Suuntanaomavaraisuus -sarja: Eläinvauvat

Kuukauden ensimmäinen maanantai ja #suuntanaomavaraisuus -sarjan aika. Tällä kertaa sarjaan osallistuvat bloggarit kirjoittavat mm. suunnitelmiensa etenemisestä omavaraistelun saralla, pölyttäjistä ja eläinvauvoista.

Omavaraisuus-sarjaa pyörittävät Korkeala ja Tsajut. Kiitos heille siitä, että jaksavat kaiken muun hommansa ohessa meitä muita luotsata omavaraisuuden vesillä.

Itse kirjoitan tänään eläinvauvoista sekä suunnitelmien etenemisestä.

Eläinvauvat

Nuo karvaiset, untuvikot, palleroiset, pienet pallukat. No, niin lässyttämiseksihän se taas meni. Onko suloisempaa, kuin vasta syntynyt eläinvauva tai hieman isompikin eläinvauva? Ei ainakaan minun mielestäni. Miten tämä kaikki liittyy omaan elämääni?

Kerroin edellisessä omavaraisuuspostauksessa, etteivät meidän tehotyttökanaset halua hautoa munia, vaikka kukko hommiaan hoitelee kiitettävästi. Ajatuksena oli tuolloin kanojen vaihto ystävän kanssa, mutta mikä hulluus lie iskenyt, kun päädyinkin lainaamaan hautomakonetta ja tilaamaan sinne vielä toisenrotuisten kanasten siitosmunia netistä. Siitosmunat ovat siis hedelmöittyneitä munia, joita voi ostaa toisilta kanaharrastajilta. Mieheni mielestä muijalle iski vauvakuume ja tämä asia täytyi saada pois päiväjärjestyksestä. Tiedä häntä, mutta tässä sitä nyt ollaan, hautomassa ensimmäistä kertaa koneessa munia. Päiviä kuoriutumiseen olisi jäljellä 10 tällä hetkellä. Kanojen munia haudotaan hautomakoneessa 21-25 vuorokautta, jonka jälkeen niiden pitäisi kuoriutua. Läpivalaisin munat viime viikon perjantaina ja elämäähän sieltä löytyi. Jännityksellä siis odotamme mitä tuleman pitää. Lapset miettivät kuoriutuuko munista mitään ja isompi kyselee joka päivä "äiti, miten se tipu pääsee ulos sieltä munasta".

Toinen eläinvauvoihin liittyvä asia on se, että lampolasta, josta meidän on tarkoitus ottaa lampaat meille, on nyt karitsoitu. Emme ole vielä ennättäneet käydä katsomassa karitsoita, mutta puheissa on ollut, että niistä kolme muuttaisi meille emänsä kanssa kesän alussa. Eli tulossa on siis tänä vuonna pikkukaritsoita emänsä kanssa, kunhan pihattomme valmistuu.

Suunnitelmien eteneminen

Esikasvatuksessa on avomaankurkkua, kesäkurpitsaa, herneenversoa (pupuille), basilikaa ja persiljaa. Katsotaan, mitä näistä maahan asti saadaan laitettua, mutta ainakin nyt tällä hetkellä kasvavat hyvin. Kasvivalon hankkiminen menee kyllä ensi vuoden taimienkasvatuksen hankintalistalle. Innostuin myös laajentamaan kasvimaatamme kaivamalla perunamaan kasvatuslavojen viereen ja tekemällä kohopenkin kompostoiduista eläinten jätöksistä kesäkurpitsalle. Kiitos vinkeistä kanssabloggaajille!

Remonttihommien osalta pupulan remontti on valmis, ja siitä pääset lukemaan lisää tästä. Remontoimme myös navetan julkisivua poistamalla vanhoja lahoja lautoja ja korvaamalla niitä uusilla sekä pienellä rappauksen uusimisella. Positiivista oli se, ettei navetan hirsirunko lautojen alla osoittautunut niin huonoksi, kuin olin kuvitellut.  Julkisivun maalaushommia olisi tiedossa vielä kun kelit lämpenevät. Pihattoprojekti on myös hyvällä mallilla ja lattia saatiin viime viikonlopun aikana valettua. Seuraavaksi alkaa seinien ja katon levytys sekä aitojen teko. Kyllähän tässä homma riittää, mutta onneksi saan olla kotona melkein toukokuun loppuun saakka projekteja loppuun viemässä ennen paluuta vanhoihin työkuvioihin.

Näiden blogien kautta pääset tutustumaan myös muiden omavaraistelijoiden kirjoituksiin:

Tsajut
Puutarhahetki
Sorakukka
Sarin Puutarhat
Metsäläisten elämää
Javis
Luonto Anne lifestyle
Caramellia
Oma tupa, tontti ja lupa
Luomulaakso
Avaa silmäsi ja hengitä
Kalastaja kuivalla maalla
Jovela
Rakkautta ja maan antimia
Ku ite tekee

Pupula

Aiemmassa puputekstissä kerroinkin, että puput muuttavat keväämmällä navettaan kanojen viereiseen tilaan asumaan ja heille remontoidaan sinne omat tilat. Nyt sen aika on tullut, ja muorikin voi hieman huokaista helpotuksesta, sillä kyllä ne aikalailla sisällä kerkesivät mellestää ennen muuttoaan. Puput ovat nyt asuneet uudessa pupulassaan viisi päivää ja kotiutuneet sinne hyvin. On huomattavasti kätevämpää, kun eläimet ovat samoilla nurkilla asustelemassa, niin niiden hoitaminen käy samalla kertaa kätevämmin.Puput ovat myös ilmojen lämmettyä päässeet ulkoilemaan valjaissa sekä kanojen ulkohäkissä.









Pupulan remontti aloitettiin maalamaalla seinät ja katto valkoisiksi, joka toikin tilaan avaruutta ja isomman tilan tuntua. Lapset häärivät tietenkin maalauspuuhissa apuna ja olivat itsekin aivan kauttaltaan maalissa homman jälkeen. Häkkiseinää hieman muutettiin kanojen tilapäisen oleskelun jälkeen pupuille sopivammaksi.








Päätin itse kyhätä pupuille kopin, jossa ne saisivat sitten lämpimässä olla RutiRex lämmikkeenään kylmillä säillä ensi talvena. Kyllä siinä muutama painokelvoton sana pääsi, kun koppia tein. Porakone oli tietenkin äidilläni lainassa ja naulat olivat aivan finaalissa koko huushollista. Koronakriisi oli juuri rantautunut tuolloin Suomeen, joten kauppoihin ei kahden pienen lapsen kanssa huvittanut lähteä. Mikä siis neuvoksi? Onneksi navetan sisäseinistä löytyi paljon turhia nauloja, jotka kiskoin irti ja suoristelin betonilaattaa vasten vasaralla. Tuli pula-aika mieleen (vaikken toki ole silloin elänytkään), kun nakuttelin nauloja vasaralla suoraksi.




Kannoin vielä sisältä talostamme joutavan hyllyn pupujen ruokia ja muita tarvikkeita varten sekä maalasin pupulaan johtavan oven. Appiukko uusi yhden pupulan ikkunoista, kun ikkunalasi oli rikkoutunut ulkopuolelta. Pupulasta tuli käyttötarkoitukseensa sopiva tila, jossa myöhemmin on tarkoitus myös säilyttää muitakin varusteita.

Tulossa kevään mittaan uusia eläimiä taloon ja myös syy siihen, miksi eläimiä pihaamme haalin, selviää lukijoillenikin tässä kevään edetessä. Pysyhän kuulolla!