Luonnossa ohjaamisen ja maastoruokailun näyttö

Koulutukseni on näyttöihin pohjautuva eli osaaminen pitää osoittaa tietyistä kokonaisuuksista näyttöjen avulla. Vaikka en ole koulua käynytkään kuin vasta reilun kuukauden verran niin halusin jo ensimmäisiä näyttöjä suorittaa alta pois. Valitsin itselleni helpoimmat näyttöaiheet ensimmäisiksi eli luonnossa ohjaamisen ja maastoruokailun. Teemana oli villiyrtit ja niiden käyttäminen ruoanvalmistuksessa. Asiakkaikseni pyysin ystäviä ja sukulaisia. Näytön järjestin tässä meidän pientilalla ja isäntäkin sai kotamme melkein valmiiksi sisäpuolelta ennen h-hetkeä. Kotamme on siis ollut tontilla jo kyllä ennen kuin tilan ostimme, mutta siellä ei ollut penkkejä ja se oli aika ankea sisäpuolelta. Tämän vuoksi sitä ei hirveämmin ole tullut tässä vajaan viiden vuoden aikana käytettyä. Kodasta ja sen remontista voisin kirjoitella oman postauksen blogiin myöhemmin, niin päästään itse aiheeseen eli näyttööni.

Asiakkaiden saavuttua tilallemme nostimme alkumaljoiksi metsälemonadea, jonka olin edellisenä päivänä valmistanut kuusenkerkistä ja pullottanut. Nautiskelimme rauhassa alkumaljat ja sen jälkeen pidin lyhyen esittelyn eri villiyrteistä ja niiden käyttämisestä. Kyselin samalla asiakkailta heidän omia kokemuksiaan villiyrttien käyttämisestä ruoanvalmistuksessa. Asiakkaat saivat muutaman reseptin tutkiskeltavakseen, ja niiden perusteella he saivat itse päättää mitä yrttejä haluaisivat kerätä. Tämän jälkeen lähdimme tutustumaan luonnossa eri villiyrtteihin ja keräämään niitä. Koska helle oli paahtava ja hyttyset meitä kiusasivat myrkystä huolimatta, emme metsässä viipyneet niin kauaa mitä olin alunpitäen suunnitellut. Metsäreissun jälkeen asiakkaat pääsivät tutustumaan tilamme eläimiin ja minä menin virittelemään tulia kotaamme.




Kodassa valmistimme yhdessä nokkoslettuja. Ruokailu jouduttiin siirtämään kodasta terassillemme, sillä kodassa oli niin kuuma, että hiki valui norona koko ajan (varsinkin lettujenpaistajalla). Terassilla sitten söimme nokkoslettujen kanssa puolukkahilloa ja vihersalaattia, jossa oli seassa myös villiyrttejä. Ruokajuomana oli metsälemonadea ja sitruunavettä. Jälkiruuaksi tarjoilin nokipannukahvia, keksejä ja raparperipiirakkaa.
Kaikki ruoat olivat gluteenittomia ja laktoosittomia.

Villiyrttipäivä tuntui luontevalta järjestää, eikä minulle oikeastaan tullut missään vaiheessa oloa, että kyseessä olisi näyttökoe. Sain positiivista palautetta osallistujilta ja itsellekin jäi päivästä hyvä fiilis. Kehittämisen paikka oli mm. lasten ja isännän ulkoistaminen kotoa johonkin, sillä varsinkin esikoisemme kova osallistumisenhalu aiheutti pienimuotoista säätöä välillä. Kiitos vielä kerran kaikille ihanille villiyrttipäivään osallistujille!

Luonto- ja ympäristöalan perustutkinto, hevostoimija

Viime viikko on ollut kiireinen, sillä aloitin kouluhommat, enkä sen vuoksi ole kerennyt kirjoitella blogia. Päivät ovat menneet tiukasti koulussa tallihommissa ja illat perheen parissa kotona.

