Suuntana omavaraisuus -sarja: Raha

 Suuntana omavaraisuus - sarjan ensimmäinen virallinen postaukseni lähtee nyt tulille. Eli joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina, mukana olevat bloggaajat julkaisevat blogeissaan omavaraisuutta käsittelevän kirjoituksen ja linkittävät loppuun kaikki muut mukana olevat blogit. Yleensä on jokin yhteinen aihe, josta jokainen kirjoittaa omasta näkökulmastaan. Tässä kuussa aiheena on raha omavaraistelussa. Tässä linkki omavaraisuus-sarjan "äidin" ja "isän" blogiin, jossa pääset tutustumaan paremmin mikä on homman nimi: Tsajut ja Korkeala

Aloitan tämänkertaisen postaukseni esittelemällä itseni vielä. Eli olen kahden lapsen äiti ja lähihoitaja, joka opiskelee tällä hetkellä luonto-ohjaajaksi (hevostoimijan suuntautuminen). Mukana menossa on myös mieheni, joka tekee metsurin töitä omassa yrityksessään. Ostimme pientilamme vuonna 2014, ennen lasten syntymää.  Tilamme on aikanaan sotien jälkeen annettu Karjalan evakoille ns. kylmänä tilana, eli he ovat raivanneet tänne alusta asti kaiken itse. Kylmä tila oli vuonna 1945 säädetyn maanhankintalain mukainen asutustila, jolla ei ollut kunnollisia rakennuksia. Jos haluat lukea enemmän tilastamme niin siihen löytyy oman postauksensa täältä. Asumme kasvuvyöhykkeellä III.

Omavaraisuudesta kiinnostuin heti ensimmäisinä vuosina tilamme ostettuamme ja aloin haaveilla omasta kasvimaasta. Kasvatuslaatikot laitettiinkin heti seuraavana vuonna tilan ostamisesta pihaan ja siellä kasvatan itse erilaisia vihanneksia ja yrttejä kesäisin. Innostuimme mieheni kanssa pari vuotta sitten myös hankkimaan kesäkanoja, joiden munia syömme itse. Kana innostus ei tietenkään jäänyt pelkkiin kesäkanoihin, vaan kanat asuvat meillä nykyään ympärivuotisesti. Kanoista ja niiden osalta omavaraisuussuunnitelmistani voi lukea tästä. Muniahan tilaltamme riittää myös myyntiin, joten yli omavaraisuudenkin tässä "harrastuksessa" on jo menty. Kesälampaita meillä oli myös viime kesänä ja harkinnassa olisi ottaa ensi kesäksi omia lampaita, joiden villaa ja lihaa saisi hyödynnettyä omaan käyttöön. Talomme lämpeää puulla ja senkin suhteen olemme omavaraisia kun saamme puun omasta metsästä.



Haaveenani olisi kasvihuone, jossa voisin kasvattaa myös kylmänarkoja vihanneksia ja hedelmiä sekä enenevissä määrin olla omavaraisempi kaikessa ruuan tuotannossa.

Mutta sitten asiaan raha. Raha on tärkeä osa arkea, sillä se helpottaa huomattavasti elämää. Opintojeni aikana olen jälleen päässyt siihen fiilikseen kun rahaa ei hirveämmin ole ja se mitä on menee nopeammin kuin kerkeää tilille kilahtaa. Harkitsen tarkkaan kaupassa mitä ostan ja onko minulla oikeasti tarvetta ostaa tätä tuotetta. Kuitenkin perheessämme on tietyt arvot, jonka perusteella esimerkiksi ruokaa ostetaan: suosi suomalaista ja lähituotteita/tuottajia. Vaikkakin tiedän, ettei nämä tuotteet ole aina sieltä edullisimmasta päästä, niin silti valitsen mielummin antavani vähän roposeni lähialueen tuottajille kuin tukevani jotain isoa ketjuyritystä, jonka rahat uppoavat ulkomaille.

 
Pystyykö omavaraistelemalla vähentämään rahan kulutusta? Ehkä, mutta se vaatii enemmän omaa työpanosta. Itse otan tänä vuonna raha-asiat huomioon tarkemmin omavaraistelussa. Aion kokeilla kasvattaa itse avomaankurkun ja kesäkurpitsan taimet, kun aiempina vuosina olen ne ostanut aina kaupasta. Meinasin kokeilla myös uusia lajeja, sillä olen havainnut, ettei lavakauluksellinen tilliä tai persiljaa mene pakkaseen saakka. Kananmunien suhteen ei tarvitse raha-asioita miettiä, sillä olemme täysin omavaraisia niiden suhteen (kunnes rouvat päättävät lysähtää hautomaan). Villiyrttejä aion myös kerätä enemmän tulevana kautena, sillä tänä vuonna ne pääsivät loppumaan kesken aivan liian aikaisin. Nokkosletut nimittäin ovat lastemme herkkua ja niissä on todella hyvä rautapitoisuus kasvikunnan tuotteeksi. Kaikki naispuoliset perheenjäsenemme kun ovat kärsineet raudanpuutteesta, niin saadaan myös raudanlähteitä omasta takaa, eikä tarvitse aina ostaa apteekista. Kotivaralehmää en sentään vielä ole hankkimassa, vaikka jotkut omavaraistelijat jo sitä suunnittelevatkin. Mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan (ensi vuonna pihassa varmaan se lehmäkin).









Miten sinä pystyisit vähentämään rahankulutustasi omavaraistelemalla?












Linkit muiden bloggaajien teksteihin:

Urban Farming
Tsajut
Puutarhahetki 
Sorakukka
Metsäläisten elämää
Korkeala
Stellan kolmas luonto
Rakkautta ja maan antimia
Oma tupa, tontti ja lupa
Sarin Puutarhat
Laura eli Javis
Rouva Yrttinen 
Harmaa Torppa