Perheelläni oli tapana mennä aina juhannukseksi mökille, kun olin lapsi. Juhannus oli yksi odotetuimmista kesän tapahtumista, sillä mökille tulivat yleensä myös kaikki äidinpuolen serkkuni ja leikkikavereita riitti. Ennen kuin vanhempani ostivat oman mökin olimme aina isovanhempieni mökillä koko suvun voimin juhannusta viettämässä. Vielä oman mökin ostettuammekin vietimme juhannusta aina puoliksi meidän mökillä ja puoliksi isovanhempieni mökillä.
Perinteisiin kuului juhannusaamuna lähteä lähimpään kirkonkylään ostoksille ja jäätelölle. Kylältä palattuamme uimme, söimme lounasta ja lepäsimme hetken ennen illan koitoksia. Päivälevon jälkeen oli aina ohjelmana aarteen etsintä, joka perinteiden mukaan löytyi usein suuren mäen päältä "aarrekiven" juuresta. Joinain vuosina tosin aikuiset olivat piilottaneet "aarteen" myös läheiseen saareen tai aivan väärän kiven juureen (aarteen viejä ei ollut löytänyt kiveä). Aarteeksi meille lapsille oli aina jonkinlaiset herkkupussit. Juhannuksen perinteisiin kuului myös erilaiset juhannuskilpailut. Suku jaettiin joukkueisiin (milloin milläkin menetelmällä) ja joskus joukkuejaosta saatiin aikaiseksi leikkimielistä suukopua, kun ne eivät kaikkien mieleen olleet. Kilpailussa oli eri lajeja, jossa jokainen osallistui kaikkiin lajeihin. Eniten pisteitä saanut joukkue voitti kilpailun. Lajit vaihtelivat vuosittain. Tässä muutamia esimerkkejä lajeista: petankki, tikanheitto, ilmakivääriammunta, lentopallo, uinti, surffilaudalla melonta ja Trivial Pursuit. Kilpailut kestivät koko illan ja jatkuivat aina kokkoon saakka. Joka vuosi meillä ei kokkoa ollut, mutta useampana vuonna muistan kokon loimotusta katsoneeni. Keräsimme myös joinain vuosina serkkujeni kanssa kukkia tyynyn alle ja teimme näin juhannustaikoja.
Omat lapsuuteni juhannukset ovat olleet minulle tärkeitä ja haluaisin löytää sen oman perinteen, jota noudattaisimme omien lasteni kanssa. Tähän mennessä olemme viettäneet juhannusta vähän milloin missäkin, yleensä kuitenkin veden äärellä. Tänä vuonna tähän tulee kuitenkin poikkeus, sillä äiti ja isi kaipaavat nyt jotain omaa ja päätimme hetkeksi irroittautua tästä tärkeästä tehtävästä. Lähdemme läheiselle tanssilavalle ysäribileisiin ja lapset menevät maalle isovanhempien luokse hoitoon :)
Ehkäpä meille vielä kuitenkin rakentuisi perheenä jokin yhteinen juhannusperinne, jota omat lapseni saisivat muistella sitten aikuisena, kuten minä nyt.
HYVÄÄ JUHANNUSTA KAIKILLE!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti