Jäähyväiset Koivun Lumolle

Kuluva talvi on ollut luopumisen aikaa. Luopumista omista haaveista, omasta entisestä elämästä ja ennen kaikkea luopumista yrittäjyydestä. Yrittäjyydestä kokonaan luopuminen on ollut minulle kova pala ja olen asiaa työstänyt usean kuukauden ajan sairastumisestani lähtien. Miten saada homma kunnialla päätökseen, vaikka itse on sairaslomalla ja miten voimavarat riittävät kaikkien tarvittavien järjestelyiden sekä paperinpyörittelyn rumbaan. Yritystoiminnan päättäminen tarkoittaa kuitenkin yhden haaveen ja tärkeän kokonaisuuden päättymistä elämässä. Kuitenkin kuten viime keväänä jo kirjoitin, ajat ovat olleet vaikeat yrittäjänä taloudellisesti, eikä helpotusta ole ainakaan vielä hetkeen näköpiirissä. Lisäksi nämä terveyshaasteet ovat asettaneet minut uuden eteen tarkastelemaan myös asiaa oman hyvinvoinnin näkökulmasta. 

Kun julkaisin maaliskuun alussa somessa postauksen yritystoiminnan lopettamisesta asia tuntui kovin lopulliselta ja kamalalta. Nyt kun sen päätöksen kanssa on elänyt muutaman viikon olo on lähinnä helpottunut. Olen saanut tämän kaiken sairastelun keskellä jotain aikaiseksi ja tehnyt isoja päätöksiä elämässäni. Koivun Lumo siirtyy pöytälaatikkoon maaliskuun lopussa ja jos joskus elämässä tulee olo, että toimintaa haluaa vielä jatkaa, se onnistuu samalla nimellä. 

Tämän 3,5-vuoden yrittäjyys on opettanut minulle paljon uusia asioita, enkä missään nimessä kadu, että tälle polulle tuli lähdettyä. Palkkatyössä käyvän ihmisen on joskus hankala ymmärtää mistä yrityksen palvelujen hinnat koostuvat ja usein puhutaan, että "onpa kallista". Siitä summasta kuitenkin minkä sinä maksat yritykselle, yrittäjä tilittää arvonlisäveron verottajalle, maksaa mahdolliset vuokrakulut, sähkölaskut, vesilaskut, vakuutukset, eläinten kulut jne... Tämän kaiken jälkeen yrittäjän pitäisi vielä saada palkka itselleen tuosta asiakkaan maksamasta summasta. Tästä syystä arvostan todella paljon itse niitä ketkä yrittäjänä jaksavat vuodesta toiseen painaa töitä ja hankkivat sillä elantonsa. 

Moni on kysynyt mitä eläimille tapahtuu yritystoiminnan lopettamisen myötä. En osaisi enää kuvitella elämää ilman eläimiämme. Ne ovat aina olleet meidän perheelle myös tärkeitä perheenjäseniä, eivätkä vain yritystoiminnan tulonlähteitä. Tämän vuoksi pidämme edelleen pihassamme ponit, kanat sekä muutaman kanin. Osa kaneistamme etsii uutta kotia, joten jos haaveena on oma kaninaaras, niin otathan yhteyttä :) 

Takapihan koivikkoa katsellessa tulee onnellinen olo. Onnellisuus siitä, että on saanut tehdä tärkeää ja merkityksellistä työtä eläinten ja luonnon parissa, edistäen ihmisten hyvinvointia ja terveyttä. Kiitän kaikkia Koivun Lumossa vierailleita asiakkaitamme, yhteistyökumppaneitamme, työntekijöitämme ja harjoittelijoitamme sekä erityisesti omaa lähipiiriäni. Ilman teitä ei olisi ollut Koivun Lumoakaan! Kiitos yhteisestä matkasta, jonka olen saanut kulkea yrittäjän taipaleella teidän kanssanne <3

Ihanaa kevään odotusta!

Terkuin, 

Kaisu

P.s. Blogin kirjoittelua jatkan edelleen, mutta blogi palaa juurilleen kertomaan perheemme elämästä maatilalla eläinten ja luonnon parissa sekä omavaraisemmasta elämästä. Elämäämme pystyt edelleen seuraamaan Instagramissa @koivunjuurellablogi

FND eli Functional Neurological Disorder

Onko sinulla jokin psyykkinen sairaus? 

Onko sinulla lääkitystä siihen?

Koskeeko sinulla johonkin?

Miten voit olla tänään kävelevä ja huomenna pyörätuolissa?

Näihin kysymyksiin olen saanut viime viikkoina vastailla. Sairauteni on vielä usein lääkäreidenkin keskuudessa tunnistamaton ja sen vuoksi en ihmettele, ettei monikaan ymmärrä mitä se tarkoittaa. Itse olen myös hankkinut tietoa sairaudestani netin välityksellä, lääkärin lisäksi. Sivustolta toiminnalliset.fi löytyy hyvin tietoa sairaudesta. Olen onnellinen, sillä neurologini on aiheen spesialisteja Suomessa ja hän osasi hyvin kuvailla sairautta minulle.

Kuvittele, että aivot ovat kuin tietokone. Kovalevy on kunnossa, mutta softa ei toimi. Tämä on minun aivojen tilanne. Aivoissani ei siis ole varsinaista elimellistä vikaa, mutta väärät aivoalueet aktivoituvat tehdessäni asioita, normaliin aivotoimintaan verrattuna. Kysymys ei siis ole psyykkisestä sairaudesta, vaan aivojen toiminnallisesta häiriöstä. Toki ihminen on psyko-fyysinen kokonaisuus ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Aivoni eivät siis ymmärrä, että jalkani toimivat. Ne täytyy opettaa uudestaan käyttämään oikeita lihaksia. 

Kipuja?

Olen koko kuluneen syksyn ajan kärsinyt oudoista rannekivuista, joita tutkittiin rannekanaoireyhtymänä. Kivuille ei kuitenkaan löydetty syytä ja ne ovat tulleet ja menneet miten sattuu. Kivut ovat olleet sairauteni ensi merkkejä. Merkkejä siitä, että tulisi hidastaa. Hidastinhan minä, mutta vasta kun jaloista hävisi kävelykyky. Aivoni siis käytännössä pakottivat minut lepäämään. Olen huomannut, että jos rasitan itseäni liikaa erilaisia kipuja alkaa jälleen ilmetä eri puolella kehoa ja näihin kipuihin ei meinaa peruslääkkeet auttaakaan. 

Kävelevä vs. rollaattori vs. pyörätuoli?

Tänään kykenen kävelemään ilman apuvälineitä. Huomenna näät minut kaupassa pyörätuolilla. Miksi käytän apuvälineitä, jos pystyn kävelemään? Jaksan kotona jo sisällä kulkea pääsääntöisesti ilman apuvälineitä. Iltaisin voimat voivat olla kuitenkin vähissä ja tällöin turvaudun rollaattoriin, niin tasapainoni on parempi. Kaupassa on usein pitkät käytävät ja muita ihmisiä. Kävelyni ilman apuvälineitä on nykivää ja näyttää välillä siltä, kuin olisin humalassa. Sosiaalinen paine ja kuormitus aiheuttavat lisää nykimistä ja haasteita kävelyyn. Tiedän, ettei pitäisi miettiä mitä muut ajattelevat, mutta huomaan sen vaikuttavan. Näiden tekijöiden vuoksi minun on helpompaa vielä käyttää pitkien matkojen kulkemiseen pyörätuolia. 

Aivoni väsyvät eri tavalla, kuin ennen, jo pienestäkin kuormituksesta. Tätä sairautta ei vain jumppaamalla saada pois. Lepoa täytyy olla, jotta aivot saavat palautua rasituksesta. Tässä on vielä itsellä opettelemista minkä verran on sopivasti tekemistä yhdelle päivälle, ettei seuraava mene kokonaan nukkuessa ja levätessä. 

Positiivista on se, että joka päivä jaksaa hieman enemmän ja kävelykin on jo ruennut paremmin sujumaan. 

Toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta ja pitäkää itsestänne huolta, sillä kaikilla meillä on vain yksi elämä ❤️

Terkuin,

Kaisu

Vielä elossa oon

 "Joku voimas vei, vaik sä huusit ei, tää on Hulluuden Highway" -laulaa HalooHelsinki kappaleessaan.

Tilanne on siis se, että makasin viisi päivää Kuopion Yliopistollisen sairaalan neurologian osastolla ja kotiuduin sieltä torstaina mukanani rollaattori ja pyörätuoli.  Jaloissani on halvausoireita ja käveleminen onnistuu lyhyitä matkoja rollaattoriin tukeutuen. Diagnoosina FND eli neurologinen toiminnallinen häiriö. 

Mutta elossa ollaan. Se on pääasia, eikö niin? Välillä synkät ajatukset valtaavat mielen. Kuinka kauan kestää toipuminen? Milloin pääsen jälleen yksin ulos, ilman apuvälineitä, ilman saattajaa? Milloin pystyn tekemään jälleen töitä? Ihmiselle joka on tottunut toimimaan itsenäisesti, muiden avun varassa oleminen kamalaa. Ei kehtaa pyytää apua tai jos kehtaa, ärsyttää silti kun ei itse pysty. 

Miten eläimet pärjäävät ilman emäntää?  Hyvin on isäntä osannut heidät hoitaa ja ruokkia. Välillä hän on saanut myös muita apukäsiä, ettei ihan yksin ole tarvinnut kaikkea hoidella. Ponit ovat päässeet liikkumaan ihanien Idan, Viivin ja Lauran toimesta tällä viikolla ja niillä onkin ollut superpaljon energiaa päästeltävänä vapaiden jälkeen. Olen onnellinen, että ympäriltäni löytyy ihmisiä, jotka hädän hetkellä auttavat ja järjestävät asiat kotona, kun olen itse pois pelistä. 

Yrittäjänä on myös pitänyt pohtia kuinka loppuvuoden asiakasvaraukset saadaan jollain tavalla maaliin ja valitettavasti osan olen joutunut suosiolla siirtämään ensi vuodelle. Harmittaa suuresti, sillä tiedän kuinka paljon asiakkaamme tykkäävät meillä käydä ja osalle se on jopa viikon kohokohta. Yksityisyrittäjänä minulla ei kuitenkaan ole varaa palkata ketään toista hoitamaan työtäni, kun tuntejakin on niin vähän. Olen toisaalta onnekas, että olen sairastunut juuri tällä hetkellä kun en ole enää päätoiminen yrittäjä. Mutta kyllä tämä kaikki vielä silti vaatii sulattelua oman pään sisällä.  

Asia on vielä niin tuore, etten tämän enempää pysty sitä julkisesti avaamaan, mutta ehkäpä jossain vaiheessa helpottaa purkaa omaa mieltään kirjoittamalla sairauden syntyyn vaikuttaneista asioista ja sen kanssa elämisestä. Sairaslomalla olen vuoden loppuun asti. 

"Avaa silmäsi ja hengitä, kyllä kaikesta sä vielä selviät." 

-Haloo Helsinki - Hulluuden Highway

Muutoksen tuulet

Kolme vuotta sitten tein ison päätöksen jättää vakityöpaikkani ja hypätä koronan keskellä yrittäjäksi. Päivääkään en tästä matkasta ole katunut, vaikka yrittäjänä toimiminen ei aina ole ollut helppoa. Yritystoimintaa jatkan tästä lähtien sivutoimisena ja olen palannut palkkatyöhön hoitajaksi. Harmittaa, harmittaa niin vietävästi, mutta oman perheen takia tämä hankala päätös oli pakko tehdä. Tykkään kuitenkin edelleen myös hoitajan työstä ja uudessa työssäni saan enemmän itse vaikuttaa työaikojeni suunnitteluun, joka sopii tämän hetkiseen elämäntilanteeseeni todella hyvin. Yritystoiminnan osalta palveluita on supistettava ja myös tilalla tapahtuvan työn määrää kevennettävä. Jatkossa Koivun Lumo tarjoaa vain hevospalveluita, pakopelejä sekä tyhy-toimintaa pakopelin, luontoretkien ja nuotioruokailun merkeissä. Lisäksi voimme edelleen eläinten kanssa vierailla esim. tapahtumissa ja palvelutaloissa. Jos siis haluat varata meillä jotain palveluja, niin kannattaa olla ajoissa liikkeellä, sillä en tee yrityksen osalta töitä kuin parina päivänä viikossa. 

Tokihan eläimet on hoidettava päivittäin ja tämänkin osalta on ollut pakko karsia eläinmäärää sellaiseksi, että sen palkkatyön ohessa ennättää / jaksaa hoitamaan. Tämä tarkoittaa sitä, että joudumme luopumaan ihanista lampaistamme 😭 Lampaat saavat kuitenkin hyvän kodin, jossa pääsevät jatkamaan tärkeää työtään eläinavusteisessa toiminnassa. ❤️  Tilalle jää siis ponit, kanat ja puput asumaan tilan väen kanssa. Paljon itsellä oli yrityksen suhteen vielä annettavaa ja ideoita, mutta katsotaan ajan kanssa päästäänkö niitä vielä joskus toteuttamaan. 

Kesä kolkuttelee jo ovella ja onkin ollut todella outoa, kun ei ole tänä vuonna päässyt kesätapahtumia yritykselle suunnittelemaan. Jospa tämä kesä kuitenkin tarjoaisi itselleni mahdollisuuden käydä muiden paikallisten yrittäjien tapahtumissa enemmän. Villiyrttien keräämisellekin toivon jäävän tänä kesänä enemmän aikaa, kun kotona kerkeää tekemään muutakin kuin töitä.

Ihanaa kesää kaikille ☀️❤️

N

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Rahalla saa ja hevosella pääsee, mutta entä jos ei ole kumpaakaan? Aikataulut eivät ole mahdollistaneet viimeiseen vuoteen blogin kirjoittamista, mutta nyt on hetki, että täytyy saada purkaa omia ajatuksia jonnekin. Nytkään aikaa ei oikeastaan olisi, sillä pitäisi olla lumien sulettua, hevosaidan lantoja siivoamassa. Nivotaan tässä postauksessa kuitenkin yhteen kulunut vuosi ja päivitellään näin tilan kuulumisia tänne bloginkin puolelle.

 

Kulunut vuosi on ollut yrittäjänä ja henkilökohtaisessa elämässä todella rankka. On ollut sairastelua, niin ihmisillä kuin eläimilläkin ja tästä osittain johtuen myös taloudellisia haasteita. Yritystoiminta ei ole kattanut kaikkia kuluja, joten olen joutunut käymään tekemässä myös lähihoitajan keikkatöitä kaiken muun homman ohessa. Olen tehnyt järkyttävän määrän työtunteja, mutta se ei ole riittänyt kuluja kattamaan järkevästi. Oman jaksamisen vähenemisen kautta yrittäjyydestä on hävinnyt palo ja eläinten kanssa toimiminen on muuttunut velvollisuudeksi ja taakaksi. Olen myös pohtinut, kuinka voin tuottaa "hyvinvointia luonnosta ja eläimistä" muille, jos en sitä enää itse noista hetkistä löydä. Hetkittäin toki on ollut hyviäkin kuukausia ja niistä saan kiittää teitä Ihanat asiakkaamme, jotka olette jaksaneet meillä käydä vuodesta toiseen. ❤️

Omalla jaksamisella on rajansa ja elämän arvoja on täytynyt miettiä uudestaan useampaan otteeseen vuoden aikana. Jos elämä on pelkkää työtä ja omia lapsia näen vain kotona pidemmillä suorilla, en pidä vapaata/lomia juuri ollenkaan, onko tässä mitään järkeä? Yrittäminen on taitolaji, mutta selvästikään se ei tässä hetkessä ole minua varten kokoaikaisesti. Tämä kolmen vuoden matka on ollut opettavainen kokemus omaan itseen sekä avartanut myös sen osalta, ettei kaikkiin ihmisiin voi luottaa niin sinisilmäisesti. Yrittäjyydessä parasta ovat olleet ihanat asiakaskohtaamiset ja kun on saanut nähdä sen ilon ja onnen mitä eläimet sekä luonto tuottavat heille. Niin vaikealta, kun se tuntuukin niin tässä kohtaa on viisautta vetää käsijarrusta ja jatkaa yritystoimintaa sivutoimisena. Toivon, että tämän myötä löydän vielä joskus sen Kaisun jonka siivet kannatteli tätä unelmaa eteenpäin. Seuraavissa postauksissa kirjoitan lisää muutoksista, joita toiminnassamme on tapahtumassa sekä eläinten kuulumisia.

Kiittäen, Kaisu ❤️

Kompostointi, UKK

Kompostointia on takana kohta puolisen vuotta ja on ollut ilo huomata, kuinka koko perheemme on lähtenyt hienosti siihen mukaan. Lapsetkin osaavat jo lajitella jätteet biojätteen, muovinkeräyksen ja sekäjätteen välillä mainiosti. Tässä postauksessa käyn läpi useimmin askarruttavia kysymyksiä kompostoinnista omien kokemusteni pohjalta. 

Miksi kompostointi kannattaa? Kompostoinnista on hyötyä monella eri tapaa: 

1.Se vähentää sekajätteen määrää ja näin ollen pidentää sekajäteastian tyhjennysväliä = rahaa säästyy 

2.Biojäte muuttuu mullaksi = omat mullat kasvimaalle 

3.Biojäte ei päädy sekajätteen mukana polttolaitokseen, jossa se vähentää poltetun jätteen lämpöarvoa. 

Haiseeko lämpökompostori? 

Kompostin ei pitäisi haista. Jos komposti haisee mädälle tai ammoniakille sisältö on liian märkää ja tällöin sinne tulee lisätä kuiviketta enemmän. 

