Uusi arki

"Syksysateet alkaa, laita kumpparit jalkaan...". Tämä Valvomon biisi soi päässäni, kun katson ikkunasta ulos kirjoittaessani tätä tekstiä. Työhuoneestamme avautuu nimittäin näkymä suoraan takapihan koivikkoomme, joka on alkanut pikkuhiljaa muuttaa väriään vihreästä keltaisen eri sävyiksi. Ilma on syksyisen tuntuinen ja sade piiskaa kattoa. Tekisi mieli käpertyä viltin alle lukemaan hyvää kirjaa ja syömään suklaata.

Vaikka olenkin opinto"vapaalla" tämän syksyn ei minulla kuitenkaan ole mahdollisuutta heittäytyä aivan laiskottelemaan. Olemme nyt opetelleet koko perheenä uudenlaista arkea minun hoitovapaani jälkeen. Lapset aloittivat päivähoidon elokuun alussa ja ovat nyt reilun kuukauden käyneet lähipäiväkodissa. Päivähoidon alkua toki helpottaa se, ettei heidän tarvitse siellä täysillä tunneilla olla, vaan pystyn heitä kotona pitämään opiskeluni ohessa mahdollisimman paljon. Opiskeluni toteutuu monimuotona, joten meillä on koulua joka toisella viikolla neljä päivää ja joka toinen viikko on etätehtävien tekemistä varten. Etäviikolla lapset ovat parina päivänä hoidossa, että saan rauhassa keskittyä etätehtävien tekemiseen. Myös mieheni säännöllisen epäsäännölliset yrittäjän työajat tuovat omia haasteitaan elämäämme ja kalenteri on kyllä meidän perheen tärkein työkalu tällä hetkellä. Onneksi meillä on hyvä tukiverkosto ja lastenhoito onnistuu välillä muutenkin kuin vain päivähoidon kautta.

 

Kesälampaamme lähtivät elokuun lopulla ja elämäämme jäi kyllä viiden ihanaisen otuksen jättämä aukko. Katse hakeutuu yhä ikkunasta koivikkoomme ja etsii lampaita. Ulos mennessä on outoa kun ei kukaan sano tervehdykseksi "bää". Toki lampaiden lähdettyä kotihommat helpottuivat, kun ei ole niin "paljon" eläimiä hoidettavana. Kanamme kokivat yllättävän takaiskun kun yksi kanoistamme joutui ilmeisesti naapurin kissan kynsiin ja menetti henkensä siinä rytäkässä. Toivoisinkin kaikkia kissanomistajia oikeasti miettimään eläimiensä pitämistä vapaana ulkona, sillä eihän tämä kissan vika ollut vaan tilaisuus teki varkaan. Jäljelle jääneet kanat olivat hyökkäyksen jälkeen hyvin arkoja pitkän aikaa, eivätkä juuri uskaltautuneet ulkoilemaan vapaana. Olemmekin ottaneet kanat tarkempaan vahtiin niiden ulkoillessa vapaana, sillä myös kanahaukka pyörii talomme ympäristössä ja on syönyt muutaman peltopyyn pihallamme. Kananpitomme muutoksista tulossa blogiin myös lähiaikoina postausta.

Opiskelujeni osalta minulla on välillä meinannut paniikki iskeä, sillä mielestäni en ole saanut tehtyä niin paljon etätehtäviä kuin olisi pitänyt ja olen jäljessä opinnoistani. Kuitenkin unohdan välillä, että minulla on opiskeluaikaa vielä jäljellä 8 kuukautta. Suurin osa kurssini opiskelijoista nimittäin on aloittanut opiskelunsa jo tämän vuoden tammikuussa ja he valmistuvat nyt joululta, mutta minullahan opiskelu jatkuu vielä ensi vuoden toukokuuhun saakka. Pohdittavana lisäksi on ollut tulevaisuus opiskelun jälkeen ja mahdolliset uudet urapolut. Nähtäväksi jää mitä seuraavat 8 kuukautta tuo tullessaan näidenkin asioiden tiimoilta.

Työssäoppiminen

En ole viime aikoina kerennyt tänne hirveästi postailla mitään, pahoittelut siitä. Olen ollut työssäoppimassa juhannuksesta alkaen paikallisella ratsastuskoululla, joten ne hetket jotka olen kotona viettänyt, olen keskittynyt perheeseeni. Niin kuin ensimäisessä blogipostauksessani kerroin, olen ollut heppatyttö nuorena. Ratsastanut ja hoitanut hevosia joka viikko silloin, mutta teini-ikäisenä ratsastus jäi ja nyt olen innostunut koulun myötä asiasta uudestaan. Tavoitteena työssäoppimiseeni minulla oli, että saisin varmuutta hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen sekä saisin kokemusta muiden ohjaamisesta myös näihin samaisiin asioihin. 

