Kesälampaat saapuivat

Saimme vihdoin ja viimein lammasaidat valmiiksi! Edellisinä iltoina ennen lampaiden tuloa tukimme vielä ojankohtia aidasta ja varmistimme muutenkin, että aidat ovat tarpeeksi tiukalla. Traktoriportistamme jäi vielä salpa uupumaan, joten se laitettiin rautalangalla kiinni ja toinen pienempi huoltoportti tehdään kun keretään. Siihen asti hypitään aidan yli :). Mieheni kyhäili ensimmäisenä iltana lampaiden saavuttua vielä pienen katoksen nuolukivelle ja kivennäisille.

Mutta siis itse lampaisiin. Monien mutkien jälkeen lampaat saatiin vuokralle kesäksi ystävämme yhtiökumppanin kautta ja kävimme katsomassa lampaita etukäteen niiden kotilampolassaan. Lampaiden omistaja hoiti kuntoon eläintenpitopaikkatunnusasiat ja lupasi kuljettaa lampaat meille kotiin. Niinpä viikko sitten torstaina lampaat saapuivat meitä ilahduttamaan kesän ajaksi. Oli hienoa katseltavaa, kun lammaskoira paimensi lampaat siististi peräkärryn kyydistä suoraan aitaukseen. Tuli ihan mieleen vanhat kunnon Babe-possu -elokuvat. En ole ikinä itse livenä nähnyt, kun koira paimentaa lampaita, ja on se vaan niin upeaa katseltavaa. Kirjoittelimme lampaiden omistajan kanssa vielä sopimuspaperit ja hänen lähtönsä jälkeen jäimme ihmettelemään noita hauskoja otuksia. Sovimme omistajan kanssa, että voimme ottaa häneen yhteyttä kesän aikana jos tulee jotain kysyttävää lampaiden hoidosta tai muita pulmia lampaisiin liittyen.

Lelli, Munkki, Mimmu, Ruukki ja Restiina: viisi ihanaista uuhta. Lelli on ollut alusta lähtien nimensä veroinen lellikki. Aina kerjäämässä rapsutuksia ja todella sosiaalinen tapaus.  Hän aivan selvästi nauttii, kun saa huomiota. Lelli on selkeästi johtajalammas ja hän on myös vanhin laumasta. Munkki oli myös alusta asti kiinnostunut ihmisistä ja antoi silitellä itseään. Munkki tykkää todella paljon meidän reilun vuoden ikäisestä taaperosta ja heillä onkin ihana yhteys keskenään. Muut kolme olivat alussa varautuneempia, eivätkä tuleet lähelle ollenkaan. On hienoa kuitenkin huomata, miten ne ovat tässä viikon aikana alkaneet luottamaan jo ihmisiin ja tulemaan välillä hieman rapsuteltaviksikin. Yksi vanhemmista uuhista, Mimmu, ei kuitenkaan ole sosiaalinen tapaus, vaan mieluummin välttää ihmisiä. Hän pysyttelee aina tarpeeksi etäällä, ettei kukaan saa vaan häneen koskea. Tässä meillä onkin haastetta kesälle, että saadaan Mimmukin kesyyntymään. Aika näyttää, mutta voihan olla, ettei hän vain ole vaan ihmisrakas lammas.

Kaikki viisi kesälammastamme ovat suomenlampaita.  Kaksi nuorinta ovat syntyneet tänä vuonna tammikuussa ja maaliskuussa. Lampaat ovat valloittaneet omilla ihanilla persoonillaan koko meidän perheen. Jopa mieheni, joka oli hieman skeptinen koko lammasasian suhteen on aivan myyty. Saa nähdä, kun kesä alkaa kääntyä syksyksi ja lampaista on aika luopua, kuinka tiukille se ottaa itse kullekin. Mutta nautitaan nyt ensin tästä kesästä ja ihanista lampaista.