Mitä jätteitä kompostoriin voi laittaa? 

- ruoantähteet ja pilaantuneet elintarvikkeet - hedelmien, juuresten ja kananmunien kuoret 

- pienet esim. linnun luut, perkeet

- jähmettynyt paisto- tai kinkkurasva (pakattuna esim. maitopurkkiin) 

- kahvin- ja teenporot 

- talouspaperit, paperiset lautasliinat 

- kuihtuneet kukat, vähän huonekasvien multaa 

Houkutteleeko kompostori tuholaisia? 

Koska kompostori on kiinteä, se ei houkuttele tuholaiseläimiä. Avokompostit ovat asia erikseen ja niihin ei suositella laitettavaksi ruoantähteitä vaan ainoastaan piha/haravointijätettä. 

Mistä tietää, että kompostissa on kaikki kunnossa? 

- kompostissa on oikea lämpötila 

- komposti ei haise 

- reunoilla on itiöitä, jotka toimivat jätteen hajoittajina 

- kompostiaines on sopivan kosteaa, muttei märkää ja tämän vuoksi kompostissa on tarpeeksi happea pieneliöille

- lisäät kompostiin tarpeeksi useasti (3-4 kertaa vkossa) biojätettä + kuiviketta 

Kuinka lämmin kompostin kuuluu olla? Kompostointi lähtee käyntiin lämpötilan ollessa +30C. Ideaalilämpötila kompostissa olisi +55C. 

Tämä oli viimeinen postaus kompostoinnista Mansikka ry:n Kotikomposti- hankkeen tiimoilta, mutta meillä kompostointi jatkuu perheessämme ehdottomasti edelleen ja toivottavasti postaukseni saivat myös lukijani harkitsemaan oman lämpökompostorin hankkimista. Kompostointi on nimittäin EKOTEKO!

Kokemuksia kompostoinnista

Saimme elokuussa käyttöömme oman kompostorin biojätteiden kompostointia varten, josta kirjoitinkin edellisessä blogitekstissäni.

Itiöt kompostorin seinissä kuuluvat asiaan

Kompostorin käyttö on lähtenyt sujumaan perheessämme oikein hyvin ja siitä on tullut jo rutiinia tässä parin kuukauden aikana. Aikaisemmin kanamme saivat paljon enemmän tähteeksi jäänyttä ruokaa, mutta nykyään kompostointi innostus on voittanut ja tähteet nakataan lähes aina kompostoriin. Tokihan kanaset sitten saavat muita herkkuja esim. pakasteesta marjoja sekä vihanneksia viikoittain. 😁

Multaluukku

 

Lapsemme ovat innokkaita kompostiastian käyttäjiä ja haluavatkin aina itse sinne laittaa biojätteensä ruoan jälkeen. Lapset ovat myös helposti oppineet tunnistamaan, mitä jätteitä biojäteastiaan saa laittaa. Itsellä tuppaa laiskuus iskemään bioastian tyhjennyksen kanssa ja mieheni onkin useampaan otteeseen kuin minä, ollut sitä kompostoriin kiikuttamassa. Kompostin alaosaan, josta sitä tyhjennetään, on alkanut kertymään jo multaa mukavasti. Kompostorin ohjeessa sanottiin, että multa alkaa tekeytymään vasta, kun kompostoria on täytetty puoleen väliin saakka. Meillä kompostori on melkein puolessa välissä, mutta tuntuu, että massa on hyvin painunut ja sen vuoksi mullan muodostuminen on ollut nopeampaa. Ongelmia kompostorin käytön kanssa meillä ei ole toistaiseksi ollut. Talvella ongelmaksi voi muodostua, se että kompostorin lämpötila tippuu liikaa ja kompostori jäätyy. Meillä onneksi on jo suunnitelma talvea varten valmiina ja aiomme aina välillä lisätä hieman kanankakkaa kompostoriin, että se paremmin pysyisi lämpimänä. Aiomme myös nyt ennen pakkasia laittaa kompostoriin haravointijätettä, että saisimme sinne massaa lisää ennen talvea. 

Biojätettä perheessämme kertyy kaksi biojäteastiallista viikossa eli noin 4kg / vko. Kuukaudessa se tekee n. 16kg biojätettä. Olenkin nyt vasta kompostoinnin myötä ymmärtänyt miten paljon neljän hengen kotitaloudessa biojätettä kertyy ja näin ollen kuinka paljon sitä yhteiskunnassa päätyy edelleen sekajätteeseen. Toivottavasti tämän hankkeen kautta ihmisiä saataisiin aktivoitumaan hankkimaan komposteja omakotitalouksiin sekä myös talonyhtiöihinsä. Kompostointi, kun on helppo tapa palauttaa biojätteiden sisältämät ravinteet kiertoon omaan puutarhaan. 

 

Muiden hankkeessa mukana olevien perheiden kokemuksia kompostoinnista pääset seuraamaan:

Facebook: @mansikkary #kotikomposti 

YouTube: Pohjois-Savo HighwaySavo

Instagram: Villa_Lemmetynniemi

Pyhäinpäivä

En ole kyennyt aiemmin kertomaan syksyn ajan kuolemantapauksista eläntemme osalta, sillä ne ovat koskettaneet minua kanaharrastajana ja lintujenkasvattajana syvästi. Nyt kuitenkin pyhäinpäivän kunniaksi haluan heitä muistella tämän tekstin myötä. Ja haluan puhua "heistä", vaikka osa ihmisistä on sitä mieltä, ettei eläimiä voida kutsua sillä termillä. Jokainen tilallamme asuva ja syntynyt eläin on minulle arvokas ja tärkeä omalla tavallaan. Jonkun tietyn eläimen merkityksen yleensä ymmärtää vasta kun sen menettää.

Syksyn kuluessa useampi kananuorikoistamme alkoi saada yksi kerrallaan hermosto-oireita, jotka johtivat siihen, että heidät täytyi laskea paremmille matomaille. Kyse oli ilmeisesti Marekin-taudista, joka aiheuttaa kanalle muutoksia hermoissa ja/tai aivoissa ja/tai kasvaimia eri elimissä. Tartunta tapahtuu ensimmäisten elinviikkojen aikana, mutta tauti puhkeaa vasta viikkojen kuluttua. Vain osa tartunnan saaneista kananpojista sairastuu Marekin tautiin. Näin sitten kävi meidän neljälle viimeisimmäksi keväällä kuoriutuneelle kanasellemme. Menetimme siis koko parven, sillä yksi pienistä samaan porukkaan kuuluneista kukoista hävisi mystisesti kesällä (varmaan, jonkun pedon suuhun puolustaessaan kanalaumaansa). Jokainen itse koneella haudottu lintu on omalla tavallaan erityinen, sillä onhan niitä joutunut pienenä hoitamaan erilailla, kuin ne olisivat kanan alta kuoriutuneet. Odotin myös paljon Vikkelä-kukon jälkeläiseltä "Nokilta", sillä hän olisi ollut ainoa Plymouth Rock -rotuinen kana, Vikkelä-kukon lisäksi ja tuonut porukkaan uutta väriä.

Pari viikkoa sitten jouduimme hyvästelemään myös pitkäaikaisen ystävän, koko kanalan kingin ja mahtavan kanalaumamme puolustajan Prinssi-kukon. Prinssi alkoi syksyn mittaan laihtumaan ja hengaili tavallista enemmän orrella nukkumassa myös päiväsaikaan. Tämän ajattelimme johtuvan tavallista rankemmasta sulkasadosta. Kuitenkin Prinssiä vaivasi todennäköisesti myös jokin sairaus ja jouduimme hänestäkin luopumaan. Prinssi oli omalaatuinen tapaus, joka ei koskaan ottanut kontaktia ihmiseen ja mielummin väisti, kuin tuli kohti. Kuitenkin hänen uljas olemuksensa ja herrasmiesmäinen tapa kohdella kanoja sai koko tilamme väen ja myös asiakkaat hänestä erityisestä pitämään. Prinssin poika Kunkku-kukko jatkaa nyt isänsä jalanjäljissä, nimensä mukaisesti, kanalan kinginä.

Kaikista vaikeinta on ollut tehdä päätös eläimen puolesta, onko hänestä jatkamaan elämää vai onko jo aika päästää irti ja laskea vihreämmille laitumille ja matomaille. Tämän päätöksen olen joutunut tekemään aivan liian usein viimeisten kuukausien kuluessa. Siltikään siihen ei koskaan totu (onneksi) ja olen myös itse lopettanut jokaisen linnun, josta olemme joutuneet luopumaan tänä syksynä. Useimmat asiasta tietävät kysyvät usein, kuinka pystyn siihen. En pystyisikään ellei olisi pakko. Aina ei ole isäntä kotona asiaa hoitamassa ja vaikka olisikin, olen halunnut itse olla vastuussa omista eläimistäni loppuun saakka, tuntuipa se sitten kuinka pahalta tahansa. Usein sitten hautakuoppaa kaivaessani itsekseni tirautankin ne kyyneleet kaikilta piilossa ja sen jälkeen elämä jatkuu. Olen huomannut, että on ollut helpompaa päästää irti ja käsitellä asiat, kun kaiken tekee alusta loppuun saakka itse.

