Uusi arki

"Syksysateet alkaa, laita kumpparit jalkaan...". Tämä Valvomon biisi soi päässäni, kun katson ikkunasta ulos kirjoittaessani tätä tekstiä. Työhuoneestamme avautuu nimittäin näkymä suoraan takapihan koivikkoomme, joka on alkanut pikkuhiljaa muuttaa väriään vihreästä keltaisen eri sävyiksi. Ilma on syksyisen tuntuinen ja sade piiskaa kattoa. Tekisi mieli käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa ja syömään suklaata.

Vaikka olenkin opinto"vapaalla" tämän syksyn ei minulla kuitenkaan ole mahdollisuutta heittäytyä aivan laiskottelemaan. Olemme nyt opetelleet koko perheenä uudenlaista arkea minun hoitovapaani jälkeen. Lapset aloittivat päivähoidon elokuun alussa ja ovat nyt reilun kuukauden käyneet lähipäiväkodissa. Päivähoidon alkua toki helpottaa se, ettei heidän tarvitse siellä täysillä tunneilla olla, vaan pystyn heitä kotona pitämään opiskeluni ohessa mahdollisimman paljon. Opiskeluni toteutuu monimuotona, joten meillä on koulua joka toisella viikolla neljä päivää ja joka toinen viikko on etätehtävien tekemistä varten. Etäviikolla lapset ovat parina päivänä hoidossa, että saan rauhassa keskittyä etätehtävien tekemiseen. Myös mieheni säännöllisen epäsäännölliset yrittäjän työajat tuovat omia haasteitaan elämäämme ja kalenteri on kyllä meidän perheen tärkein työkalu tällä hetkellä. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ja lastenhoito onnistuu välillä muutenkin kuin vain päivähoidon kautta.

 

Kesälampaamme lähtivät elokuun lopulla ja elämäämme jäi kyllä viiden ihanaisen otuksen jättämä aukko. Katse hakeutuu yhä ikkunasta koivikkoomme ja etsii lampaita. Ulos mennessä on outoa kun ei kukaan sano tervehdykseksi "bää". Toki lampaiden lähdettyä kotihommat helpottuivat, kun ei ole niin "paljon" eläimiä hoidettavana. Kanamme kokivat yllättävän takaiskun kun yksi kanoistamme joutui ilmeisesti naapurin kissan kynsiin ja menetti henkensä siinä rytäkässä. Toivoisinkin kaikkia kissanomistajia oikeasti miettimään eläimiensä pitämistä vapaana ulkona, sillä eihän tämä kissan vika ollut vaan tilaisuus teki varkaan. Jäljelle jääneet kanat olivat hyökkäyksen jälkeen hyvin arkoja pitkän aikaa, eivätkä juuri uskaltautuneet ulkoilemaan vapaana. Olemmekin ottaneet kanat tarkempaan vahtiin niiden ulkoillessa vapaana, sillä myös kanahaukka pyörii talomme ympäristössä ja on syönyt muutaman peltopyyn pihallamme. Kananpitomme muutoksista tulossa blogiin myös lähiaikoina postausta.

Opiskelujeni osalta minulla on välillä meinannut paniikki iskeä, sillä mielestäni en ole saanut tehtyä niin paljon etätehtäviä kuin olisi pitänyt ja olen jäljessä opinnoistani. Kuitenkin unohdan välillä, että minulla on opiskeluaikaa vielä jäljellä 8 kuukautta. Suurin osa kurssini opiskelijoista nimittäin on aloittanut opiskelunsa jo tämän vuoden tammikuussa ja he valmistuvat nyt joululta, mutta minullahan opiskelu jatkuu vielä ensi vuoden toukokuuhun saakka. Pohdittavana lisäksi on ollut tulevaisuus opiskelun jälkeen ja mahdolliset uudet urapolut. Nähtäväksi jää mitä seuraavat 8 kuukautta tuo tullessaan näidenkin asioiden tiimoilta.

Esittelyssä: Etelä-Konneveden kansallispuisto

Vierailimme viime viikolla Etelä-Konneveden kansallispuistossa kouluhommieni tiimoilta. Etelä-Konneveden kansallispuisto sijaitsee Konneveden ja Rautalammin kunnissa ja on verrattain uusi kansallispuisto, sillä se on perustettu virallisesti vasta vuonna 2014. Kansallispuistossa aava järviluonto kohtaa pohjoissavolaiset kalliot. Kalliorantojen taakse kätkeytyykin reheviä lehtonotkelmia, joissa kasvaa valtavia arvokkaita vanhoja haapoja. Kansallispuiston alue on kalasääsken pesimäaluetta.

Kansallispuiston maasto on osin jyrkkäpiirteistä, mutta esimerkiksi Vuori-Kalajan alueella pääsee liikkumaan pyörätuolilla (300 m) avustajan kanssa. Kauniit vesireitit puolestaan houkuttelevat melojia ja veneilijöitä. Etelä-Konneveden kansallispuistossa on useampia reittejä, joiden pituus vaihtelee 300 m - 14 km välillä.