Hain kouluun, sillä halusin muutosta elämääni ja myös lisätietoa luonto-alasta sekä tämän myötä mahdollisuuksia toimia itsenäisenä yrittäjänä alalla. Olen koulutukseltani lähihoitaja ja minulla on virka vanhusten palveluasumisessa, josta olen tällä hetkellä hoitovapaalla lasten kanssa. Olen jo pitkään miettinyt uutta suuntaa koulutusasioissa ja nyt oli oikea hetki tehdä tuo suunnan muutos. Hoitovapaalla ollessani olen kerennyt miettiä mitä haluaisin isona tehdä. Liekö myös osittain jotain kolmenkympin kriisiä tämä elämänmuutos? Kouluun hain vähän sillä mentaliteetilla, että en minä sinne kuitenkaan pääse, kun ei tuo hevoskokemus niin vankkaa ole. Seuraavalla viikolla hakupapereiden laittamisesta sain jo puhelun opettajaltamme, että minut on hyväksytty koulutukseen. Koulutus on monimuotona toteutettavaa ja sinne oli jatkuva haku.

Ensimmäistä kouluviikkoani vietinkin jo viime viikolla ns. "heppaviikolla". Kyllähän tuo vähän arvelutti, miten osaa enää mitään heppahommia tai että muut ovat paljon parempia kuin minä, kun ovat aloittaneet jo tammikuussa koulutuksen. Nopeasti viikon edetessä ennakko asenteet kuitenkin karisivat ja minut otettiin lämpimästi vastaan, niin opettajien kuin opiskelijoiden taholta. Ensimmäinen kouluviikkoni aloitettiinkin heti rytinällä, sillä meidän piti suunnitella tänä keväänä valmistuvalle luonto-opiskelijaryhmälle TYHY-päivä hevosten kanssa. Saimme hyvin opiskelijakollegoideni kanssa paketoitua aamupäivän aikana seuraavan päivän suunnitelman, joka sitten vielä päivän aikana hioutui muotoonsa. Iltapäivällä meillä oli ratsastustunti, jota jännitin enemmän kuin olisi ollut tarpeen. Ratsastustaustaahan minulta löytyy lähes kymmenen vuoden ajalta ratsastuskoulusta, mutta siitä on jo aikaa 15 vuotta. Aikuisiällä ratsastaminen on keskittynyt lähinnä islanninhevosvaelluksiin pari kertaa vuodessa ja lasten talutusratsastukseen. Ratsastustunti sujui hyvin siihen nähden, ettei satulassa oltu moneen vuoteen tehty muuta kuin matkustettu. Pohkeenväistöt ja laukka-avutkin löytyivät jostain takataskusta pienillä ratsastuksenopettajan muistutuksilla. Ensimmäisen päivän jälkeen kotiin palasi iloinen ja väsynyt nainen, joka tunsi jälleen elävänsä myös omaa elämäänsä.

Seuraavina koulupäivinämme toteutimme mm. TYHY-päivän, harjoittelimme juoksutusta ja ohjasajoa, teimme muutaman aamutallin, kävimme maastossa ratsastamassa, harjoittelimme valjastusta ja ajamista sekä ratsastimme ratsastuksenopettajan ohjauksessa maneesissa. Ensimmäisen kouluviikon jälkeen olen todella onnellinen, että olen hakeutunut koulutukseen, vaikka välillä iskeekin hirveä paniikki kun moodle on täynnä tekemättömiä tehtäviä, mitä pitäisi tehdä. Koetan kuitenkin muistutella itselleni, että olen vasta aloittanut opiskelun ja aikaa opiskella on vielä vuoden verran, joten aikaa tehtävien tekoon vielä on. Onhan tämä opiskelun ja perhe-elämän yhdistäminen aikamoista taiteilua vielä kun lapset eivät ole hoidossa, mutta kyllä se syksyllä varmasti helpottaa kun aloitan opintovapaan ja lapset menevät päivähoitoon. Opinnoista kerron jatkossakin blogissa sekä instagramin puolella: @koivunjuurellablogi.