Tänään Pyhäinpäivänä muistelemme ihmisten lisäksi myös kaikkia rakkaita edesmenneitä eläinystäviämme. 

On tilaa taivahalla.
On äärtä yllä, alla.
Tuul’ viuhuu siivissäni mun
ja aurinko on mun.

Mun silmäni ei pettäneet
ma vaikka katsoin aurinkoon,
mun siipeni ei uupuneet
vaikk’ yli vuorten noussut oon.

Aaro Hellaakoski: Elegiasta oodiin, 1921

Kompostoinnin aloittaminen

Bongasin kesällä sattumalta Mansikka ry:n Facebook postauksesta, että he etsivät kotitalouksia, jotka ovat innokkaita kokeilemaan kompostointia sekä halukkaita jakamaan kokemuksiaan asian tiimoilta. Juttelin asiasta hetken mieheni kanssa ja hän lämpeni ajatukselle heti, sillä olimmehan pitkään jo pohtineet oman kompostorin hankkimista. Halusin myös, että yritykseni Koivun Lumo pystyisi myös omalta osaltaan kestävään kehitykseen osallistumaan tälläkin saralla. Lisäksi vielä kokeiluun osallistuvat saisivat jäteyhtiön sponssaaman lämpökompostorin omakseen. Mielestämme homma kuulosti hyvältä, joten tuumasta toimeen ja hakemusta raapustelemaan.

EKOTEKOja -hankkeen taustalla on kehittämisyhdistys Mansikka ry:n sekä alueen jäteyhtiöiden Jätekukko Oy:n sekä Keski-Savon Jätehuollon yhteinen halu edistää biojätteen kompostointia maaseudun taajamissa ja haja-asutusalueilla. Hankkeeseen mukaan oli hakenut yli 70 perhettä ja onneksemme meidät valittiin kahden muun perheen kanssa mukaan. Tarkoituksenamme on jakaa kokemuksiamme biojätteen kompostoinnista puolen vuoden ajan eri kanavilla. Meidän kokemuksia pääset lukemaan täältä blogin puolelta kuukausittain. 

Ensimmäisessä kompostointi tekstissä pureudutaan kompostoinnin aloittamiseen. 

Kompostointi sopii hyvin perheellemme, sillä biojätettä syntyy paljon ja kierrätämme muutenkin kaikki jätteemme. Biojäte on ainoa, jota emme ole tähän saakka kierrättäneet, vaan se on päätynyt sekajätteeseen. Kasvatamme pienimuotoisesti kasvatuslavoissa omaan tarpeeseen vihanneksia ja olisi mahtavaa saada multa omasta takaa niihin. 

Biolan Pikakompostori toimitettiin hankkeen puolesta Keski-Savon Jätehuollon toimesta kotipihaamme ja valitsimme sille paikaksi lavakaulusten vierustan. Siihen on lyhyt matka tyhjentämään biojäteastia ja lisäksi mullat saa melkein suoraan penkkiin kompostista. Sijoituspaikkaa suunnitellessa huomioitiin myös talven kulkureitit ja tästä kohtaa pidämme muutoinkin tien auki, kun tuhkien säilytyspöntöt löytyvät vierestä. Kompostissa oli selkeät käyttöohjeet mukana, jonka avulla pääsimme alkuun. Mieheni laittoi muutaman osan paikoilleen ja komposti oli käyttövalmis. Kompostin pohjalle piti laittaa ensiksi 20 litraa Biolan komposti -ja huussikuiviketta, jota tuli myös muutama pussi kompostin mukana meille. Tämän jälkeen kompostiin lisätään biohajoavia jätteitä ja väliin aina kuiviketta. Alussa kuiviketta suositellaan käytettävän reilummin, kuin myöhemmässä vaiheessa.

Meillä syntyy paljon biojätettä, sillä lapsilta jää ruokaa usein syömättä ja lisäksi syömme paljon kasviksia ja hedelmiä, jonka kuoria biojätteeseen menee. Toki kanasemme syövät osan biojätteestämme, mutta ei niillekään aivan kaikkea voi syöttää. Hankimme biojätteelle kannellisen pienen astian, ettei jätteet alkaisi haisemaan ja lisäksi tyhjennysväli olisi riittävän lyhyt. Kompostorin ohjeessa näet sanottiin, että jätettä tulisi viedä kompostoriin useita kertoja viikossa. Biojäteastia sijoitettiin keittiön roskakaappiin, josta löytyy myös astiat sekajäteelle, metallille ja muoville. Lasten kierrättämistä helpottamaan liimasimme lasten valitseman tarran biojäteastian päälle. 

Tästä onkin hyvä lähteä kompostointia kokeilemaan ja teille lukijoille kokemuksia jakamaan.

Muiden perheiden kokemuksia kompostoinnista pääset seuraamaan:

Facebook: @mansikkary #kotikomposti 

YouTube: Pohjois-Savo HighwaySavo

Instagram: Villa_Lemmetynniemi

 

 

Asiaa heinästä

Heinä on heinäkasvien tai muiden ruohovartisten kasvien korsiintunutta, kuivatettua kasvismassaa, jota käytetään pääasiassa eläinten rehuna. Kuivaheinä on heinää, jonka yleensä on annettu kasvaa niin vanhaksi, että se korsiintuu. Heinähään meillä kasvaa appiukkoni pelloilla Leppävirran Haapamäessä ja ostamme paalauksen tutuiltamme, jotka pyörittävät omaa lypsykarjatilaa samalla kylällä. Meillä heinää syöviä elämiä ovat puput, ponit ja lampaat. Eri eläinlajeillamme on eri mieltymykset ja tarpeet heinän suhteen, mikä asettaa haasteita meidän toiminnassamme. 

Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät vähäisetkin ruohotupsut. Ne ovat oivallisia puskanraivaajia ja ruohonleikkureita. Kesällä lampaat laiduntavat koivikossamme sekä myös pihamaallamme vapaasti. Tämän lisäksi joudumme välillä antamaan kuivaheinää, sillä lampaat ovat ronkeleita kavereita heinänsä suhteen eivätkä kelpuuta kaikkea vihreää mitä maassa kasvaa. Lampaat syövät n. 2-3 kg heinää / vuorokausi ja sitä tulee olla niille tarjolla koko ajan. Lampaille tehdyn kuivaheinän tulisi olla mahdollisimman aikaisin paalattua eikä siinä saisi olla korsia juurikaan. Viime talvena heinää meni tämän vuoksi hukkaan hirmuiset määrät, sillä lampaat valitsivat vain parhaat heinät häkistään ja levittelivät kortiset eväät heinähäkin ympärille. Sieltä jokapäivä noukin niitä talteen ponien ravinnoksi, sillä heille kelpaa mikä vain. Toki hukkaa tuli silti, sillä eihän pissittyjä ja kakkaisia heiniä kellekään kehtaa enää syöttää. Osan heinästä pystyimme käyttämään talvikaudella lampaiden kuivikkeina. 

Poneillamme heinä eli karkearehu on niiden ainoa rehu, koska ne tekevät niin vähän töitä ja ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Siksi niiden ruokinnassa riittää energia-, valkuais- ja sokeriarvoiltaan ”köyhempi” karkearehu. Sitä voidaan annostella runsasenergistä rehua enemmän, jolloin ne saavat rehustaan riittävästi pureskeltavaa. Ponimme saavat kesäisin laiduntaa n.4-8 tuntia päivässä ja lopun aikaa ne ovat pihattotarhassaan ja syövät kuivaheinää annostellusti. Ponien hyvän rehunkäyttöominaisuuden vuoksi ne lihovat herkästi ja ovat myös sen myötä alttiimpia saamaan kaviokuumeen. Laidunnurmessa on enemmän sokeria kuin kuivaheinässä, minkä vuoksi ne syövät sitä suuria määriä laiduntaessaan vapaana, joka nostaa niiden riskiä sairastua. Ponien vuoksi viime talvena meidän kuivaheinä oli kortista ja vähäsokerista. 

Heinä on ainoa ravinto, mitä pitää olla kanien saatavilla aina. Heinä on tärkeä ruuansulatuksen lisäksi myös hampaiden kannalta. Heinää syödessä kanin hampaat liikkuvat ylhäältä alas mutta myös sivuttain, jolloin hampaat kestävät oikean mittaisena. Kanit pitävät pehmeämmästä heinästä, mutta myös kortinen heinä heille tuntuu maistuvan. Pupusemme saavat kesäisin laiduntaa omassa siirrettävässä ulkotarhassaan ja syödä vihreää päivisin. Yöksi heillä on aina vapaasti tarjolla kuivaheinää heinähäkissä. Kaneiltakin heinää menee jonkin verran hukkaan, kun sitä revitään maahan ja pissitään päälle. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä heidän hukkansa ei ole lähellekään lampaiden tasoa.