Me kävimme kiertämässä Kalajan kierroksen, jossa kiipesimme jyrkän nousun aina Kalajanvuoren huipulle saakka. Sieltä avautuikin huikeat näkymät koko kansallispuiston alueelle. Matkalla ihastelimme kirkasvetistä Vuori-Kalajan lampea sekä hienoja lehtometsiä ja niiden runsasta lajistoa. Lammen rannalla oli mökki, jossa hevosensa kanssa asunut mies oli aikoinaan suojellut vanhoja metsiä. 

Lisää tietoa Etelä-Konneveden kansallispuistosta löydät osoitteesta https://www.luontoon.fi/etela-konnevesi

Erätaitoja opettelemassa

Olimme luonto-ohjaajaopiskelijakollegoideni kanssa tällä viikolla metsäleirillä erätaitoja opettelemassa yhden yön ja kaksi päivää. Leirin teemana oli opetella erätaitoja, tutustua luontoon ja harjoitella tunnistamaan eri kasvupaikkatyyppejä maastosta. Leiri järjestettiin Majatuvan ympäristössä Suonenjoella, joten käytössämme oli myös koulun omistama mökki. Ideana oli kuitenkin harjoitella erätaitoja, joten majoituimme puolijoukkueteltassa ja ruoan valmistimme trangialla tai avotulella (viimeistä lounasta lukuunottamatta). Toki näin ensi kertaa pj-teltassa majoittuneelle oli mukavampaa kun vieressä oli ulkohuussi ja mökissä sauna, jossa pääsi peseytymään. Leirielämän "ihanuudet" kuitenkin meille avautuivat, sillä pj-teltassamme ei ollut kamiinaa (lämpimän sään vuoksi) ja olimme unohtaneet ottaa mukaan, jotain millä tukimme kamiinan reiän teltan sisältä. Onneksi vettä ei satanut kaatamalla, kuten kotona kuullemma oli satanut leirimme aikana, muutoin olisimme yöllä uineet teltassamme.

Ensimmäisenä paikalle saavuttuamme harjoittelimme puolijoukkueteltan pystyttämistä ja kun teltta oli saatu pystyyn oli ruoan valmistuksen vuoro.



Valmistimme ruokaa trangialla ja sanottakoon, että se oli yllättävän helppoa. Toki minun piti ottaa oma gluteeniton ruokavalioni huomioon, joten keittelin itsekseen omalla trangiallani (toisten valmistaessa ruokaa pareittain) riisinuudeleita ja kyytipojaksi heitin vielä sekaan tonnikalaa.





Mahat täynnä olikin sitten hyvä lähteä tutustumaan opettajamme johdolla Etelä-Konneveden kansallispuistoon, jonne ajoimme autolla majapaikastamme. Kansallispuisto oli todella hieno elämys ja siitä aion tehdä myöhemmin blogiini erillisen postauksen. Kansallispuistoretken jälkeen tulimme takaisin majoituspaikallemme ja aloimme valmistaa avotulella iltaruokaa.








Ruoaksi teimme muurikalla paistettua lohta ja kasvisnyyttejä. Herkullisen aterian jälkeen savustimme vielä iltapalaksi lohta ja nautiskelimme tulilla istumisesta. Illan päätteeksi muutama meistä kävi vielä saunomassa ja sen jälkeen kömmittiin makuupusseihin nukkumaan pj-telttaan. Nukuin itse suhteellisen hyvin teltassa ja olin onnistunut valitsemaan itselleni myös tasaisen nukkumapaikan.




Seuraavana aamuna aamupalan jälkeen oli vuorossa suunnistusta, jossa harjoittelimme kartan ja kompassin käyttöä. "Muutaman" hirvikärpäsen, herkullisten luonnonmarjojen (vadelmien, mustikoiden ja puolukoiden) syönnin ja kartalta putoamisen jälkeen viimeisetkin (lue allekirjoittanut) pääsivät takaisin majoituspaikkaan kaikki rastit löytäneenä. Ja mainittakoon, että tuli muuten ihan oikeasti suunnistettua eikä se karhukaan vastaan kömpinyt. Suunnistuksen jälkeen oli vuorossa lounas, tavaroiden pakkaaminen ja paikkojen siivous.

Mitä leiristä jäi käteen?
Ainakin huikeat kokemukset ja opit tuleviin reissuihin. Todella kova palo päästä uudelleen retkeilemään ja ehkäpä hieman pidemmäksikin aikaa. Suunnitelmissa onkin jo seuraava "eräjormailureissu" mieheni kanssa.

