Kompostoinnin aloittaminen

Bongasin kesällä sattumalta Mansikka ry:n Facebook postauksesta, että he etsivät kotitalouksia, jotka ovat innokkaita kokeilemaan kompostointia sekä halukkaita jakamaan kokemuksiaan asian tiimoilta. Juttelin asiasta hetken mieheni kanssa ja hän lämpeni ajatukselle heti, sillä olimmehan pitkään jo pohtineet oman kompostorin hankkimista. Halusin myös, että yritykseni Koivun Lumo pystyisi myös omalta osaltaan kestävään kehitykseen osallistumaan tälläkin saralla. Lisäksi vielä kokeiluun osallistuvat saisivat jäteyhtiön sponssaaman lämpökompostorin omakseen. Mielestämme homma kuulosti hyvältä, joten tuumasta toimeen ja hakemusta raapustelemaan.

EKOTEKOja -hankkeen taustalla on kehittämisyhdistys Mansikka ry:n sekä alueen jäteyhtiöiden Jätekukko Oy:n sekä Keski-Savon Jätehuollon yhteinen halu edistää biojätteen kompostointia maaseudun taajamissa ja haja-asutusalueilla. Hankkeeseen mukaan oli hakenut yli 70 perhettä ja onneksemme meidät valittiin kahden muun perheen kanssa mukaan. Tarkoituksenamme on jakaa kokemuksiamme biojätteen kompostoinnista puolen vuoden ajan eri kanavilla. Meidän kokemuksia pääset lukemaan täältä blogin puolelta kuukausittain. 

Ensimmäisessä kompostointi tekstissä pureudutaan kompostoinnin aloittamiseen. 

Kompostointi sopii hyvin perheellemme, sillä biojätettä syntyy paljon ja kierrätämme muutenkin kaikki jätteemme. Biojäte on ainoa, jota emme ole tähän saakka kierrättäneet, vaan se on päätynyt sekajätteeseen. Kasvatamme pienimuotoisesti kasvatuslavoissa omaan tarpeeseen vihanneksia ja olisi mahtavaa saada multa omasta takaa niihin. 

Biolan Pikakompostori toimitettiin hankkeen puolesta Keski-Savon Jätehuollon toimesta kotipihaamme ja valitsimme sille paikaksi lavakaulusten vierustan. Siihen on lyhyt matka tyhjentämään biojäteastia ja lisäksi mullat saa melkein suoraan penkkiin kompostista. Sijoituspaikkaa suunnitellessa huomioitiin myös talven kulkureitit ja tästä kohtaa pidämme muutoinkin tien auki, kun tuhkien säilytyspöntöt löytyvät vierestä. Kompostissa oli selkeät käyttöohjeet mukana, jonka avulla pääsimme alkuun. Mieheni laittoi muutaman osan paikoilleen ja komposti oli käyttövalmis. Kompostin pohjalle piti laittaa ensiksi 20 litraa Biolan komposti -ja huussikuiviketta, jota tuli myös muutama pussi kompostin mukana meille. Tämän jälkeen kompostiin lisätään biohajoavia jätteitä ja väliin aina kuiviketta. Alussa kuiviketta suositellaan käytettävän reilummin, kuin myöhemmässä vaiheessa.

Meillä syntyy paljon biojätettä, sillä lapsilta jää ruokaa usein syömättä ja lisäksi syömme paljon kasviksia ja hedelmiä, jonka kuoria biojätteeseen menee. Toki kanasemme syövät osan biojätteestämme, mutta ei niillekään aivan kaikkea voi syöttää. Hankimme biojätteelle kannellisen pienen astian, ettei jätteet alkaisi haisemaan ja lisäksi tyhjennysväli olisi riittävän lyhyt. Kompostorin ohjeessa näet sanottiin, että jätettä tulisi viedä kompostoriin useita kertoja viikossa. Biojäteastia sijoitettiin keittiön roskakaappiin, josta löytyy myös astiat sekajäteelle, metallille ja muoville. Lasten kierrättämistä helpottamaan liimasimme lasten valitseman tarran biojäteastian päälle. 

Tästä onkin hyvä lähteä kompostointia kokeilemaan ja teille lukijoille kokemuksia jakamaan.