Comme ci comme ça eli niin tai näin olen pohtinut paalaisimmeko lampaille omat heinät jatkossa. Tänä vuonna se ei vielä ole kannattavaa, sillä osa pelloistamme on uudistuksessa ja lohko jolta paalataan on vanhaa uudistamatonta heinää. Ensi talvena siis vielä tuusaamme heinien kanssa. Ehkä seuraavana kesänä teemme lampaille omat paalit nuorta heinää ja poneille vähän myöhemmin omat paalinsa. Heinäasioissa kun ei kannata säästää! 

 

Mukavaa elokuuta!

T: Kaisu ja eläimet :)

Vuosi Yrittäjänä

Vuosi yrittäjänä on tullut täyteen. Tosin tuli jo kesäkuun alussa, mutta koska alkukesä on ollut niin hektistä työrintamalla en ole ennättänyt blogia kirjoittelemaan. Blogin kirjoittaminen on valitettavasti jäänyt viime aikoina muutenkin, mutta nyt oli hetki aikaa ja päätin alkaa jälleen kirjoittelemaan. Toivotaan, että ennätän työhommiltani aina välillä tännekin kuulumisia ja mietteitäni raapustella lukijoideni iloksi. 

Vuodessa on ennättänyt tapahtua paljon. Olen kasvanut tänä aikana ihmisenä, yrittäjänä sekä äitinä ja opetellut elämään uudenlaista elämää. Paljon olen tehnyt töitä Koivun Lumon eteen vuoden aikana, mutta enemmän se on antanut kuin ottanut. On ollut mahtavaa saada tehdä omannäköistä työtä juuri sillä tavalla kuin itse haluaa. Varkauden Ratsastuskeskuksella tallihommien tekeminen sekä Kuntorannassa liikunnanohjaukset ovat tuoneet työhöni mukavan lisän ja mielenvirkistystä. Olen huomannut etten ole kuitenkaan sellainen ihminen, että viihtyisin pelkästään kotona töitä tehden. Itsestään löytää aivan uusia puolia kun menee hetkeksi epämukavuusaluelleen ja opettelee uusia asioita.

Talvella tuskastelin töiden vähyyden kanssa. Haasteet toki olin tiedostanut jo yritystä perustaessani, mutta kun kassa alkoi näyttämään tyhjältä rupesi paniikki hiipimään mieleen. Miten saan lainat maksettua? Millä ruokitaan eläimet? Onko tässä touhussa mitään järkeä? Onneksi hiljaista aikaa kesti vain hetken ja maaliskuussa alkoikin töitä jo olla taas mukavasti. Olen oppinut vuoden aikana myös sen, että vapaata on pidettävä sekä lomia, vaikka rahakirstu miten huonolta näyttäisi. Tein parhaimmillaan töitä kahdessa eri paikassa päivän aikana ja tunteja kertyi työpäivään yli 12. Vanhasta kokemuksesta tiesin, ettei tämä tie tule kantamaan minua pitkälle ja siitä kärsii myös perheeni. Tuolloin apu oli lähempänä kuin arvasinkaan, sillä minulle tarjottiin mahdollisuutta ottaa työkokeilija yritykseeni. Työkokeilu kestikin peräti kuusi kuukautta ja Carita oli kultaakin kalliimpi apukäsi aloittelevalle yritykselleni sekä omalle jaksamiselleni. Kesän tullessa hän kuitenkin lähti toisiin kuvioihin ja oltiin taas päätöksen edessä. Teenkö koko kesän itsekseni hullun lailla töitä vai olisiko minun mahdollista palkata työntekijää. Onnekseni työntekijä löytyikin ponejamme keväällä vuokranneesta Viivistä, joka on myös aivan mahtava tyyppi sekä luotettava työntekijä! Olen ollut todella onnekas, kun olen löytänyt tiimiimme näin mahtavia ihmisiä joille voin eläinten hyvinvoinnin sekä asiakkaiden ohjauksen avaimet luottaa. 

Tipusia

Kevään mittaan haudoimme kaksi eri tipuparvea koneella; osan asiakkaiden kanssa ja osan omien lasteni kanssa. Lisäki kanijengiämme täydentämään saapui Myski (Myssy) -pupu. Menyksiäkin olemme kokeneet kanojen osalta vuoden aikana, sillä vanhoja rouvia olemme joutuneet lopettamaan niiden sairastumisen myötä. Suurimman aukon sydämeeni sekä myös monen kerholaisemme sydämeen jätti kuitenkin Tirppa-kana, joka omalla sympaattisuudellaan kerkesi hurmata koko tilan väen.

Lepää rauhassa Tirppa

Myssy-pupu

 

Eläinmäärä tilallamme on tällä hetkellä sulkapeitteiset ja karvaiset ystävät yhteenlaskien 30 eläintä. Määrä on tällä hetkellä meille sopiva, eikä lisää eläimiä ole ainakaan hetkeen tulossa. Haaveita uusista elämistä toki on olemassa, joten eihän sitä koskaan tiedä milloin ne päätän toteuttaa. Haaveita on hyvä olla, sillä ilman niitä ja pientä hyppyä tuntemattomaan Koivun Lumokin olisi jäänyt perustamatta. 

Ihanaa Heinäkuuta kaikille!

VUOSI 2020

 

 

Vuoden 2020 viimeinen päivä. On aika nivoa mennyt vuosi yhteen ja kirjoitella tänne bloginkin puolelle pitkästä aikaa. 

 

 

Viime kevät oli hyvää aikaa remontoida ja luoda uutta, kun ei muutakaan pystynyt tekemään koronarajoitusten vuoksi. Opintovapaani mahdollisti kotona olemisen ja remontin tekemisen, vaikkakaan se ei lasten kanssa aina niin sutjakkaasti sujunutkaan. Kuitenkin navettaan saatiin remontin myötä majoitettua uusia eläimiä ja myös ulkoaitauksia rakennettiin. Valaistusta  uusittiin ja nyt näkee illallakin puuhailla paremmin pihalla. Navettaan muutti toukokuussa kanojen ja pupujen lisäksi 5 tipua, 3 karitsaa sekä 2 ponia.

 

 

 

Tiput kuoriutuivat toukokuun puolivälissä ja pääsivät muuttamaan sisäkanalaan kesäkuussa isompien lintujen siirryttyä ulkohäkkiin kesäksi. Tipuja kuoriutui yhteensä viisi ja neljä niistä oli Plymouth Rockeja sekä yksi meidän omista munista haudottu, Prinssi - kukon jälkeläinen. Yksi Rockeista ja keltainen pikkukaveri osoittauvat kukoiksi, muut kolme rokkia olivat kanoja. Yksi rokkikanoista kuitenkin menehtyi syksyllä, joten nyt näitä nuoria itsehaudottuja lintuja on jäljellä kaksi kanaa ja kaksi kukkoa. Keltainen kukko nimettiin kerholaisemme toimesta Kunkuksi, rokkikukko Vikkeläksi ja kanat Virkuksi ja Tirpaksi. Syksyllä tipuset yhdistettiin aikuisten porukkaan ja ne ovat sopeutuneet sinne hyvin. Toistaiseksi kanalassa kolme kukkoamme tulee hyvin toimeen, Prinssin ollessa edelleen pomo.

 

Lampaat muuttivat meille kesäkuun alussa. Ne nimettiin Lumiksi, Miinaksi ja Wandaksi. Lampaiden kanssa oli haasteita alussa, sillä ne eivät halunneet pysyä aitauksessaan, vaan tulivat langoista ali joka päivä. Saman päivän aikana neljättä kertaa niitä takaisin metsästäneenä, päätin, että nyt saa riittää! Joko nämä elikot menevät sinne mistä ovat tulleet tai saavat pärjätä isossa metsälaitumessa, kunnes kasvavat hieman isommiksi. Koivikkoon ne sitten laitettiin kunnon lammasaidan taakse ja siellä ne olivatkin elokuulle saakka. Elokuussa Miina-lammas reväytti lapansa ja lampaat täytyi ottaa pienemmälle alueelle pihattoon. Tuolloin ne opetettiin uudelleen kunnioittamaan lankoja ja tämän jälkeen ovatkin kestäneet lankojen sisällä jopa ilman sähköä. Miina tuli onneksi kuntoon levon ja kipulääkkeen avulla, vaikka huolihan se emännälle kerkesi tulla. Nykyään lampaat ovat kesyyntyneet niin paljon, että niiden kanssa voi käydä metsässä retkillä ja ne kulkevat vapaana perässä. 

