Viime viikko on ollut kiireinen, sillä aloitin kouluhommat, enkä sen vuoksi ole kerennyt kirjoitella blogia. Päivät ovat menneet tiukasti koulussa tallihommissa ja illat perheen parissa kotona.
Hain kouluun, sillä halusin muutosta elämääni ja myös lisätietoa luonto-alasta sekä tämän myötä mahdollisuuksia toimia itsenäisenä yrittäjänä alalla. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja minulla on virka vanhusten palveluasumisessa, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla lasten kanssa. Olen jo pitkään miettinyt uutta suuntaa koulutusasioissa ja nyt oli oikea hetki tehdä tuo suunnan muutos. Hoitovapaalla ollessani olen kerennyt miettiä mitä haluaisin isona tehdä. Liekö myös osittain jotain kolmenkympin kriisiä tämä elämänmuutos? Kouluun hain vähän sillä mentaliteetilla, että en minä sinne kuitenkaan pääse, kun ei tuo hevoskokemus niin vankkaa ole. Seuraavalla viikolla hakupapereiden laittamisesta sain jo puhelun opettajaltamme, että minut on hyväksytty koulutukseen. Koulutus on monimuotona toteutettavaa ja sinne oli jatkuva haku.
Ensimmäistä kouluviikkoani vietinkin jo viime viikolla ns. "heppaviikolla". Kyllähän tuo vähän arvelutti, miten osaa enää mitään heppahommia tai että muut ovat paljon parempia kuin minä, kun ovat aloittaneet jo tammikuussa koulutuksen. Nopeasti viikon edetessä ennakko asenteet kuitenkin karisivat ja minut otettiin lämpimästi vastaan, niin opettajien kuin opiskelijoiden taholta. Ensimmäinen kouluviikkoni aloitettiinkin heti rytinällä, sillä meidän piti suunnitella tänä keväänä valmistuvalle luonto-opiskelijaryhmälle TYHY-päivä hevosten kanssa. Saimme hyvin opiskelijakollegoideni kanssa paketoitua aamupäivän aikana seuraavan päivän suunnitelman, joka sitten vielä päivän aikana hioutui muotoonsa. Iltapäivällä meillä oli ratsastustunti, jota jännitin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ratsastustaustaahan minulta löytyy lähes kymmenen vuoden ajalta ratsastuskoulusta, mutta siitä on jo aikaa 15 vuotta. Aikuisiällä ratsastaminen on keskittynyt lähinnä islanninhevosvaelluksiin pari kertaa vuodessa ja lasten talutusratsastukseen. Ratsastustunti sujui hyvin siihen nähden, ettei satulassa oltu moneen vuoteen tehty muuta kuin matkustettu. Pohkeenväistöt ja laukka-avutkin löytyivät jostain takataskusta pienillä ratsastuksenopettajan muistutuksilla. Ensimmäisen päivän jälkeen kotiin palasi iloinen ja väsynyt nainen, joka tunsi jälleen elävänsä myös omaa elämäänsä.
Seuraavina koulupäivinämme toteutimme mm. TYHY-päivän, harjoittelimme juoksutusta ja ohjasajoa, teimme muutaman aamutallin, kävimme maastossa ratsastamassa, harjoittelimme valjastusta ja ajamista sekä ratsastimme ratsastuksenopettajan ohjauksessa maneesissa. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen olen todella onnellinen, että olen hakeutunut koulutukseen, vaikka välillä iskeekin hirveä paniikki kun moodle on täynnä tekemättömiä tehtäviä, mitä pitäisi tehdä. Koetan kuitenkin muistutella itselleni, että olen vasta aloittanut opiskelun ja aikaa opiskella on vielä vuoden verran, joten aikaa tehtävien tekoon vielä on. Onhan tämä opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen aikamoista taiteilua vielä kun lapset eivät ole hoidossa, mutta kyllä se syksyllä varmasti helpottaa kun aloitan opintovapaan ja lapset menevät päivähoitoon. Opinnoista kerron jatkossakin blogissa sekä instagramin puolella: @koivunjuurellablogi.
En ole viime aikoina kerennyt tänne hirveästi postailla mitään, pahoittelut siitä. Olen ollut työssäoppimassa juhannuksesta alkaen paikallisella ratsastuskoululla, joten ne hetket jotka olen kotona viettänyt, olen keskittynyt perheeseeni. Niin kuin ensimäisessä blogipostauksessani kerroin, olen ollut heppatyttö nuorena. Ratsastanut ja hoitanut hevosia joka viikko silloin, mutta teini-ikäisenä ratsastus jäi ja nyt olen innostunut koulun myötä asiasta uudestaan. Tavoitteena työssäoppimiseeni minulla oli, että saisin varmuutta hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen sekä saisin kokemusta muiden ohjaamisesta myös näihin samaisiin asioihin. 
