltan sisältä. Onneksi vettä ei satanut kaatamalla, kuten kotona kuullemma oli satanut leirimme aikana, muutoin olisimme yöllä uineet teltassamme.

Ensimmäisenä paikalle saavuttuamme harjoittelimme puolijoukkueteltan pystyttämistä ja kun teltta oli saatu pystyyn oli ruoan valmistuksen vuoro.



Valmistimme ruokaa trangialla ja sanottakoon, että se oli yllättävän helppoa. Toki minun piti ottaa oma gluteeniton ruokavalioni huomioon, joten keittelin itsekseen omalla trangiallani (toisten valmistaessa ruokaa pareittain) riisinuudeleita ja kyytipojaksi heitin vielä sekaan tonnikalaa.





Mahat täynnä olikin sitten hyvä lähteä tutustumaan opettajamme johdolla Etelä-Konneveden kansallispuistoon, jonne ajoimme autolla majapaikastamme. Kansallispuisto oli todella hieno elämys ja siitä aion tehdä myöhemmin blogiini erillisen postauksen. Kansallispuistoretken jälkeen tulimme takaisin majoituspaikallemme ja aloimme valmistaa avotulella iltaruokaa.








Ruoaksi teimme muurikalla paistettua lohta ja kasvisnyyttejä. Herkullisen aterian jälkeen savustimme vielä iltapalaksi lohta ja nautiskelimme tulilla istumisesta. Illan päätteeksi muutama meistä kävi vielä saunomassa ja sen jälkeen kömmittiin makuupusseihin nukkumaan pj-telttaan. Nukuin itse suhteellisen hyvin teltassa ja olin onnistunut valitsemaan itselleni myös tasaisen nukkumapaikan.




Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen oli vuorossa suunnistusta, jossa harjoittelimme kartan ja kompassin käyttöä. "Muutaman" hirvikärpäsen, herkullisten luonnonmarjojen (vadelmien, mustikoiden ja puolukoiden) syönnin ja kartalta putoamisen jälkeen viimeisetkin (lue allekirjoittanut) pääsivät takaisin majoituspaikkaan kaikki rastit löytäneenä. Ja mainittakoon, että tuli muuten ihan oikeasti suunnistettua eikä se karhukaan vastaan kömpinyt. Suunnistuksen jälkeen oli vuorossa lounas, tavaroiden pakkaaminen ja paikkojen siivous.

Mitä leiristä jäi käteen?
Ainakin huikeat kokemukset ja opit tuleviin reissuihin. Todella kova palo päästä uudelleen retkeilemään ja ehkäpä hieman pidemmäksikin aikaa. Suunnitelmissa onkin jo seuraava "eräjormailureissu" mieheni kanssa.