 

Heppatyttönä ponien saaminen omaan pihaan oli unelmien täyttymys, vaikkakin ponit tulivat meille pääasiallisesti yrityksen käyttöön. Ponit tulivat meille vuoden ylläpitosopimuksella kokeiluun, että miten he toimisivat tällaisessa hommassa. Nuoria kavereita kun ovat, niin haluttiin antaa heille aikaa tutustua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Ponit ovat osoittautuneet mahtaviksi työkavereiksi alun haasteiden jälkeen. Siiri-poni on alusta asti ollut hyvin yhteistyöhaluinen ja toimiva kaikissa tilanteissa sekä ympäristöissä. Siiri on ollut luottoponi vailla vertaa! 

 

 

Zorron kanssa haasteita on tuottanut luottamuksen löytäminen ja hänen herkkä luonteensa. Luottamuksen löydyttyä poni on kuitenkin alkanut toimimaan hienosti myös asiakkaiden kanssa ja onkin aivan huippu poniagilityssa. Aloitin Zorron kanssa kesällä ajoharjoittelun uudelleen ja nyt pieni poni vetää hienosti myös kärrejä. Edellisestä kerrasta olikin aikaa mennyt jo melkein parisen vuotta. Ylläpitovuotta on jäljellä 5 kuukautta ja olisi kohta aika tehdä päätös jäävätkö ponit meille pysyvästi. Luulen, ettei minun tarvitse hirveästi asiaa miettiä, sillä kyllä nämä sen verran kullanarvoisia kavereita ovat! 

 

Mennyt vuosi on ollut todella tapahtumarikas ja opettavainen kaikella tapaa. Yrittäjyyden sekä koronaviruksen myötä on pitänyt opetella sietämään epävarmuutta ja epätietoisuutta tulevasta. Olen kuitenkin saanut kokea mahtavia onnistumisia ja uusia elämyksiä
sekä yrityspuolella kuin yksityiselämässäkin. Pientilan ja perhearjen pyörittäminen ei ole aina ollut aivan yksinkertaista. Se on vaatinut suunnittelua ja aikatauluttamista sekä myös uhrauksia. Välillä olen miettinyt onko unelmien toteuttaminen sen arvoista, mutta seuratessani sivusta koronavuoden hoitajien kasvavaa taakkaa, olen ollut iloinen valinnastani lähteä yrittäjän polulle. 

Tulevaan vuoteen lähden odottavaisin tunnelmin, sillä Koivun Lumoon on suunnitteilla uusia kivoja juttuja kaiken ikäisille asiakkaille ja ehkä myös uusia eläimiäkin on pihaan tulossa. 🙂

Hyvää Uutta Vuotta kaikille! 

Terveisin, 

Kaisu ja eläimet 💕

Koivun Lumon syntyminen

Blogini kirjoittamista aloittaessa vuosi sitten minulla ei ollut vielä tietoa tulevasta. En pienimmissäkään unelmissani ollut perustamassa yritystä, saati sitten, että minulla olisi pihassa yli 20 eläintä. Ajatuksena oli tuolloin luonto-ohjaajan (hevostoimijan suuntautuminen) opintojen avulla saatava lisäkokemus hevosista, että voisin joskus toteuttaa lapsuuden haaveeni omasta hevosesta /ponista. Kesän ja syksyn 2019 aikana kuitenkin alkoi viritä ajatus omasta yritystoiminnasta kotitilallamme.

Tein työharjoittelua 2019 ja 2020 Varkauden Ratsastuskeskuksella, josta sain varmuutta hevosten käsittelyyn ja hoitamiseen. Oli kuin olisin tullut pitkästä aikaa kotiin, sillä olinhan lapsena kyseisellä tallilla itsekin ratsastanut. Ihanat Satu, Jutta ja Katja varmistivat sen, että pääsin takaisin hevostelun maailmaan pitkän tauon jälkeen. Pääsin monipuolisesti oppimaan erilaisia asioita hevosista ja niiden hoidosta, niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä ja nämä opit antoivat minulle rohkeutta tehdä päätös omien ponien hankinnasta. Lisäksi tiedän, etten jää yksin, jos ponien kanssa joskus ongelmia tulee, sillä hevostytöt pitävät aina yhtä.

Toinen harjoittelupaikkani oli Pieksämäellä Vaalijalan eläintoiminnan yksikössä. Eläintoiminnan kautta pääsin kiinni siihen, mitä on kuntouttava eläintoiminta. Minusta oli ihanaa päästä seuraamaan, miten monen ihmisen viikon kohokohta oli päästä hoitamaan eläimiä eläintoiminnan yksikköön. Kiitos Kati ja Enni, että pääsin tutustumaan tähän maailmaan. Eläintoiminnasta sain uskallusta ottaa meille minulle aiemmin täysin vieraan eläinlajin, eli kaneja.


Näiden oppien siivittämänä ja yrittäjäkurssin suorittaneena tein lopulta keväällä 2020 päätöksen lähteä kokeilemaan yritystoimintaa. Suurin uskallusta vaativa koetinkivi oli kuitenkin edessä, kun tuli aika sulkea ovi takanaan edellisessä työpaikassa. Pohdin monta iltaa ja yötä, voinko sanoa itseni irti vakituisesta työpaikastani ja uskallanko heittäytyä täysillä yritystoimintaan. Korona kuitenkin hieman sotki suunnitelmia, mutta vaikeuksien kautta päästiin kuitenkin siihen pisteeseen, että avaan Koivun Lumon yritystoiminnan ovet huomenna maanantaina 8.6.2020.

Ilman apujoukkoja ei tämä kuitenkaan olisi onnistunut, joten suurin kiitos kuuluu perheelleni ja ystävilleni, jotka ovat jaksaneet kuunnella luomisen tuskan tuomat kipuilut ja tsempanneet vaikeissa paikoissa jatkamaan kohti unelmia. Navetan kunnostamisessa ja pihaton rakentamisessa korvaamaton apu on löytynyt mieheni isästä sekä omasta isästäni, joita ilman hommia ei olisi saatu ajoissa valmiiksi. Iso kiitos heille tästä avusta!

Tämä on ollut yksi elämäni jännittävimmistä ja antoisimmista keväistä, vaikka matkaan on mahtunut paljon kaikenlaista. On päässyt luomaan itselleen unelmatyötä ja kehittämään täysin uudenlaista palvelua Varkauden alueelle. Mahtavaa on ollut huomata miten ihmiset ovat jo alkaneet kiinnostumaan palveluistamme ja olen löytänyt myös yhteistyökumppaneita, joiden kanssa pääsemme luomaan kesän / syksyn aikana ihania elämyksiä asiakkaillemme.

Ihanaa kesää kaikille ja toivottavasti tavataan Koivun Lumossa!

Suuntanaomavaraisuus -sarja: Eläinvauvat

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -sarjan aika. Tällä kertaa sarjaan osallistuvat bloggarit kirjoittavat mm. suunnitelmiensa etenemisestä omavaraistelun saralla, pölyttäjistä ja eläinvauvoista.

Omavaraisuus-sarjaa pyörittävät Korkeala ja Tsajut. Kiitos heille siitä, että jaksavat kaiken muun hommansa ohessa meitä muita luotsata omavaraisuuden vesillä.

Itse kirjoitan tänään eläinvauvoista sekä suunnitelmien etenemisestä.

Eläinvauvat

Nuo karvaiset, untuvikot, palleroiset, pienet pallukat. No, niin lässyttämiseksihän se taas meni. Onko suloisempaa, kuin vasta syntynyt eläinvauva tai hieman isompikin eläinvauva? Ei ainakaan minun mielestäni. Miten tämä kaikki liittyy omaan elämääni?

Kerroin edellisessä omavaraisuuspostauksessa, etteivät meidän tehotyttökanaset halua hautoa munia, vaikka kukko hommiaan hoitelee kiitettävästi. Ajatuksena oli tuolloin kanojen vaihto ystävän kanssa, mutta mikä hulluus lie iskenyt, kun päädyinkin lainaamaan hautomakonetta ja tilaamaan sinne vielä toisenrotuisten kanasten siitosmunia netistä. Siitosmunat ovat siis hedelmöittyneitä munia, joita voi ostaa toisilta kanaharrastajilta. Mieheni mielestä muijalle iski vauvakuume ja tämä asia täytyi saada pois päiväjärjestyksestä. Tiedä häntä, mutta tässä sitä nyt ollaan, hautomassa ensimmäistä kertaa koneessa munia. Päiviä kuoriutumiseen olisi jäljellä 10 tällä hetkellä. Kanojen munia haudotaan hautomakoneessa 21-25 vuorokautta, jonka jälkeen niiden pitäisi kuoriutua. Läpivalaisin munat viime viikon perjantaina ja elämäähän sieltä löytyi. Jännityksellä siis odotamme mitä tuleman pitää. Lapset miettivät kuoriutuuko munista mitään ja isompi kyselee joka päivä "äiti, miten se tipu pääsee ulos sieltä munasta".

Toinen eläinvauvoihin liittyvä asia on se, että lampolasta, josta meidän on tarkoitus ottaa lampaat meille, on nyt karitsoitu. Emme ole vielä ennättäneet käydä katsomassa karitsoita, mutta puheissa on ollut, että niistä kolme muuttaisi meille emänsä kanssa kesän alussa. Eli tulossa on siis tänä vuonna pikkukaritsoita emänsä kanssa, kunhan pihattomme valmistuu.