Muiden perheiden kokemuksia kompostoinnista pääset seuraamaan:

Facebook: @mansikkary #kotikomposti 

YouTube: Pohjois-Savo HighwaySavo

Instagram: Villa_Lemmetynniemi

 

 

Asiaa heinästä

Heinä on heinäkasvien tai muiden ruohovartisten kasvien korsiintunutta, kuivatettua kasvismassaa, jota käytetään pääasiassa eläinten rehuna. Kuivaheinä on heinää, jonka yleensä on annettu kasvaa niin vanhaksi, että se korsiintuu. Heinähään meillä kasvaa appiukkoni pelloilla Leppävirran Haapamäessä ja ostamme paalauksen tutuiltamme, jotka pyörittävät omaa lypsykarjatilaa samalla kylällä. Meillä heinää syöviä elämiä ovat puput, ponit ja lampaat. Eri eläinlajeillamme on eri mieltymykset ja tarpeet heinän suhteen, mikä asettaa haasteita meidän toiminnassamme. 

Lammas on märehtijä, joten se syö pääasiassa nurmea. Kevyet ja sorkkajalkaiset lampaat pystyvät liikkumaan vaikeakulkuisissa maastoissa, löytävät vähäisetkin ruohotupsut. Ne ovat oivallisia puskanraivaajia ja ruohonleikkureita. Kesällä lampaat laiduntavat koivikossamme sekä myös pihamaallamme vapaasti. Tämän lisäksi joudumme välillä antamaan kuivaheinää, sillä lampaat ovat ronkeleita kavereita heinänsä suhteen eivätkä kelpuuta kaikkea vihreää mitä maassa kasvaa. Lampaat syövät n. 2-3 kg heinää / vuorokausi ja sitä tulee olla niille tarjolla koko ajan. Lampaille tehdyn kuivaheinän tulisi olla mahdollisimman aikaisin paalattua eikä siinä saisi olla korsia juurikaan. Viime talvena heinää meni tämän vuoksi hukkaan hirmuiset määrät, sillä lampaat valitsivat vain parhaat heinät häkistään ja levittelivät kortiset eväät heinähäkin ympärille. Sieltä jokapäivä noukin niitä talteen ponien ravinnoksi, sillä heille kelpaa mikä vain. Toki hukkaa tuli silti, sillä eihän pissittyjä ja kakkaisia heiniä kellekään kehtaa enää syöttää. Osan heinästä pystyimme käyttämään talvikaudella lampaiden kuivikkeina. 

Poneillamme heinä eli karkearehu on niiden ainoa rehu, koska ne tekevät niin vähän töitä ja ovat myös hyviä rehunkäyttäjiä. Siksi niiden ruokinnassa riittää energia-, valkuais- ja sokeriarvoiltaan ”köyhempi” karkearehu. Sitä voidaan annostella runsasenergistä rehua enemmän, jolloin ne saavat rehustaan riittävästi pureskeltavaa. Ponimme saavat kesäisin laiduntaa n.4-8 tuntia päivässä ja lopun aikaa ne ovat pihattotarhassaan ja syövät kuivaheinää annostellusti. Ponien hyvän rehunkäyttöominaisuuden vuoksi ne lihovat herkästi ja ovat myös sen myötä alttiimpia saamaan kaviokuumeen. Laidunnurmessa on enemmän sokeria kuin kuivaheinässä, minkä vuoksi ne syövät sitä suuria määriä laiduntaessaan vapaana, joka nostaa niiden riskiä sairastua. Ponien vuoksi viime talvena meidän kuivaheinä oli kortista ja vähäsokerista. 

Heinä on ainoa ravinto, mitä pitää olla kanien saatavilla aina. Heinä on tärkeä ruuansulatuksen lisäksi myös hampaiden kannalta. Heinää syödessä kanin hampaat liikkuvat ylhäältä alas mutta myös sivuttain, jolloin hampaat kestävät oikean mittaisena. Kanit pitävät pehmeämmästä heinästä, mutta myös kortinen heinä heille tuntuu maistuvan. Pupusemme saavat kesäisin laiduntaa omassa siirrettävässä ulkotarhassaan ja syödä vihreää päivisin. Yöksi heillä on aina vapaasti tarjolla kuivaheinää heinähäkissä. Kaneiltakin heinää menee jonkin verran hukkaan, kun sitä revitään maahan ja pissitään päälle. Tämä ei kuitenkaan ole ongelma, sillä heidän hukkansa ei ole lähellekään lampaiden tasoa.

Comme ci comme ça eli niin tai näin olen pohtinut paalaisimmeko lampaille omat heinät jatkossa. Tänä vuonna se ei vielä ole kannattavaa, sillä osa pelloistamme on uudistuksessa ja lohko jolta paalataan on vanhaa uudistamatonta heinää. Ensi talvena siis vielä tuusaamme heinien kanssa. Ehkä seuraavana kesänä teemme lampaille omat paalit nuorta heinää ja poneille vähän myöhemmin omat paalinsa. Heinäasioissa kun ei kannata säästää! 

 

Mukavaa elokuuta!

T: Kaisu ja eläimet :)