Työssäoppiminen

En ole viime aikoina kerennyt tänne hirveästi postailla mitään, pahoittelut siitä. Olen ollut työssäoppimassa juhannuksesta alkaen paikallisella ratsastuskoululla, joten ne hetket jotka olen kotona viettänyt, olen keskittynyt perheeseeni. Niin kuin ensimäisessä blogipostauksessani kerroin, olen ollut heppatyttö nuorena. Ratsastanut ja hoitanut hevosia joka viikko silloin, mutta teini-ikäisenä ratsastus jäi ja nyt olen innostunut koulun myötä asiasta uudestaan. Tavoitteena työssäoppimiseeni minulla oli, että saisin varmuutta hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen sekä saisin kokemusta muiden ohjaamisesta myös näihin samaisiin asioihin. 

Ensimmäisenä päivänä tallin touhuja ihmetellessä tuli elävästi mieleen kuinka olin samaisella tallilla nuorempana käynyt.  Hajut, äänet ja paikat toivat muistoja mieleen menneiltä ajoilta. Innostuimme ohjaajieni kanssa myös muistelemaan välillä tallilla aikaisemmin olleita hevosia ja niiden tapoja. Sain lyhyen harjoitteluni aikana tavoitteeni kirkkaasti toteutumaan ja aika meni kuin siivillä tallilla touhutessa. Lasten ratsastusleirit toivat oman mausteensa työssäoppimiseeni kun pääsin leiriläisiä avustamaan ja ohjaamaan erinäisissä hevosiin liittyvissä tehtävissä sekä myös muissakin asioissa. Innostuin harjoitteluni myötä myös pitkästä aikaa ratsastustunnille ja siitä voimaantuneena varaamaan myös lisää tunteja seuraaville viikoille. Kerrottakoon, että heppakärpänen on puraissut minua uudestaan ja lujasti! 🐴😍

Luonnossa ohjaamisen ja maastoruokailun näyttö

Koulutukseni on näyttöihin pohjautuva eli osaaminen pitää osoittaa tietyistä kokonaisuuksista näyttöjen avulla. Vaikka en ole koulua käynytkään kuin vasta reilun kuukauden verran niin halusin jo ensimmäisiä näyttöjä suorittaa alta pois. Valitsin itselleni helpoimmat näyttöaiheet ensimmäisiksi eli luonnossa ohjaamisen ja maastoruokailun. Teemana oli villiyrtit ja niiden käyttäminen ruoanvalmistuksessa. Asiakkaikseni pyysin ystäviä ja sukulaisia. Näytön järjestin tässä meidän pientilalla ja isäntäkin sai kotamme melkein valmiiksi sisäpuolelta ennen h-hetkeä. Kotamme on siis ollut tontilla jo kyllä ennen kuin tilan ostimme, mutta siellä ei ollut penkkejä ja se oli aika ankea sisäpuolelta. Tämän vuoksi sitä ei hirveämmin ole tullut tässä vajaan viiden vuoden aikana käytettyä. Kodasta ja sen remontista voisin kirjoitella oman postauksen blogiin myöhemmin, niin päästään itse aiheeseen eli näyttööni.

Asiakkaiden saavuttua tilallemme nostimme alkumaljoiksi metsälemonadea, jonka olin edellisenä päivänä valmistanut kuusenkerkistä ja pullottanut. Nautiskelimme rauhassa alkumaljat ja sen jälkeen pidin lyhyen esittelyn eri villiyrteistä ja niiden käyttämisestä. Kyselin samalla asiakkailta heidän omia kokemuksiaan villiyrttien käyttämisestä ruoanvalmistuksessa. Asiakkaat saivat muutaman reseptin tutkiskeltavakseen, ja niiden perusteella he saivat itse päättää mitä yrttejä haluaisivat kerätä. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan luonnossa eri villiyrtteihin ja keräämään niitä. Koska helle oli paahtava ja hyttyset meitä kiusasivat myrkystä huolimatta, emme metsässä viipyneet niin kauaa mitä olin alunpitäen suunnitellut. Metsäreissun jälkeen asiakkaat pääsivät tutustumaan tilamme eläimiin ja minä menin virittelemään tulia kotaamme.




Kodassa valmistimme yhdessä nokkoslettuja. Ruokailu jouduttiin siirtämään kodasta terassillemme, sillä kodassa oli niin kuuma, että hiki valui norona koko ajan (varsinkin lettujenpaistajalla). Terassilla sitten söimme nokkoslettujen kanssa puolukkahilloa ja vihersalaattia, jossa oli seassa myös villiyrttejä. Ruokajuomana oli metsälemonadea ja sitruunavettä. Jälkiruuaksi tarjoilin nokipannukahvia, keksejä ja raparperipiirakkaa.
Kaikki ruoat olivat gluteenittomia ja laktoosittomia.

Villiyrttipäivä tuntui luontevalta järjestää, eikä minulle oikeastaan tullut missään vaiheessa oloa, että kyseessä olisi näyttökoe. Sain positiivista palautetta osallistujilta ja itsellekin jäi päivästä hyvä fiilis. Kehittämisen paikka oli mm. lasten ja isännän ulkoistaminen kotoa johonkin, sillä varsinkin esikoisemme kova osallistumisenhalu aiheutti pienimuotoista säätöä välillä. Kiitos vielä kerran kaikille ihanille villiyrttipäivään osallistujille!