Suunnitelmien eteneminen

Esikasvatuksessa on avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, herneenversoa (pupuille), basilikaa ja persiljaa. Katsotaan, mitä näistä maahan asti saadaan laitettua, mutta ainakin nyt tällä hetkellä kasvavat hyvin. Kasvivalon hankkiminen menee kyllä ensi vuoden taimienkasvatuksen hankintalistalle. Innostuin myös laajentamaan kasvimaatamme kaivamalla perunamaan kasvatuslavojen viereen ja tekemällä kohopenkin kompostoiduista eläinten jätöksistä kesäkurpitsalle. Kiitos vinkeistä kanssabloggaajille!

Remonttihommien osalta pupulan remontti on valmis, ja siitä pääset lukemaan lisää tästä. Remontoimme myös navetan julkisivua poistamalla vanhoja lahoja lautoja ja korvaamalla niitä uusilla sekä pienellä rappauksen uusimisella. Positiivista oli se, ettei navetan hirsirunko lautojen alla osoittautunut niin huonoksi, kuin olin kuvitellut.  Julkisivun maalaushommia olisi tiedossa vielä kun kelit lämpenevät. Pihattoprojekti on myös hyvällä mallilla ja lattia saatiin viime viikonlopun aikana valettua. Seuraavaksi alkaa seinien ja katon levytys sekä aitojen teko. Kyllähän tässä homma riittää, mutta onneksi saan olla kotona melkein toukokuun loppuun saakka projekteja loppuun viemässä ennen paluuta vanhoihin työkuvioihin.

Näiden blogien kautta pääset tutustumaan myös muiden omavaraistelijoiden kirjoituksiin:

Tsajut
Puutarhahetki
Sorakukka
Sarin Puutarhat
Metsäläisten elämää
Javis
Luonto Anne lifestyle
Caramellia
Oma tupa, tontti ja lupa
Luomulaakso
Avaa silmäsi ja hengitä
Kalastaja kuivalla maalla
Jovela
Rakkautta ja maan antimia
Ku ite tekee

Pupula

Aiemmassa puputekstissä kerroinkin, että puput muuttavat keväämmällä navettaan kanojen viereiseen tilaan asumaan ja heille remontoidaan sinne omat tilat. Nyt sen aika on tullut, ja muorikin voi hieman huokaista helpotuksesta, sillä kyllä ne aikalailla sisällä kerkesivät mellestää ennen muuttoaan. Puput ovat nyt asuneet uudessa pupulassaan viisi päivää ja kotiutuneet sinne hyvin. On huomattavasti kätevämpää, kun eläimet ovat samoilla nurkilla asustelemassa, niin niiden hoitaminen käy samalla kertaa kätevämmin.Puput ovat myös ilmojen lämmettyä päässeet ulkoilemaan valjaissa sekä kanojen ulkohäkissä.









Pupulan remontti aloitettiin maalamaalla seinät ja katto valkoisiksi, joka toikin tilaan avaruutta ja isomman tilan tuntua. Lapset häärivät tietenkin maalauspuuhissa apuna ja olivat itsekin aivan kauttaltaan maalissa homman jälkeen. Häkkiseinää hieman muutettiin kanojen tilapäisen oleskelun jälkeen pupuille sopivammaksi.








Päätin itse kyhätä pupuille kopin, jossa ne saisivat sitten lämpimässä olla RutiRex lämmikkeenään kylmillä säillä ensi talvena. Kyllä siinä muutama painokelvoton sana pääsi, kun koppia tein. Porakone oli tietenkin äidilläni lainassa ja naulat olivat aivan finaalissa koko huushollista. Koronakriisi oli juuri rantautunut tuolloin Suomeen, joten kauppoihin ei kahden pienen lapsen kanssa huvittanut lähteä. Mikä siis neuvoksi? Onneksi navetan sisäseinistä löytyi paljon turhia nauloja, jotka kiskoin irti ja suoristelin betonilaattaa vasten vasaralla. Tuli pula-aika mieleen (vaikken toki ole silloin elänytkään), kun nakuttelin nauloja vasaralla suoraksi.




Kannoin vielä sisältä talostamme joutavan hyllyn pupujen ruokia ja muita tarvikkeita varten sekä maalasin pupulaan johtavan oven. Appiukko uusi yhden pupulan ikkunoista, kun ikkunalasi oli rikkoutunut ulkopuolelta. Pupulasta tuli käyttötarkoitukseensa sopiva tila, jossa myöhemmin on tarkoitus myös säilyttää muitakin varusteita.

Tulossa kevään mittaan uusia eläimiä taloon ja myös syy siihen, miksi eläimiä pihaamme haalin, selviää lukijoillenikin tässä kevään edetessä. Pysyhän kuulolla!

Suuntanaomavaraisuus -sarja: Hygienia

On tullut taas aika kirjoittaa Suuntana omavaraisuuus -yhteispostaussarjaan. Sarjassa omavaraisuudesta kiinnostuneet bloggaajat kertovat tahollaan omavaraisempaan elämään tähtäävistä suunnitelmistaan ja suurempien ja pienempien projektien toteutuksista sekä kommelluksista, joita matkan varrella saattaa sattua. Tällä kertaa sarjan aiheena on suunnitelmien eteneminen ja hygienia. Pientilamme sijaitsee kasvuvyöhykkeellä 3 ja tilastamme pääset lukemaan lisää täältä. Omavaraisuussarjasta pääset lukemaan lisää tästä.

SUUNNITELMIEN ETENEMINEN

Itsellä omavaraisuussuunnitelmissa on tänä vuonna ollut tipujen kasvattaminen, taimien esikasvatus ja lampaiden hankkiminen. Lisäksi tänä vuonna aion kerätä enemmän villiyrttejä, sillä niille on tänä talvena ollut paljon käyttöä ja ne ovat päässeet jo melkein loppumaan. Aion myös istuttaa pihaamme marjapensaita ja hedelmäpuita. Haaveena olisi myös se kasvihuone, mutta luulen, etten ennätä tänä vuonna sellaista rakentamaan, sillä pihaton rakentaminen on tämän vuoden the project.

Tuloksia tähän mennessä:

1. Tipujen kasvattaminen

Kukko tekee työnsä, mutta kanoja ei kiinnosta hautoa. Hautomakonetta en halua ostaa, sillä haluan, että asiat tapahtuvat mahdollisimman luonnonmukaisesti. Kaverin kanssa ollaan puhuttu kanojen vaihtamisesta niin, että saisin häneltä muutaman hautojan ja hän saisi meiltä muutaman munijan. Mennään nyt ensin pääsiäisen yli, sillä kananmunista on näin pääsiäisen alla niin kova kysyntä, ettei voi yhtään munaa edes itse käyttää (en kuitenkaan kaupastakaan meille osta). Tämän vuoksi myös lisäkanat olisivat meille tarpeellisia, kun munia tuntuu kaupaksi hyvin menevän. Hautokaa kanatuiset, hautokaa...


2. Taimien esikasvatus

Myönnän olleeni hieman laiska asian suhteen. Ei ole olevinaan ollut aikaa tai aina on kaikkea muuta tärkeämpää kuin heittää siemenet multaan. Nyt aion ryhdistäytyä ja käydä istuttamassa siemenet heti tämän kirjoituksen jälkeen! Eli taimettumaan ovat menossa kesäkurpitsa, avomaankurkku ja sipuli. Olen basilikan istuttanut aikaisemmin, mutten ole oikein varma mitä hennoille versoille tulisi seuraavaksi tehdä? Auttakaa ensikertalaista mäessä!


3. Lampaiden hankkiminen

Kävimme katsomassa lampaita tätini luona reilu kuukausi sitten lasten kanssa. Tarkoitus oli heiltä ostaa muutamia karitsoja toukokuussa. Katsotaan miten pihaton valmistuminen etenee kaiken koronahässäkän keskellä, että milloin lampaat meille saapuvat.





4. Villiyrttien kerääminen

Mahlaa pääsee pian valuttamaan koivuista ja sitä aion kerätä pakkaseen viimevuotiseen tapaan. Myös pihlajansilmuja täytyy käydä ahkerasti tarkkailemassa, sillä niiden satokausi saattaa mennä huonolla tuurilla jopa yhdessä päivässä ohi. Pakastimessa onneksi on vielä hieman viime vuotisia silmuja. Nokkosta aion kerätä tänä  vuonna reilummin sekä hyödyntää maitohorsman versoja ja vuohenputkea enemmän ruoan valmistuksessa.





