Kesälampaat saapuivat

Saimme vihdoin ja viimein lammasaidat valmiiksi! Edellisinä iltoina ennen lampaiden tuloa tukimme vielä ojankohtia aidasta ja varmistimme muutenkin, että aidat ovat tarpeeksi tiukalla. Traktoriportistamme jäi vielä salpa uupumaan, joten se laitettiin rautalangalla kiinni ja toinen pienempi huoltoportti tehdään kun keretään. Siihen asti hypitään aidan yli :). Mieheni kyhäili ensimmäisenä iltana lampaiden saavuttua vielä pienen katoksen nuolukivelle ja kivennäisille.

Mutta siis itse lampaisiin. Monien mutkien jälkeen lampaat saatiin vuokralle kesäksi ystävämme yhtiökumppanin kautta ja kävimme katsomassa lampaita etukäteen niiden kotilampolassaan. Lampaiden omistaja hoiti kuntoon eläintenpitopaikkatunnusasiat ja lupasi kuljettaa lampaat meille kotiin. Niinpä viikko sitten torstaina lampaat saapuivat meitä ilahduttamaan kesän ajaksi. Oli hienoa katseltavaa, kun lammaskoira paimensi lampaat siististi peräkärryn kyydistä suoraan aitaukseen. Tuli ihan mieleen vanhat kunnon Babe-possu -elokuvat. En ole ikinä itse livenä nähnyt, kun koira paimentaa lampaita, ja on se vaan niin upeaa katseltavaa. Kirjoittelimme lampaiden omistajan kanssa vielä sopimuspaperit ja hänen lähtönsä jälkeen jäimme ihmettelemään noita hauskoja otuksia. Sovimme omistajan kanssa, että voimme ottaa häneen yhteyttä kesän aikana jos tulee jotain kysyttävää lampaiden hoidosta tai muita pulmia lampaisiin liittyen.

Lelli, Munkki, Mimmu, Ruukki ja Restiina: viisi ihanaista uuhta. Lelli on ollut alusta lähtien nimensä veroinen lellikki. Aina kerjäämässä rapsutuksia ja todella sosiaalinen tapaus.  Hän aivan selvästi nauttii, kun saa huomiota. Lelli on selkeästi johtajalammas ja hän on myös vanhin laumasta. Munkki oli myös alusta asti kiinnostunut ihmisistä ja antoi silitellä itseään. Munkki tykkää todella paljon meidän reilun vuoden ikäisestä taaperosta ja heillä onkin ihana yhteys keskenään. Muut kolme olivat alussa varautuneempia, eivätkä tuleet lähelle ollenkaan. On hienoa kuitenkin huomata, miten ne ovat tässä viikon aikana alkaneet luottamaan jo ihmisiin ja tulemaan välillä hieman rapsuteltaviksikin. Yksi vanhemmista uuhista, Mimmu, ei kuitenkaan ole sosiaalinen tapaus, vaan mieluummin välttää ihmisiä. Hän pysyttelee aina tarpeeksi etäällä, ettei kukaan saa vaan häneen koskea. Tässä meillä onkin haastetta kesälle, että saadaan Mimmukin kesyyntymään. Aika näyttää, mutta voihan olla, ettei hän vain ole vaan ihmisrakas lammas.

Kaikki viisi kesälammastamme ovat suomenlampaita.  Kaksi nuorinta ovat syntyneet tänä vuonna tammikuussa ja maaliskuussa. Lampaat ovat valloittaneet omilla ihanilla persoonillaan koko meidän perheen. Jopa mieheni, joka oli hieman skeptinen koko lammasasian suhteen on aivan myyty. Saa nähdä, kun kesä alkaa kääntyä syksyksi ja lampaista on aika luopua, kuinka tiukille se ottaa itse kullekin. Mutta nautitaan nyt ensin tästä kesästä ja ihanista lampaista.