Ensimmäisenä päivänä tallin touhuja ihmetellessä tuli elävästi mieleen kuinka olin samaisella tallilla nuorempana käynyt.  Hajut, äänet ja paikat toivat muistoja mieleen menneiltä ajoilta. Innostuimme ohjaajieni kanssa myös muistelemaan välillä tallilla aikaisemmin olleita hevosia ja niiden tapoja. Sain lyhyen harjoitteluni aikana tavoitteeni kirkkaasti toteutumaan ja aika meni kuin siivillä tallilla touhutessa. Lasten ratsastusleirit toivat oman mausteensa työssäoppimiseeni kun pääsin leiriläisiä avustamaan ja ohjaamaan erinäisissä hevosiin liittyvissä tehtävissä sekä myös muissakin asioissa. Innostuin harjoitteluni myötä myös pitkästä aikaa ratsastustunnille ja siitä voimaantuneena varaamaan myös lisää tunteja seuraaville viikoille. Kerrottakoon, että heppakärpänen on puraissut minua uudestaan ja lujasti! 🐴😍

Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, hevostoimija

Viime viikko on ollut kiireinen, sillä aloitin kouluhommat, enkä sen vuoksi ole kerennyt kirjoitella blogia. Päivät ovat menneet tiukasti koulussa tallihommissa ja illat perheen parissa kotona.

Hain kouluun, sillä halusin muutosta elämääni ja myös lisätietoa luonto-alasta sekä tämän myötä mahdollisuuksia toimia itsenäisenä yrittäjänä alalla. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja minulla on virka vanhusten palveluasumisessa, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla lasten kanssa. Olen jo pitkään miettinyt uutta suuntaa koulutusasioissa ja nyt oli oikea hetki tehdä tuo suunnan muutos. Hoitovapaalla ollessani olen kerennyt miettiä mitä haluaisin isona tehdä. Liekö myös osittain jotain kolmenkympin kriisiä tämä elämänmuutos? Kouluun hain vähän sillä mentaliteetilla, että en minä sinne kuitenkaan pääse, kun ei tuo hevoskokemus niin vankkaa ole. Seuraavalla viikolla hakupapereiden laittamisesta sain jo puhelun opettajaltamme, että minut on hyväksytty koulutukseen. Koulutus on monimuotona toteutettavaa ja sinne oli jatkuva haku.

Ensimmäistä kouluviikkoani vietinkin jo viime viikolla ns. "heppaviikolla". Kyllähän tuo vähän arvelutti, miten osaa enää mitään heppahommia tai että muut ovat paljon parempia kuin minä, kun ovat aloittaneet jo tammikuussa koulutuksen. Nopeasti viikon edetessä ennakko asenteet kuitenkin karisivat ja minut otettiin lämpimästi vastaan, niin opettajien kuin opiskelijoiden taholta. Ensimmäinen kouluviikkoni aloitettiinkin heti rytinällä, sillä meidän piti suunnitella tänä keväänä valmistuvalle luonto-opiskelijaryhmälle TYHY-päivä hevosten kanssa. Saimme hyvin opiskelijakollegoideni kanssa paketoitua aamupäivän aikana seuraavan päivän suunnitelman, joka sitten vielä päivän aikana hioutui muotoonsa. Iltapäivällä meillä oli ratsastustunti, jota jännitin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ratsastustaustaahan minulta löytyy lähes kymmenen vuoden ajalta ratsastuskoulusta, mutta siitä on jo aikaa 15 vuotta. Aikuisiällä ratsastaminen on keskittynyt lähinnä islanninhevosvaelluksiin pari kertaa vuodessa ja lasten talutusratsastukseen. Ratsastustunti sujui hyvin siihen nähden, ettei satulassa oltu moneen vuoteen tehty muuta kuin matkustettu. Pohkeenväistöt ja laukka-avutkin löytyivät jostain takataskusta pienillä ratsastuksenopettajan muistutuksilla. Ensimmäisen päivän jälkeen kotiin palasi iloinen ja väsynyt nainen, joka tunsi jälleen elävänsä myös omaa elämäänsä.

Seuraavina koulupäivinämme toteutimme mm. TYHY-päivän, harjoittelimme juoksutusta ja ohjasajoa, teimme muutaman aamutallin, kävimme maastossa ratsastamassa, harjoittelimme valjastusta ja ajamista sekä ratsastimme ratsastuksenopettajan ohjauksessa maneesissa. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen olen todella onnellinen, että olen hakeutunut koulutukseen, vaikka välillä iskeekin hirveä paniikki kun moodle on täynnä tekemättömiä tehtäviä, mitä pitäisi tehdä. Koetan kuitenkin muistutella itselleni, että olen vasta aloittanut opiskelun ja aikaa opiskella on vielä vuoden verran, joten aikaa tehtävien tekoon vielä on. Onhan tämä opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen aikamoista taiteilua vielä kun lapset eivät ole hoidossa, mutta kyllä se syksyllä varmasti helpottaa kun aloitan opintovapaan ja lapset menevät päivähoitoon. Opinnoista kerron jatkossakin blogissa sekä instagramin puolella: @koivunjuurellablogi.