 HYGIENIA

Sitten aiheeseen hygienia, joka tässä ajassa on kaikkien huulilla oleva aihe. Olen mielestäni hyvin siisti ihminen, välillä turhankin tarkka siisteydestä ja hygieniasta. Hoitoalan koulutus ja siellä pöpöjen keskellä työskentely on tuonut kuitenkin rutiinia aiheeseen, enkä koe mitenkään ahdistavana hygienia-asioita. Nyt jos koskaan on ollut tärkeää kaupassa käydessään huolehtia käsihygieniasta kotiin palatessaan ja olenkin asioinut kaupassa aina hanskat kädessä ja jättänyt ne autoon sen jälkeen. Kotona aina hyvät saippuapesut käsille ja käsidesit päälle. Olen varmaan monen mielestä turhankin tarkka asian suhteen, mutta jos pystyn omilla toimillani estämään koronaviruksen leviämisen meille kotiin käsistäni, niin olen onnistunut tavoitteessani. Meillä lapset eivät käy nyt korona-aikana kaupassa ollenkaan mukanamme, vaan kaupassa käy joko minä tai mieheni yksin. Pyrimme ostamaan aina viikon ostokset kerrallaan, ettei turhia asiointeja tarvitsisi tehdä ja näin minimoimme ihmiskontaktien määrää.

Kanat ovat ahkeria auttajia siivouksessa

Hygienia on myös tärkeää eläimiä hoitaessamme, ettemme levitä tauteja eläimille tai saa niiltä itse mitään tautia. Kanalassa jokaisella perheenjäsenellä on omat kanalasaappaansa, joita käytetään ainoastaan kanalan puolella. Lisäksi olen tarkka siitä, että lapset pesevät aina kätensä kanalasta pois tullessaan huolellisesti saippualla (toki myös itsekin pesen). Haluan myös siivota aina hyvin kanojen ulosteen pinnoilta pois, ettei uloste jää kanojen jalkoihin tai pyrstösulkiin kiinni. Tyhjennämme kerran  vuodessa koko kanalan ja desinfioimme sen Virkonilla. Myös kanojen ulkoaitaus vaatii oman huoltotyönsä, ettei maaperässä pääse öttiäiset lisääntymään. Poistamme pintamaakerroksen näin keväisin ja levitämme tuhkaa sekä kalkkia pinnalle. Kanamme pidetään sisällä 1.3. -31.5 välisenä aikana lintuinfluenssariskin vuoksi. Testaamme kanat salmonellan varalta kerran vuodessa Ruokaviraston ohjeistuksen mukaisesti.

Kanit asuvat tällä hetkellä meillä sisällä ja minua on kieltämättä alkanut ottaa päähän jatkuva siivoaminen, ne kun levittävät kuiviketta ja heinää ympäriinsä. Onneksi pupula valmistuu navettaan pääsiäisen tienoilla ja pääsemme lämmittämään tilaa, joten ei olisi enää pitkä aika kestää epäsiisteyttä. Kaneista lähtee myös karvaa aikamoisesti, joten ohutta karvapölyä leijailee ympäri asuntoa. Rakastan eläimiä, mutta en sitä, että ne karvaavat kotimme. Meille onkin mieheni allergian vuoksi valikoitunut eläimiä, joita voidaan pitää ulkona. Kanien sisällä oleilu oli suunniteltu tilapäiseksi muutenkin.

Eläinten ulosteiden varastointi ja poiskuljettaminen on tullut mietintään isompaa eläinmäärää miettiessäni. Millaisia ratkaisuja muilla on tähän p*skaongelmaan ja voisiko sen hyödyntää jotenkin myös omassa käytössä ilman suuria investointeja?


Tässä linkkejä muiden omavaraistelijoiden postauksiin aiheesta:

Urban Farming
Tsajut
Harmaa Torppa
Puutarhahetki
Caramellia
Omavarainen
Iso-Orvokkiniitty
Javis
Sarin Puutarhat
Oma tupa, tontti ja lupa
Korkeala
Rouva Yrttinen
Metsäläisten elämää
Rakkautta ja maan antimia
Airot Ulapalla

COVID19

Ajattelin pitäväni blogini korona-virus vapaana alueena, mutta tänään tuntui siltä, että on pakko kirjoittaa aiheesta omasta näkövinkkelistä. Kukapa olisi arvannut lukiessaan Kiinan ongelmista, että korona meillekin rantautuu ja mikä vaikutus sillä on yhteiskuntaan ja myös yksilötasolla. Jätän politikoinnin asian suhteen hallitukselle, mutta haluaisin kuitenkin, että jokainen miettii omalla kohdallaan jättääkö varatut koti -ja ulkomaanmatkat tekemättä? Viekö lapsia hoitoon tai kouluun? Voisiko kaupassa käyntiä ja ystävien luona vierailuja vähentää? Onko harrastuksiin pakko päästä?

Virus on osoittautunut todella helposti tarttuvaksi ja leviäväksi, joten ainakin omassa perheessämme kontaktit ulkomaailmaan aiotaan minimoida mahdollisimman pieneksi. Emme ole asian suhteen hysteerisiä tai haalineet vessapaperia kahmalokaupalla, mutta on hyvä tiedostaa olemassa olevat riskit asian suhteen. Lähipiirissämme on monia riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä, joiden näkemistä aiomme välttää korona-virus epidemian ajan. Puhelimitse ja skypen kautta pystyy pitämään läheisiin yhteyttä, vaikka ei heitä hetkeen näkisikään. Nyt on myös hyvä hetki soittaa sille mummolle tai ukille, jota et ole hetkeen tavannut ja päivittää kuulumisia, koska virus on osoittautunut olevan kaikista vaarallisin ikäihmisille.

Omassa taloudessamme korona virus alkoi näkyä viime viikolla ollessamme Porissa yhdistetyllä työ /lomareissulla. Matkan aikana kiirivät uutiset uusista tartunnoista saivat meidätkin tehostamaan käsihygieniaa. Vietimme kuitenkin parin päivän lomamme normaalisti, mutta palatessamme kotiin päätimme heti seuraavana päivänä täydentää ruokavarastojamme niin, että pärjäisimme niillä pari viikkoa tarvittaessa, jos joudumme olemaan karanteenissa viruksen vuoksi tai viruksen riehuessa ei tarvitsisi lähteä kauppoihin sitä hakemaan. Hankimme säilykkeitä, leipää, lihaa, kanaa, perunoita, makaroonia jne.. Hankimme myös eläimille lisää ruokaa. Oli hyvä, että kävimme torstaina kaupassa, sillä jo perjantaina facebookissa levisivät kuvat tyhjistä kaupan hyllyistä (toki ne täydentyvät joka päivä). Päätimme ottaa myös lapset pois hoidosta, sillä he olivat hieman räkäisiä. Onneksi opintovapaani mahdollisti sen, että pystyn hoitamaan lapsia kotona (toki omien opintojeni kustannuksella). Peruimme myös tulevana viikonloppuna järjestettävät kuopuksen syntymäpäiväjuhlat, jotka aiomme viettää vain oman perheen kesken. Säästetään isovanhemmat ja muut sukulaiset isolta joukkokohtaamiselta ja vältetään tartuntoja.

Mistä tekemistä lapsille kotiin? Meillä lapset onnistuivat hajottamaan telkkarin perjantaina, joten ei ole tarvinnut nyt sitäkään katsoa. Toki katsomme sitä muutenkin todella vähän, lähinnä lapset katsovat Pikku Kakkosta ja Muumeja. Viikonlopun olin itse tallihommissa ja mieheni oli lasten kanssa kotona. He olivat olleet paljon ulkona ja keksineet mukavia leikkejä yhdessä sisällä. Esikoisen kanssa tehtiin lauantaina yhdessä iltatalli ja hän pääsi myös ratsastamaan.  Olen itse nyt alkuviikon lasten kanssa kotona. Tänään vesisateen takia aamupäivä meni sisähommissa. Leivottiin sämpylöitä lasten kanssa ja tehtiin iltapäivälle ruoka valmiiksi, että kun päiväunien jälkeen on luvannut parempaa säätä päästäisiin ulkoilemaan. Lapset ovat autelleet kotiaskareissa ja leikkineet omia leikkejään. Huomenna, jos sää sallii, aiomme ulkoilla paljon ja aloitella navetassa "pupujen koti" projektia. Hommat ei lasten kanssa aina suju yhtä sutjakkaasti, kuin yksin, mutta en ole nähnyt ongelmana, että teen nyt tämän korona-virus ajan heidän kanssa hommiani kotona. Toki mieheni on lasten kanssa välillä kotona, kun minä käyn tekemässä tallitöitä. Mieheni metsurintyö takaa myös sen, ettei hän työpaikaltaan kanna tautia kotiin. Opintojani teen verkossa lähinnä lasten päiväuniaikaan ja iltaisin mieheni tullessa kotiin töistä. Onneksi opinnot alkavat olla jo loppusuoralla, joten en ota paineita niistä tässä ajassa. Mennään hetki kerrallaan ja nähtäväksi jää miten kauan tätä epidemiaa kestää sekä mitkä ovat Suomen valtion lisäkeinot sen hillitsemiseksi.