Lammasaitojen rakentaminen

Lammasaidat: minkälaiset pitää olla, mistä niitä saa ja kaikista tärkein kysymys paljonko ne maksaa? Tämmöisiä kysymyksiä pyörittelin mielessäni kun ajatus lampaiden hankkimisesta kesäksi virisi. Äkkiä kuitenkin huomasimme mieheni kanssa, että talomme tonttia ympäröivä aita, jonka entiset omistajat olivat rakentaneet koirille aidaksi, osoittautuikin lammasaidaksi. Aita vaan oli laitettu kahteen tasoon koiria varten. Lampailla käytetään yleensä verkkoaitaa (jossa alimmat silmät ovat pienempiä) tai sähköpaimenta. Verkkoaitaa käytetään paikoissa, joissa aidan pitävyyteen tulee pystyä luottamaan. Tämä valinta tehtiin siis myös naapureita ajatellen, etteivät lampaamme karkaile niin helposti naapurien kukkapenkkeihin tai tielle. Lampaille tarkoitettu alue on meillä n. 1 ha kokoinen ja aitaamme uloimman kehän verkkoaidalla ja jaamme sen pienempiin lohkoihin paimenlangalla. Näin saamme lampaat tehokkaammin hyödyntämään koko alan, ennen kuin osa alueista kasvaa liian pitkiksi ja korsiintuu.

Aloitimme lammasaidan rakentamisen siis entisten aitojen purkamisella, joka osoittautui hikiseksi ja aikaa vieväksi puuhaksi. Osa aidoista oli kasvanut kiinni puihin tai puut olivat kasvaneet läpi aitojen raoista. Joissain paikoissa puutolpat olivat niin lahoja, että ne kaatuilivat kun irrotimme aspeja tolpista tai aspit olivat niin tiukassa kiinni, että sai tehdä hartiavoimin töitä, jotta ne lähtivät irti. Viime viikkojen aikana on siis hikeä valutettu. Pikkuapurimme osallistuivat tietenkin myös aidan purkuun, pienempi keikkuen usein kantorepussa selässäni. Purimme myös vanhan portin, joka johti pihaamme ja ajattelimme käyttää sitä lammasaitauksen porttina jatkossa (pienellä entrauksella tosin). Aitojen teon aloitimme vappua edeltävällä viikolla ja jatkoa olisi luvassa tulevana viikonloppuna kun saamme useamman ihmisen voimin aitoja pystyyn sekä lapsille hoitajan. Lasten kanssa muutamana iltana aitoja tehneenä todettakoon, ettei se kovin nopeaa heidän kanssaan ole.

Mainittakoon vielä, että lampaiden hankintaan tulikin muutama mutka matkaan, mutta koska aidan tekoa edelleen jatketaan on meillä vahva usko siihen, että lampaita meille ensi kesäksi tulee pusikoita raivaamaan.

Lampaat

Kuvan lampaat Punkaharjulta vuonna 2017

Ensimmäisenä vuotena, kun olimme ostaneet tilan, tätini ehdotti, että ottaisimme häneltä lampaita koivikkomme pohjaa raivaamaan kesäksi. Asia kuitenkin jäi silloin, sillä esikoisemme oli juuri syntynyt ja elämään ei mahtunut muuta kuin vauvanhoitoa. Ajatus heräsi uudelleen viime kesänä kun kanojen hoito sujui hyvin. Mieheni ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle, sillä hän kuvitteli lampaiden tuhoavan luontaisesti kasvavat kuusentaimemme koivikosta. Käytyämme asiasta tiukan keskustelun ja hankittuani lisää tietoa lampaista, mieheni suostui siihen, että voisimme kokeilla ensi kesänä lampaiden pitoa. Otin siis puhelun jälleen tädilleni ja hänen kauttaan saimme lisää tietoa lampaista ja niiden kesälaidunnuksesta. Tädilläni ei lampaita tällä hetkellä ollut kuin 7 kpl, kun eivät olleet karitsoita teettäneet tänä vuonna. Sain kuitenkin sitä kautta kontaktin henkilöstä, jolla lampaita olisi mahdollisesti antaa meille kesäksi hoitoon.

Soittelin lampaiden pitäjälle, joka kertoi, että heiltä liikenisi lampaita meille kesälaitumelle. Tarjolla olisi mahdollisesti pässejä tai uuhia ja karitsoita. Sosiaalisuus on tärkein lammasta määrittävä piirre. Laumassa kaikki syövät, juovat, liikkuvat ja lepäävät samaan aikaan. Yksin jäädessään lammas stressaantuu. Luontaisten lammaslaumojen vähimmäiskoko on neljästä viiteen eläintä. Nähtäväksi siis jää minkälaisella kokoonpanolla lampaita meille kesäksi saapuu.